Myanmariin

Melkein unohtui ottaa selfie viimeisen saaren kanssa. Pitkä matka alkoi 8.40 kahdella yhteensä 6 tunnin venematkalla.

Ukulhasissa vaihdettiin isompaan veneeseen.

Juuri ennenkuin jouduimme tuohon vesisateeseen nähtiin parvi delffiinejä, joista yksi teki hienon hypyn.

Vesisateen takia oltiin siis osa matkasta sisätiloissa. Ei läheskään yhtä mukavaa, kuin katolla. Moottorin äänikin kuului ikävästi.

Male. Näillämain kun katsoi vasemmalle näki rahtilaivoja, edessä oli Male, oikealla savuavia jätekasoja ja hieman takaoikealla kallis resortti (Giraavaru).

Malen korkein rakennus ja tsunamimuistomerkki. Vuoden 2004 Tsunami ei iskenyt tänne kaiken tuhovana murska-aaltona, vaan vesi nousi hetkeksi upottaen käytännössä koko valtion. Tuhot olivat tietenkin valtavat ja 82 ihmistä kuoli.

Male tuntui jopa ruuhkaisemmalta, kuin viimeksi.

Malen ehdottomasti paras puoli ovat ravintolat. Niitä on paljon ja ruoka hyvää.

Ruokailun jälkeen tuotiin tällainen lautanen. Hetken mietin mitä pitäisi tehdä, jonka jälkeen kääräisin noita lastuja lehden sisään, maustoin hieman ja heitin poskeen. Melko maukasta, mutta poski tuli kipeäksi.

Mustangi on usein statussymboli, mutta täällä se on vain ja ainostaan sitä...

Käytiin lentokentällä siinä toivossa, että olisimme voineet kirjata rinkamme 6 tuntia ennen koneen lähtöä lennolle. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, joten jätimme ne 6$/rinkka maksavaan säilytykseen ja lähdettiin takaisin kaupunkiin. Infotiskillä huomasin naisten läpinäkyvän pörssin, jossa oli ainakin nippu sadan dollarin seteleitä. Annoin pörssin infomiehelle, joka jätti sen näkösälle lasikopin sisään. Toivottavasti omistaja ei ehtinyt häipyä liian kauas.

Kalatori oli iltapäivästä melko hiljainen.

Malen suurin moskeija ja islamkeskus.

Vuoden 1988 hyökkäyksen muistomerkki. Kuukausi sen jälkeen, kun Gayoomin tuli valituksi kolmatta kertaa presidentiksi ilman vastaehdokkaita Malediiviläinen liikemies yritti vallankaappausta 90 sri lankalaisen palkkasoturin avulla. Kaappaus eteni aluksi hyvin, mutta armeijan päämaja jäi valtaamatta ja Gayoom vangitsematta. Intian lähetettyä Gayoomin avuksi 1600 laskuvarjosotilasta kaappausyritys loppui nopeasti.

Malen uimaranta. Taustalla Malen ja lentokenttäsaaren lähitulevaisuudessa yhdistävä silta. Sillan kyljessä julistettiin Malediivien ja Kiinan ikuista ystävyyttä. Siltaurakoitsijan kansallisuudesta ei liene epäilystä.

Ensimmäinen lentomme operoija oli China southern airlines. Check Inissä meni yli tunti, kone lähti puoli tuntia myöhässä ja vain toiselle käytävälle jaettiin kuulokkeet. Ei siis hirveästi hyvää sanottavaa. Paitsi, että perille päästiin ja tarjosivat sämpylät. Ainoana vaihtoehtona oli kanasämpylä, söin siis Minnankin ja siinä oli mielestäni kinkkua...

Colomboon päästyämme hyökättiin internetmasiinalle. Ennakkoäänet olivat tulleet vajaa tunti sitten. Onnittelut Sauli.

Colombon transittiski oli hupaisa. Äiti ja poika parivaljakko oli myöhästynyt jatkolennolta, joten he vaativat ruokaa ja sviittiä Sri Lankan airlinesilta. Huonetta pyrittiin järjestämään. Nainen ramppasi asiakaspalvelijalta toiselle ja häiritsi muiden palvelemista, samalla pyrkien keräämään sympatiaa muilta jonossa olijoilta. Tiskin takana naista palvellut nainen oli rautainen ammattilainen, hymyssä suin jaksoi ottaa kakkaa niskaan.

Reilun 7 tunnin odottamisen jälkeen pääsimme seuraavalle lennolle Kuala Lumpuriin. Lentoyhtiönä tällä kertaa Sri Lankan Airlines.

Ei näytä herkulliselle, mutta maistui mukavan tuliselle.

Jos kaikki odottaisivat vähän kauempana hihnasta omaa laukkuaan, niin kaikilla olisi helpompaa... Onneksi hihnan vieressä pojottajia oli melko väljästi.

Seuraava lentomme Yangoniin lähti KLIA2:selta. Sinne pääsi helposti KLIA:lta junalla. Yhdellä lipulla oli hintaa 2r (0,5€) ja lippuautomaatti hyväksyi kortin, joten rahaa ei onneksi tarvinnut käydä vaihtamassa.

Air Asian check inissä ihmeteltiin rinkastani töröttävää keppiä ja kysyttiin mikä se on? Kerroin kepin olevan kamelinohjastuskeppi. Nainen kysyi viereisestä tiskiltä jotain, joka sisälsi sanan kamelinohjastuskeppi ja ilmoitti sen jälkeen, että kirjaa rinkan helposti särkyväksi urheiluvälineeksi. Ilmoitin, että tämä sopii vallan mainioisti.

Kentällä oli sen verran aikaa, että ehdittiin käydä maistamassa malesialaista ruokaa. Oli hyvää, Minna kehui annostansa jopa reissun parhaaksi.

Tuli jotenkin nostalginen olo, kun katseli AirAsian koneita. Onhan siitä kulunut jo lähes 5 vuotta, kun on oltu viimeksi Kaakkois-Aasiassa.

Lento meni taas hyvin ja Yangonin lentokentällä saimme automaatista 300 000 kyattia 10 000k seteleinä (197,36€). Ero on melkoinen viime kertaan verrattuna (2009). Silloin maahan piti saapua kovaa valuutta rahavyö täynnä ja laittoman rahanvaihtajan kanssa asioinnin jälkeen taskut pullottivat, sillä suurin seteli oli 1000k.

Olimme varanneet Yangonin läheltä Thanlyinista hotellin (23€/yö), sillä kylän Pagodalla on juuri nyt isot festarit. Reilun tunnin taksimatka kustansi 20000k (13€).

Näkymä parevekkeeltamme. Huone oli samaa tasoa Malediivien huoneiden kanssa, kevyt laskeutuminen Malediivien luksuksesta. Uni maittoi, olimmehan olleet reissun päällä yhteensä 34 tuntia.

Mathiveri

Viimeiseksi yöksi matkattiin sydämenmuotoiselle Mathiverin saarelle. Lippujen myynnin yhteydessä kysyttiin maistuisiko kahvi. Tietenkin se maistui, loistopalvelu (0,5€).

Konkkaan mennyt resorttisaari, josta oli edellisessäkin matkapäivityksessä puhetta. Feridhoolla kuulin, että syy konkurssiin olivat vero-ongelmat. Rahat oli ilmeisesti tuhlattu Irwinin tapaan, kun verolasku tipahti postiluukusta.

Edellisessä matkapäivityksessä mainitsin myös uponneen purjeveneen Mathiverin edustalla. Se oli ollut baari ja uponnut keskiyöllä. Malediivien laki sallii vesillä alkoholin juomisen.

Olin varannut huoneen Kudos Staysta whats upilla (60$/yö), joten meitä oltiin satamassa vastassa. Ihmetellessäni miksei koripallokoreissa ole takalevyä minulle selitettii, että kyseessää on naisten pelaama paikallinen peli, eikä koripallo. Kiinnostuin heti ja kysyin pelataanko sitä tänä iltana. Ikävä kyllä vastaus oli, että ei sitä pelata juuri koskaan.

Huone oli siisti, mutta ensimmästä kertaa puuttui jääkaappi.

Oleskelualue. Meille kerrottiin, että olemme ensimmäiset vieraat. Olivat mainostaneet huoneita jo viime vuoden puolella ja pian jälkeemme saapui italialainen perhe, joten ehkä olimme tai sitten ymmärsimme väärin. Oli miten oli kirjanvaihtopistettä ei täälläkään ollut. Minnalla alkavat kirjat uhkaavasti vähetä.

Pienen kyläkierroksen jälkeen alkoi aurinko hieman paistaa, joten vaihdettiin uima-asut päälle ja uitiin hiekkasärkälle.

Oli lauantai, joten yksin ei saarella tarvinnut olla. Suuri nuorten ryhmä vietti aikaa Mathiverin puolella ja lähti tulemaan särkälle, kun olimme päässeet yli. Suurin osa miehistä ui yli, kuten mekin.

Kun taas naiset kiersivät matalikon kautta kävellen.

Hiekkasärkkä tai paremminkin autiosaari oli ihan kiva, mutta näytti kauempaa paremmalta. Roskia oli valtavasti. Käveltiin saaren toiselle puolelle ja mentiin snorklaamaan.

Näkymät eivät olleet kummoiset varsinkaan Feridhoon jälkeen. Kuollutta korallia ja hieman kaloja. Jyrkännekkin oli niin kaukana, ettemme löytäneet sitä.

Takaisin Mathiverin puolella. Turistipari oli viettänyt saarella perinteiset Malediivialaiset häät.

Bikiniranta. Ihan ok, mutta taas todettiin, että Feridhoolla tämäkin asia oli paremmin.

Saaren toisen puolen ranta oli kauniimpi. Istuskeltiinkin täällä tovi auringonlaskun aikaan.

Vieräriputki?

Sataman lähellä nähtiin rausku.

Qasim on oppositiossa olevan Jumhoree puolueen johtaja.

Saarelta löytyi pizzeeria, jossa päätettiin herkutella hieman yksipuoleisen Feridhoon jälkeen. Listassa oli eri pizzat, kuin paikan facebooksivuilla, mutta naamakirjan pizzatkin olivat tilattavissa. Hinta vain tuplaantui. Kysyessäni syytä tähän, minulle kerrottiin, että naamakirjan hinnasto on paikallisille, turisteille hinnat ovat erit. Kaksi pizzaa yhteensä 22$, kallista, mutta herkullista vaihtelua.

Kaupassa Suomi edustettuna!

Mustikkamehua basilikansiemenillä, ihan toimivaa kampetta. Siemenet toivat kivasti suutuntumaa.

Feridhoo

Feridhoolla pötköteltiin snorklailun lisäksi 9 päivää rannalla ja rutiiniksi muodostuivat iltapäiväkahvit Mohdin kanssa. Hän on yksi kolmesta Asaa Viewin omistajasta. Suurimman osan ajasta olimme ainoat asiakkaat. Tämä ei Mohdia huolettanut, aivan normaalia, että alussa on hiljaisempaa. Rauhassamme käväisi yksi kolmihenkinen perhe Venäjältä parin yön verran ja viimeisenä yönä majatalo oli lähes täynnä. Samana päivänä saapui 6 poliisia ja yksi venäläinen pariskunta. Poliisit olivat venekoulutushommissa. Kokoaikaista poliisia saarella ei ole. Läheiseltä Maalhossilta saadaan partio paikalle 5 minuutissa.

Poliisin soittamista taisi jokunen kyläläinen harkitakin. Saarella oli 3 ukrainalaisen pariskunnan porukka joka oli aiheuttanut paheksuntaa. He juopotelivat avoimesti rannalla ja turistiravintolassa. Asia olisi kuulemma ollut ok, jos olisivat juopotelleet piilossa, autiosaarella tai hotellin sisällä. Nyt kylällä kaikki puhuivat asiasta, mikä nyt ei ollut suuri ihme. Pienessä kylässä jutut liikkuvat nopeasti. Iltapäivällä Mohd saattoi aloittaa kahvikeskustelun sanoin "söitte eilen ravintolassa valomassia, oliko hyvää?"

Feridhoolla ei olla kovin jyrkkämielisen uskovaisia, toisin kuin läheisellä Himadhoolla. Siellä aseistetut islamistit ottivat vallan käsiinsä kymmenen vuotta sitten, vaatien mm. kaikille naisille koko kasvot peittävää burkhaa. Nykyään silläkin saarella on rauhallista. Ehkä turhautuneimmat ovat lähteneet Syyriaan perustamaan islamilaista ihannevaltiota. IS:in riveihin malediivilaisia lähti suhteellisesti ottaen paljon.

Saaren koulu.

Olemme nähneet jokaisella saarella tällaisen ikivanhan puun.

Täällä ruska on ympärivuotinen ilmiö.

Vanha moskeija,

jonka vierestä lähti polku bikinirannalle.

Bikinirannalle pääsi myös satamarannan kautta. Mitään kylttejä ei ollut, mutta Mohd kertoi bikinirannan alkavan tämän viimeisen autiotalon jälkeen. Myös muilla rannoilla bikinien käyttö oli kuulemma ok. Autiotaloja saarella on paljon. Feridhoolta käydään paljon resorteissa töissä, kalastajia ei ole montaa. Tämä harmitti etelästä kotoisin olevaa Mohdia, sillä tonnikalaa on huonosti saatavilla, kyläläiset tyytyvät onkimaan riutan kaloja.

Ensimmäisenä päivänä yritettiin etsiä paikkoja riippumatoille. Kun hyvää paikkaa ei löytynyt, aurinkotuolit saivat kelvata.

Kolme majataloa ovat sopineet keskenään, että kenen tahansa vieraat voivat käyttää kenen tahansa tuoleja. Kantona kaskessa on ollut italialaisten omistama majatalo (Villa Rosa), joka ei tykkää yhteistyöstä, kuin silloin, kun tarvii itse apua. Heidän aurinkotuolinsa ovat siis vain heidän vierailleen. Italialaiset eivät tietenkään paperilla omista majataloa, sillä omistajan täytyy olla malediivilainen.

Meille oli toisen majatalon italialaisesta vieraasta hieman harmia. Vanha rouva tuli italiaksi ja vain italiaksi vaatimaan aurinkotuolejamme itselleen (muita oli vapaana), selittäen, että ne olivat Feridhoo innin tuoleja. Kun yhteistä kieltä ei ollut ja rouva aika rasittava, soitin italiantaitoiselle Mohdille. Hän tulikin pian paikalle Innin miehen kanssa ja selvitti tilanteen. Anteeksipyyntöä emme kuitenkaan saaneet, mutta rouva jätti meidät loppuajaksi rauhaan ja keskittyi ottamaan ystävänsä kanssa yläosattomissa aurinkoa (laitonta Malediiveilla).

Ranta oli todella kaunis. Täällä vietimmekin suuren osan ajasta. Ranta syveni nopeasti vyötärösyvyyteen, joten uiminen oli helpompaa, kuin aiemmilla saarilla.

Minna keräili lasinsirujen lisäksi rannalta kauniita korallinpalasia.

Paikallisten ravintolasta ostettuja nököjä. Sisälsivät kalaa purkista ja valomassia, eli kuivattua tonnikalaa. Minä tykkäsin, mukavan tulistakin.

Nököt oli hyvä huuhdella alas Malediiveilla tuotetulla Coca Colalla. Thulusdhoon tehdas on maailman ainoa, joka tekee Coca Colaa merivedestä. Poistavat tietenkin suolan sun muun ensin, joten ainakaan me emme huomanneet makueroa.

Myös jäätelöitä kului jokunen. Kaksi saaren kolmesta kaupasta myi näitä.

Kun tässä ruoasta on päästy alkuun, niin kerrotaan saaren kahdesta ravintolastakin. Mohdi kehui kuvan ravintolaa, joten kokeilimme ensin sitä.

Kaksi kuvan annosta, mehuilla ja kahveilla kustansi 30$. Aloimme jo miettiä riittävätköhän dollarimme, jos toisenkin ravintolan hinnat ovat tätä luokkaa. Ruoka oli ihan ok, mutta hinnat eivät olleet mieluisat. Ravintolassa ei myöskään ollut mitään hienoa, joka oikeuttaisi kolminkertaiset hinnat normaaliin Malediivien hintatasoon verrattuna.

Onneksi toinen ravintola osoittautui paikallisten paikaksi (hinnat Rufiyoina). Täällä kaksi ruoka-annosta, sitruunamehut ja kahvit kustansivat alle kymmenen dollaria. Telkusta näytettiin useimmiten intialaisia elokuvia. Kerran seurasimme suorana lähetyksenä, kuinka jalkapallon MM-pokaali saapui Coca Colan sponsoroimalla kiertueella Maleen. Paikalliset joivat yleensä ravintolakahvilassa vain kahvia, syövät kuulemma kotona vaimon murkinoita.

Valomas oli se minkä kanssa vuorottelin paistettua riisiä, paistettua nuudelia ja kotthua. Kerran kokeilin myös kanaa, kolmas vaihtoehto olisi ollut nauta, myös kasvisvaihtoehto oli mahdollinen. Nasi gorengiin ja bami gorengiin kuului vähän kaikkea proteiininlähdettä.

Tältä näyttivät majapaikkamme aamiaiset. Vaihtelun vuoksi maistoimme myös continentaalia, mutta muuten pitäydyimme herkullisessa malediiviläisessä.

Asaa Viewin ranta. Hyvä snorklaukseen, mutta muuten ei tullut vietettyä täällä aikaa. Yhtenä päivänä Mohd tuli koputtamaan ovellemme, rannassa on manta. Kiiruhtaessamme kohti rantaa aloin toivoa, ettei siellä ole mantaa. Ranta tuntui liian matala niin suurelle eläimelle, joten ainut vaihtoehto on rantaan ajautunut kuollut. Kyseessä olivatkin aivan rannassa pärskineet kotkarauskut, paljon parempi. Mohdi kertoi, että täällä niitä kutsutaan pieniksi mantoiksi.

Resortissa työskennellessään Mohd oli hypännyt veteen epäonnekseen juuri rauskun päälle. Hätääntynyt eläin oli lävistänyt hänen jalkapöytänsä piikillä, joka oli jäänyt jalkaan kiinni. Oli tarvittu 8 miestä pitelemään kiinni, kun yksi työnsi piikin läpi. Kipu oli ollut myrkystä johtuen hirvittävä koko kehossa.

Näitä viisikymmenvuotista itsenäisyyttä juhlistavia maalauksia oli paljon myös Rasdhoolla.

Tämä on liian pieni syötäväksi. Isommat hedelmät kelpaavat ihmisravinnoksi. Mohd ei osannut kertoa englanninkielistä nimeä puulle. Näyttää durianille?

Kookospähkinä maistui, edellisestä taisikin olla jo vuosi.

Venttiili rännissä? Syy on siinä, että katto toimii vedenkerääjänä. Kun varastot ovat täynnä, johdetaan vesi muualle.

Pieniä kuuroja tuli parina päivänä ja yhtenä päivänä satoi pitkin päivää. Lähinnä aurinkoista oli siis täälläkin.

Moottoripyörä 200 metriä pitkällä saarella? Miksipä ei, myydäänhän Suomessakin avoautoja.