Takaisin Kolkataan

Nukuin veneessä Intian parhaat unet ja heräsin siihen, kun aurinko alkoi paistaa hyttysverkon läpi.

Aamiaisen jälkeen kävin tekemässä vielä pienen kyläkierroksen. Lantaa kuivumassa, taitavat käyttää sitä täälläkin polttoaineena.

Onkos tällainen vieraillut mutterin lintulaudalla?

Nousuvettä odotellessa.

Yleisin kulkupeli näillä main. Juuri tällaisella lähdettiin paluumatkalle, ylitettyämme joen veneellä. Istahdin ensin taakse, mutta saattajani pyysi istumaan kuskin viereen, koska siinä on parempi. Sanoin, että istun mielummin takana, näkee paremmin. Nyt kuskikin jo komensi minua eteen... Mentiin sitten, taakse meni paikallisia.

Mopokyydin jälkeen hypättiin tällaiseen ja taas neuvottiin istumapaikan suhteen... Ystävällisyyttänsähän nämä tuota tekevät, mutta aloin kaivata vapauttani...

Täällä kaikki ajavat, kuin hälytysajossa. Sireenin sijaan vain käytetään tööttiä. Se johtaa siihen, että näitä tarvitaan usein ja ne eivät pääse nopeasti mihinkään.

Hetken odoteltuamme lauttarannassa, tuttu opas edellisiltä päiviltä käveli uuden ryhmän kanssa ohitsemme. Paiskattiin kättä ja hän nauroi, että kuninkaallinen kohteluni jatkuu, olen yksin isossa bussissa. Uudessa ryhmässä näytti olevan reilut kymmenen ihmistä, noin puolet länkkäreitä.

Matkalla. Pitää yrittää päästä katolle jossain vaiheessa, edellisestä kerrasta on liikaa aikaa.

Takaisin Kolkatan ruuhkassa.

Paradise hotelli oli täynnä, joten pienen kierroksen jälkeen päädyin vastapäiseen Paradise Guest Houseen (15€/yö).

Pyysin huoneen mahdollisimman ylhäältä. Ikkunasta näkyi edellinen hotellini.

Muistelisin kuulleeni veneellä, että Kolkata on kuuluisa makeisistaan. Testasin kymmenen kipaleen valikoiman. Osa oli suorastaan suussa sulavia, osa ihan ok.

Lähellä hotelliani oli muslimiravintola, joten testasin Bangladeshilaista Bhartaa. Ei lainkaan hullumpaa, varsinkin tuo kellertävä perunamainenmössö oli hyvää. Vihreä on munakoisoa ja punainen salsan tyyppistä sötkötystä.

Kolkataan poliisi.