Kaziranga national park - Länsiosan safari

Aamun kuski oli kertonut, että kansallispuiston länsipuolella on paljon enemmän sarvikuonoja. Jos aion iltapäiväsafarille hän suosittelee sitä. Minun ei myöskään tarvi maksaa puiston pääsymaksua uudelleen (600r/7,5€), ainoastaan jeeppimaksu ja kameramaksu (2,5€).

Kävelinkin yhdeksi tänne jeeppitoimistolle ja aloin odotella seuraa. Pian paikalle saapui intialainen parivaljakko, jotka halusivat lisää väkeä jakamaan, jeeppiin mahtuu kuusi. Melkein heti löytyi yksi auto, jossa olisi ollut sopivasti kolme intialaista lisää. Minä kuitenkin skippasin tämän, sillä he olivat jo maksaneet kyydin keskiselle alueelle, joka on läheisin ja suosituin. Tuolla alueella, jolla vierailin aamulla, luonto on moninaisin ja jeeppimaksu 1,5€ halvempi. Kopilla oli nyt paljon enemmän väkeä, kuin aamulla, joten oli oikeastaan hyvä uutinen, että kaikki olivat menossa keskiselle alueelle.

Puoli kolmelta kopilla alkoi hiljenemään, joten pyysin yksityissafarin. Luukulla ollut kuski suositteli harkitsemaan keskistä aluetta, siellä voisi hyvällä tuurilla nähdä tiikerin, iltapäivä on hyvää aikaa siihen. Pidin kuitenkin pääni ja otin länsisafarin. Sarvikuonoja tänne ollaan tultu katsomaan, tiikerit ovat iso bonus. Kuskeille annetaan keikkoja järjestyksessä ja nyt olisi ollut tämän keskiosaa suositelleen vuoro, hän skippasi... Yksityissafarille tuli hintaa kaikkineen 30€. Opas/kuski nappasi matkalta tutun kuskiksi ja hyppäsi itse takapenkille tähystämään.

Ajeltuamme jonkin tovin, päästiin läntiselle sisäänkäynnille. Jonoa oli hieman. Oppaani kipaistua ostamaan lupia, kävin hakemassa teekupposen tuolta kioskilta. Tämä on teentuotantoaluetta, joten teen pitäisi kai olla erityisen hyvää. En huomannut eroa edellisiin kupposiin.

Pojat pesemässä norsujaan. Norsusafareita järjestetään vain aamuisin ja lyhyen työpäivän jälkeen norsut saavat käyskennellä vapaana. Näin ainakin keskisellä alueella, jolla norsusafareista vastuussa ovat puistonvartijat. Täällä toiminta on yksityistetty.

Puistoon päästyämme sarvikuonoja alkoi näkyä, paljon. Tällä emolla oli pentu mukana.

Katsoin jo, että onko tuo sarvikuono jäänyt mutaan jumiin, sen verran vaivalloista pinnalle nouseminen oli. Ylös se kuitenkin pääsi, taisi olla arkinen ponnistus mutakylvyn jälkeen.

Toiset olivat liikkeellä hieman järeämmän kaluston kanssa.

Pikkupossu levolla.

Ei tuota heinikkoa turhaan kutsuta elefanttiruohoksi. Tälläkin emolla oli poikanen mukana.

Safarin aikana näkyi kymmeniä sarvikuonoja.

Haikara

Iltapäivän jo hieman hämärryttyä pysähdyttiin tälle lammelle. Odotettiin hipihiljaa autossa, josko tiikeri tulisi juomaan. Jännää, muttei tuottanut tulosta.

Korppikotkia

Tiibetinhanhia. Nämä linnut viettävät kesät Tiibetissä ja lentävät himalajan yli tänne viettämään talvea. Ovat sopeutuneet isoine keuhkoineen ohueen ilmaan. Maailman korkeimman vuoriston yli lentäminen ei onnistu ihan joka linnulta.

Bambiin on hyvä lopettaa. Sunderbans oli vähän pettymys eläinten suhteen, mutta tämä ylitti odotukset.