Jorhat

Seuraavaksi päätin lähteä Nagalandiin, jonne ei enää tarvi erillistä matkustuslupaa. Tuo kansa on kuuluisa päänmetsästyksestä, jota ei toki enää harrasteta. Mokokchung oli alueen lähin kaupunki ja muutenkin mielenkiintoisen oloinen paikka, joten päätin mennä sinne. Paljoakaan tietoa liikenneyhteyksistä ei löytynyt. Google mapsistä näkyi, että Jorhatista menee sinne suora tie.

Jorhatiin oli helppo päästä. Sen kun käveli tien laitaan ja hyppäsi ensimmäiseen ohi ajavaan bussiin. Bussi jätti minut tienhaaraan joka oli lähellä Jorhatin uutta bussiasemaa. Päätin etsiä hotellin jostain läheltä, sillä jatkaisin matkaa jo seuraavana aamuna. Ekassa oli täyttä, toisen nimeen oli liitetty boutique ja kolmannessa taas täyttä... Päädyin kävelemään pari kilometriä keskustaan.

Vanhan bussiaseman vieressä oli kuusi monikerroksista hotellia. Ensimmäisen halvat huoneet olivat täynnä, mutta seuraavassa oli 7,5€ huone tarjolla (Hotel Dilip). Otin sen katsomatta, todennäköisesti huoneesta löytyy sänky ja silloin se täyttää kriteerit.

Sänky löytyi.

Ankein parveke sarjan voittaja. Vessassa näin Intian ensimmäiset torakat. Huuhtaisin lattian vedellä ja seuraavalla kerralla kun avasin oven, kaksikkoa ei enää näkynyt.

Jokaiseen huoneeseen jaettiin tällaiset hyttysenkarkoittimet. Kokemuksieni mukaan nämä houkuttavat torakoita. Jätin käyttämättä, kun hyttysiä ei näkynyt.

Mokokchung on 1,5km korkeudessa. Lähdinkin ostamaan lämmintä paitaa ja kyselemään miten pääsisin Mokokchungiin.

Kävellessäni kadulla vilkuilin ehkä liikaa ympärilleni, sillä astuin pehmeään lehmänlantaan. Tai paremminkin potkaisin sitä, mikä ei sandaalit jalassa tunnu miellyttävältä.

Joki oli aika karseassa kunnossa, roskia kaikkialla.

Singereitä sun muita kahden vuoden takuulla.

Täällä myytiin cd-levyjä.

Taatusti tuoretta lihaa. Vitriinissä oli vain yksi rintapala, mutta häkki oli täynnä kanoja. Näitä kanakojuja oli paljon bussiaseman lähellä. Teurastus tapahtui kojun takana.

Kyydistä Mokokchungiin sain monenlaista tietoa. Pari ihmistä kertoi, että Marianin tienristeyksestä menee auto kuuden maissa aamulla. Bussiasemalla taas kehotettiin menemään ensin Jhanjiin, sieltä Amguriin ja sieltä Mokokchungiin. Laitoin kellon aikaisin soimaan.