lauantai 23. maaliskuuta 2013

Puerto Princesa

Puerto Princessan linja-autoasema sijaitsee yli viiden kilometrin päässä keskustasta. Lentokenttä sen sijaan on keskustassa, enpä ole ennen tällaista järjestelyä nähnyt. Linja-autoasemalta otimme kolmipyöräisen Duchess Pensioniin (100p), jonka löysin Wikitravelista. Täältä saimme huoneen 350 pesolla, halvin huone tällä reissulla Filippiineillä, enkä muista halvemmassa olleeni edes muutaman vuoden takaisella reissulla. Saatuamme rinkat huoneeseen lähdimme syömään.

Minna valitsi ruokapaikan (Imas vegetarian). Tofuhampurilainen oli kuulemma hyvä, kuten oli myös minun papuburritokseni, kun siihen kaatoi reilusti paikan omaa chilisoosia.

Tiistaina vuokrattiin tämä mopo (300p)

Ja lähdettiin baanalle.

Ensimmäinen pysähdys oli perhosfarmille. Oikein nättejä siivekkäitä, vähemmän kylläkin mitä olen aikaisemmin vastaavissa käynyt.

Skorppionikin löytyi.

Keppihyönteinen.

Täältä jatkoimme krokofarmille, jossa oli alkanut juuri ruokatunti. Vähän kojuja kierreltyämme päätimme odotellessa käydä etelämpänä pyörähtämässä.

Löysimme paikan, josta voi illalla vuokrata veneen 600 pesolla ja lähteä ihailemaan tulikärpäsiä. Harkittiin hetken verran paluuta tänne myöhemmin, mutta matka oli sen verran pitkä, että päätettiin jättää väliin tämä elämys.

Näimme myös vankilan, jossa olisi saanut visiteerata, mutta jätimme väliin, sillä äidilleni olen luvannut, että vankilaan en reissuillani päädy.

Päästyämme takaisin krokofarmille (pelastus- ja tutkimuslaitos jotain) ruokatunti oli päättynyt. Ostimmekin 40 peson pääsyliput ja lähdimme kierrokselle.

Ensimmäisessä huoneessa oli nuoria makeanveden krokoja. Opas varoitteli, että sormia ei saa laittaa liian lähelle. Vaikka nämä ovat pieniä niin ne voivat hypätä ja purra erittäin kipeästi. Porukassamme oli myös muutamia 25-35 vuotiaita venäläisiä miehiä. Olin juuri katsomassa yhtä krokoallasta kun yksi näistä idiooteista läppäsi kädellään altaan yläpuolella olevaan verkkoon, saadakseen krokoihin eloa pienellä säikyttelyllä. Minäkin säikähdin ja ilmaisin mieleipiteeni miehen älykkyydestä suomeksi kiroten, ei tainnut osata kieltä, mutta vähän ihmeissään kattoi.

Seuraavana olivat vuorossa isot krokotiilit, tämä suolaisenveden kroko oli suurin. Vähän heikot olosuhteet näillä oli, varsinkin kun suolaisenvedenkrokot on tuomittu koko loppuiäkseen vankeuteen. Niitä ei haluta päästää takaisin luontoon ihmissyönnin vuoksi. Tämä keskus ei myy krokotuotteita, mutta kuulimme, että ainoastaan muutaman vuoden ikäisten krokotiilien nahkaa voidaan käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Nämä krokotiilit voivat elää jopa satavuotiaaksi.


Näistä makeanveden krokoista puolet palautetaan luontoon, sillä ne eivät normaalioloissa ole ihmisille vaarallisia. Käytiin erikseen kysymässä tätä, sillä oli vähän epäilyttävää, että keskuksen pihalla olevassa kanttiinissa tarjoillaan krokotilliä. Eivät kuulemma saa lihaansa keskuksesta. Keskuksessa toimi myös pieni melko surullinen eläintarha. Yksi krokotiili oli valjastettu turistien sylissä poseeraukseen. Myös haukkojen ja muidenkin otusten kanssa olisi saanut räpsiä itsestään kuvia.

Farmin jälkeen käytiin vilkaisemassa hautausmaata, osa haudoista oli kuin taloja.

Takaisin kaupunkiin päästyämme kävimme vielä sotamuseossa, joka käsitteli lähinnä toista maailmansotaa. Lentokenttä keskustassa taitaa johtua siitä, että jenkit perustivat sen silloiseen pikkukylään lähelle satamaa, kun tilaa kerran oli, sen verran metsäinen oli vanha ilmakuva Puertosta.

Mindanaolaisen muslimitaistelijan varustusta 1600-luvulta.

Tällä kertaa minä valitsin ruokapaikaksemme hampurilais/pizzapaikan, sen verran houkuttelevia jättiläisiä olivat mainosten hampurilaiset. Vielä isompaa olisin toivonut, mutta lähti tälläkin nälkä (315p). Minnan kasvispizza oli pettymys.

Illalla otettiin hieman rommia ja lähdettiin viettämään iltaa paikalliseen yökerhoon. Täällä törmättiin myös suomalaiseen mieheen.

Pitkästä aikaa paikassa, jossa yhteys riittää näköpuheluun.

Paikallinen pormestari (Hagedorn) on kova tuomaan itseään esiin, vähän joka projekti on nimetty hänen mukaansa. Täällä on tulossa vaalit ja vähän joka paikka on tapetoitu hänen vaalimainoksillaan, näyttäis pyrkivän senaattiin.

Viimeisenä iltana päätin ostaa kokonaisen kanan, jota olen jo monasti himoinnut (190p). Erittäin herkullista...

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Sabang

Sabangissa oltiin yhteensä 11 yötä.

Bungalowimme oli paritalo, mutta rauhassa saatiin olla sillä toista puolta asutti lähinnä tämä kissa.

Kyllästyttyämme ensimmäiseen buffettipaikkaan vaihdoimme tähän, jossa oli komea maisema ja terveellisiä vihanneksia, jotka olivat herkullisia, kun ne ensin oli paistettu taikinan sisällä ja sitten kun ne vielä dippasi majoneesiin.

Täällä ei ollut nettikahviloita, eikä nettiin päässyt kännykällä, joten kävin päivittämässä blogia täällä Sheridan resortin ravintolassa. Iloisten tuntien aikana bisse maksoi vain reilut 50 pesoa, kahvi oli paljon kalliimpaa, 107 pesoa. Tämän totesin sunnuntaina, kun käytiin testaamassa paikan lounasbuffet (300p). Hyvä, että tehtiin tämä viimeisenä päivänä, sillä vaikeaa olisi ollut palata halpoihin paikkoihin tämän jälkeen. Aivan loistavaa nautapaistia, pastaa, pekoniin käärittyjä katkarapuja, leivoksia, hedelmiä ja paljon muuta hyvää paremman ravintolan tasosta mättöä.

Lounaan jälkeen jäin seuraamaan formuloita netistä, joka ei ollut tarpeeksi nopea livekuvaan, mutta Kimin puolesta jännitin seuraamalla live timingiä. Oltiin käyty lauantaina täällä ja Daluyonista kysymässä, onko heillä Star sporttia, josta kisa olisi näkynyt, mutta saimme kieltävän vastauksen. Olisi ollut tavallista mukavampi katsoa kisa, kun seuraavaa on katsomassa paikanpäällä.

Nyt kun ravintola aiheeseen päästiin, niin tehdäänpä rommiarvostelu. Oikealla puolella on Cappuccinorommia, joka on vertailun heikoin tuote. Maku oli mukavan kahvinen, mutta Minnan mielestä rommin maku tuli ikävänä jälkimakuna liian vahvasti esiin, varsinkin, kun jäät olivat laimentaneet juomaa.

Kakkoseksi vertailussa ylsi Melonirommi. Tämä oli mukavan raikasta jäiden kera ja maistui myös sellaisenaan lämpimänä. Lämpimänä jopa parempaa, kuin vertailun ylivoimainen voittaja kookosrommi. Todella herkullista, aivan kuin suomalaisesta alkostakin löytyvä Malibu. Kaikki vertailun pullot maksoivat 100 pesoa kappale. Kookosrommia lähtee säädöksien mukainen määrä myös Malesiaan (1 litra mitä tahansa alkoholijuomaa per henkilö).

Tähän väliin söpö koira.

Rautaa oli tämä nainen, varmasti painaa jonkun kilon tuo fisu.

Tapsilog, eli filippiiniläinen aamiainen. Riisiä, munaa ja purkkinautaa, tykästyin kovasti (95p)

Rannanputsauspartio.

Taitaa olla saman otuksen jätöksiä. Suomessa jaksetaan vaahdota koirankakoista...

Vilauttajanainen eli jäätelöä kauppaava iloinen muori, joka aina vastaantullessa nosti hieman kantta ja paljasti herkulliset Magnumit.

Snorklaamassa käytiin vain kerran, mutta aaltojen kanssa leikittiin lähes päivittäin. Parhaimmillaan melkein kahden miehen korkuisia aaltoja, joiden kanssa pääsi matkaamaan metritolkulla jos oli aallon kaatumispisteessä oikeaan aikaan ja sai ittensä oikeaan asentoon. Väärässä asennossa mentiinkin sitten kuperkeikkaa aallon sisällä. Pari kertaa ei tehnyt mieli kokeilla toista kertaa, kun aalto oli liiankin voimakas.

Viimeisenä iltana meitä tuli tervehtimään pari kissanpentua.

Tällekkin pariskunnalle on pian tulossa pentuja, sen verran paksuna oli narttu.

Sabangista lähdettiin kohti Puertoa tämän jeepneyn katolla.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Veneilyä, snorklausta ja lintubongailua


Yhtenä aamuna päätin lähteä mangrove veneilyretkelle. Lähtöpaikka oli lähellä ja hintaa 45 minuutin reissulla oli vain 200 pesoa. Muita ei ollut paikalla, joten lähdimme melomaan jokea pitkin kahdestaan oppaan kanssa.

Retken parasta antia olivat käärmeet, joita näin kolme. Yöllä nämä ovat aktiivisia ja päivällä ne nukkuvat oksilla. Kuulemma hyvinkin myrkyllisiä, mutteivat agressiivisia. Kyselin, että onko täällä krokotiileja, mutta ne on kuulemma hävinneet näiltä seuduilta, Etelä-Palawanilta niitä vielä löytyy.

 Maisema oli lähinnä tätä, muutama lisko nähtiin ja pari lintua hyvin kaukaa.

Yhdessä vaiheessa tehtiin pieni kävely magrovejuurakon päällä, rapuja näkyi paljon. Tässä vaiheessa kysyin, että onko täällä juurakkoja syöviä matoja, joita näin suuren innoittajani Riku Rantalan syövän Etelä-Palawanilla.

Opas sanoi, että niitä on paljon ja ne ovat puitten pahimpia vihollisia. Tämän puun palasen hän löysi, jossa oli paljon madon tekemiä koloja, mutta kun ei ollut kirvestä mukana, hän ei voinut näyttää itse matoa. Myöhemmin hän hakkasi tämän palasen säröille lähtöpisteessä ja löysimmekin pienen madon.

Myöhemmin tajusin, että nämä tamilokmyyjät, myyvät nimenomaan näitä herkullisia matoja, joita kehuvat oysterin makuisiksi.


Ostinkin kipollisen 100 pesolla ja en olis uskonu, että raa'at madot voivat olla näin herkullisia. Tamilokit kuului syödä sipulin ja chilin kera.

Palawalainen orava.

Magrove kierroksella kuulin, että lähellä on ranta, jossa on hyvä snorklailla ja siellä voi nähdä jopa nuoria kilpikonna.

Lähdettiinkin tämän majapaikkamme vieressä olevan niemen yli kohti tuota toisen rannan takana olevaa niemeä, sen takana pitäis olla tämä snorklailupaikka. Tuossa saarekkeessa on 800 metriä pitkän ziplinen päätöspaikka. Olin kysynyt aiemmin mitä tämä maksaisi ja totesin 550 pesoa olevan hieman liikaa.

Tältä näytti ziplinen lähtöpaikka.


Pienellä viidakkokävelyllä näimme apinoita ja tämän korkealle lehteen kiivenneen ison kotilon.


Tämän kyltin nähtyämme luulimme pääsevämme snorklaamaan, mutta paikan puistonvalvoja kertoi, että meillä pitäisi olla lupa tähän aktiviteettiin, luvan voi ostaa Sapangin laiturilla olevasta päämajasta.


Park stationin lähellä oli muutama agressiivinen apina.

Ranta ei ollut kummoinen, joten ei viihdytty sitä tuntia mikä oltais saatu oleilla ilman lupaa, veteen meneminen oli kiellettyä.
Viidakosta takaisin ziplinerannalle päästyämme näimme muutaman linnun

Ja tämän kuolleen merikäärmeen.

Takaisin Sapangiin päästyämme menimme lupatoimistolle ja ostimme snorklausluvat seuraavalle päivälle (180p/hlö). Seuraavana päivänä pääsimme siis snorklailemaan. Koskaan en ole nähnyt näin paljoa korallejen alkuja, joten suojelu selvästi toimii (vanhat on tuhottu dynamiittikalastuksella). Isompia koralleja oli meidän hemmoteltuihin tottumuksiin nähden vähän, eikä kalojakaan ollut paljoa, aika lailla El Nido tasoa, näkyvyys oli parasta tähän mennessä Palawanilla +10 metriä. Kilpikonnia ei näkynyt.

Kilpikonnia täällä kuitenkin on, siitä todisteena nämä verkot, joita näkyi muutamia Sapangin rannalla Daluyon resortin edessä. Muuallekkin on varmasti munittu, mutta ainoastaan tämä resortti suojelee kilpikonnia näin hyvin.

Magrovekierroksella kuulin myös, että zipline rannalla näkyy paljon lintuja 5.30-6.00, lähdinkin yhtenä aamuna aikaisin liikkeelle. Rannalla olin kuitenkin vasta hieman jälkeen kuuden, joten paljoa liikettä ei näkynyt.


Tämän papukaijapariskunnan kuitenkin bongasin, korkealta puun latvasta.


Tämä kuningaskalastaja lenteli paljonkin ja sen verran myös pysähtyi, että sain kuvan.

Latvoissa näkyi muitakin lintuja, mutta ne olivat niin kaukana, että vaikea sanoa mitä ne olivat.