Kolkata

Lauantaina kävin hevoskisoissa. Lippu oli halpa, vain 20 rupiaa (0,25€). Sisältä löytyi syötävää ja juotavaa, sekä todella monta veikkauskoppia. Minäkin yritin laittaa viimeiseen lähtöön kaksarin, mutta nainen ymmärsi väärin ja laittoi kaksi sinkkukohdetta. Kaksari ei olisi osunut, eivätkä osuneet sinkutkaan. Hevoseni hävisi turvan mitalla. Tunnelma oli hyvä, kun hevoset olivat loppusuoralla alkoi kova mölinä, sen jälkeen osa juhli, osa kirosi. Laput lentelivät ilmaan.

Paluumatkalla kävelin upean Victorya Monumentin kautta. Tämä on rakennettu kunigattaren kunniaksi siirtomaa-aikana, ottaneet varmaan mallia Taj Mahalista ja USA:n kongressitalosta. Sisälle ei enää tähän aikaan päässyt, joten tyydyin käveleskelemään kauniissa puistossa, joka ympäröi rakennusta.

Indira Gandhin patsas. Hän oli Intian ensimmäinen naispääministeri, joka murhattiin 1984. Kuuluisasta politiikkosuvusta, ei sukua Mamatha Gandhille.

Rullat ovat erittäin suosittu paikallinen snäki. Ostinkin muutaman ja kävelin olutkaupan (Kingfisher 8% 500ml 1,25€) kautta hotellille katsomaan USA:n ja Venäjän kamppailua. On se Venäjä vaan kova, taitavat viedä kullan. Suomen ja Ruotsinkin matsin sain katsottua, kovasti oli jännä, mutta lopputulos huono...

Aloin katsella pelin ratkettua Intia dokumenttia, josko sieltä oppisi jotain tai saisi ideoita. Sain katsottua dokkaria viisi minuutia, kun alkoi googlettelu, Intiassa on sarvikuonoja! Vieläpä suhteellisen lähellä. Bangladeshin takana Intian Koillisosissa. Koillisosat vaikuttivat mielenkiintoisilta jo heti, kun aloin miettiä minne Intiassa menen. Päätin kuitenkin pysyä lähempänä normaalia turistireittiä. Sitten kuulin Sikkimistä ja olin menossa, mutta ei sittenkään. Nyt sarvikuonot pongahtavat silmieni eteen, joku tässä maailmankaikkeudessa haluaa, että lähden koilliseen, lähdetään sitten.

Matkalla rautatieasemalle. Liput voi ostaa myös netistä tai matkatoimistosta, mutta asema tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Matkalla näki todellista köyhyyttä, ihmisiä tonkimassa roskasäkkejä kaduvarsilla ja pienillä kaatopaikoilla.

Tuo suuri punainen kompleksi on rautatieasema.

Lompakkoja ja väärää rahaa.

Asema oli suuri, mutta löysin lipunmyyntipisteen helposti. Luukulle päästyäni minulle kuitenkin ilmoitettiin, ettei täällä myydä makuupaikkoja. Piti mennä aseman toiseen päähän. Ekalla lipunmyyntitiskillä (siinä luki niin) ei myyty lippuja, vaan kehotettiin menemään yläkertaan, yläkerrassa kehotettiin menemään yläkertaan.

Oikea lipunmyyntipaikka! Kun kysyin kuvauksen kieltäneeltä vartijalta mistä jonosta ostan lipun, hän ohjasi minut johtajan huoneeseen. Johtaja kysyi minne olen menossa, kerrottuani, että Guwahatiin hän sanoi sen olevan loppuunmyyty. Sanoin, että en minä tänään ole menossa, vaan huomenna. Sain tylyn vastauksen, se suunta on viikoksi loppuunmyyty, mutta jos haluan jonotuslistalle mene luukulle neljä.

Istahdin googlettamaan mikä on Intian jonotuslista. Selvisi, että lippuja perutaan itseasiassa aika paljon ja vähän kaikkien linjojen AC ja sleeperluokka myydään loppuun. Aikatauluttomalle reissaajalle ei niin kiva yllätys. Intian rautateiden sivuilta selvisi, että sleeperjono on huomiseen junaani 50 paikan mittainen. Minulla ei ollut hajuakaan oliko lippujen saaminen mahdollista, mutta päätin yrittää. Päästyäni luukulle minun käskettiin täyttää lomake, jonka saisi seuraavalta luukulta. Sinne ei onneksi tarvinnut jonottaa.

Lomakkeen täytettyäni jonotin taas. Nyt myyjä kertoi, että jonotuslista on 53 paikan mittainen, haluanko mennä tämän jonon jatkoksi, vai ostaa premiumlipun, jolla saan heti paikan? Premiumlippu poikkesi tavallisesta vain siten, että se oli yli kaksi kertaa kalliimpi. Vajaat 20€ 18 tunnin matkasta makuupaikalla ei kuulostanut liialta, joten ostin tämän premiumlipun.

Takaisin Kolkatan puolelle päätin mennä veneellä. Sen verran sai odotella, että kävelemällä olisin päässyt nopeammin (10r/0,15€).

New Market. Täältä ostin 20 euron makuupussin. Kätevä suoja taskuvarkailta junassa (jos ei ole liian kuuma) ja ylängöillä voi olla yöllä sen verran kylmä, että makuupussia voi tarvita. Majapaikoissa on useimmiten tarjolla vain lakanaton viltti.

Pyhää lehmää kaupan

Vaikka hindut eivät lehmänlihaan kajoa, eivät he sitä muilta kiellä. Muslimiravintolassa maistelin sitä kanan kera itsekin. Jänteisempää ja sitkeämpää, kuin se mihin olen yleensä tottunut.

Mandariinimehua, kyllä kiitos.

Lassitkin ovat maistuneet.

Suosittu aamiainen. Onttoja leipiä, kastiketta, chiliä ja maustelientä. Maistuvaa, kuten tähän mennessä kaikki.