Loppupuhe

Aika pistää ensimmäinen reissu pakettiin. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen puolet reissusta tuli vietettyä Thaimaassa. Pohjois-Laos ja lähes koko Vietnam jäi näkemättä. Tämä ei sinänsä kaduta, sillä ehtiihän sitä myöhemminkin. 4 maata/6 kuukautta oli liian tiukka suunnitelma. Toisaalta kyllä reissaamiseen ehti jo "kyllästyäkin". Nähtävyydet eivät herättäneet enää niin vahvoja elämyksiä ja uusi kaupunki alkoi näyttää hieman samanlaiselta, kuin se edellinen. Bussissa oli kuitenkin aina upeaa istua, nokka kohti uutta ja tuntematonta. Huomasin myös etten ollut enää aivan yhtä sosiaalinen ja innostunut uusista ihmisistä, kuin alussa. Toisaalta päivä päivältä vahvemmin alkoi tuntua, että "tämä on elämää" ja huomasin miettiväni jo uutta reissua.

Monet ovat kysyneet mikä oli paras paikka, kysymys johon on ollut lähes mahdotonta vastata, ehkä vastaus on Isaan. Ystävällisiä ja ihania ihmisiä, jotka ovat aitoja. Eikä mitään ole rakennettu turistien utopiaksi. Ruokakin oli reissun parasta. Vietnamista jäi eniten näkemättä ja sinne onkin pakko palata, kahdessa viikossa kiinnostus ehti vain herätä. Laos tuntui köyhemmältä versiolta Thaimaasta. Kambodza oli edelleen hieman sekaisin, khmerit tuntuivat myös olevan eniten rahan perässä. Tunne tosin johtuu lähes varmasti siitä, etten poikennut ns. Backpacker-reitiltä, kuin Anlong Vengiin. Historialtaan Kambodza oli tietenkin reissun ylivoimaisesti paras maa ja kuukausi menikin lähinnä historian perässä.

Englanninkielen taito ja etenkin uskallus puhua kehittyi hurjasti matkan aikana. En mää vieläkään mitenkään hyvää englantia puhu, mutta puhunpahan kuitenkin. Tärkeintä on että ujous on hävinnyt, enkä jää enää miettimään vaan höpötän menemään.


Toteutunut reitti

Kotimatka

Pitkä kotimatka alkoi perjantaiaamuna vähän ennen kahdeksaa Songthaew-kyydillä Bua Lam Phuuhun. Täältä matka jatkui vajaan puolen tunnin kuluttua bussilla Bangkokiin. Matkalla tuli nukuttua vähän, mutta suurimman osa ajasta tuli katseltua haikeana kaupunkeja ja peltoja. Bangkokissa olin viiden maissa. Oli tarkoitus ostaa pari riippumattoa mukaan Suomeen, mutten löytänyt yhtään linja-autoaseman läheisyydestä, enkä jaksanut lähteä muualle, joten reilun parin tunnin asemalla oleskelun jälkeen koitin löytää bussin lentokentälle. Sinä päivänä ei kuitenkaan mennyt enää busseja, joten piti ottaa taksi. Onneksi lentokentälle menee moottoritie, joten viimeiseksi muistoksi Thaimaasta ei jäänyt hajottava ruuhkassa istuskelu. Löydettyäni Finnairin lähtöselvityksen sain kuulla, että lento on ylibuukattu ja jos voin odottaa Bangkokissa huomiseen, Finnair maksaa korvaukseksi 600€, tarjoaa hotellin ja kyydit. Isänmaallisena miehenä päätin auttaa kotimaista yhtiötä. Vielä ei kuitenkaan ollut varmaa, että kaikki tulevat lennolle, joten minulle annettiin 300 bahtin ruokakuponki ja pyydettiin tulemaan takaisin 5 minuuttia lähtöselvityksen sulkeudettua. Kävin syömässä hienossa japanilaisessa ravintolassa ja harhailin ympäri lentokenttää. 23.15 Menin takaisin lähtöselvitykseen, jossa odotti muitakin suomalaisia. Pienen odottelun jälkeen näin kuinka rinkkani nostetaan hihnalle ja virkailija kyseli kuka on Tuukka. Minä "pääsin" koneeseen sillä olin ensimmäinen joka oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Tästä lähtien en enää koskaan saavu lentokentälle liian aikaisin. Pääsin muutaman muun onnellisen kanssa diplomaattejen ja vippejen käyttämän passitarkastuksen läpi, sillä meillä oli jo kova kiire lennolle. Lento myöhästyi puolisen tuntia, sillä kone joutui odottamaan lähtölupaa Afganistanin ruuhkaisen ilmatilan takia. Lento meni mukavasti suurimman osan ajasta nukkuen. Helsinkiin laskeutuessa tuli taas vähän synkkä fiilis, sillä ikkunasta näkyi vain lehdettömiä ruskeita puita ja lunta. Mieli piristyi, kun näin vastassa olleet Jukan ja mummon (Kiitoksia). Viikonlopun vietin mummolassa ja kotimatka jatkui junalla sunnuntaiyönä. Ennen en ole ollut mikään vilukissa, mutta Riihimäen asemalla olin ainoa, joka tärisi ja yritti hautautua syvemmälle talvitakin sisään (pakkasta oli varmaankin hurjat 5 astetta). Junamatka meni taas suurimmaksi osaksi nukkuen. Puoli kahdeksalta maanantaiaamuna matka oli ohi, sillä olin Oulussa ja sain Mutterilta auton lainaan (Kiitoksia).


Viimeisenä iltana syötiin kanaa torilta, sillä naapurin ankat olivat ympäri pihaa, eikä niitä voinut saada kiinni.


Yksinkertainen ja tehokas tapa pitää ötökät poissa ruokakaapilta.


Bangkokin lentokentällä näin varmaankin enemmän kansallisuuksia, kuin olen tähänastisessa elämässäni nähnyt yhteensä.


Nikotinistit kertovat inhoavansa pitkiä savuttomia lentoja. Pöntöllä istuskellessa tuska ei todennäköisesti ainakaan helpotu...


Jotenkin sitä toivoi, että kevät olisi jo pidemmällä...

Na Klang

Toissapäivänä tuli syötyä sekä tuoretta, että kypsennettyä laappia. Ensimmäinen lihanhakureissu ei onnistunut, sillä lehmä seisoskeli vielä onnellisena karsinassaan, mutta toisella kerralla se oli jo kauniisti paloiteltuna pöydällä, ostettiinkin yksi kilo 130 bahtilla. Eilen aamuna maha oli vähän sekaisin, kypsentämättömän lihan takia. Jeab tosin sanoi, että niin se on kaikilla muillakin ensimmäisellä kerralla, koska maha ei ole tottunut raakaan lihaan. 9 aikoihin mentiin poliisilaitokselle, jossa kutsunnat olivat käynnissä. Kaikilta otettiin tietoja ylös ja tutkittiin onko kelvollinen armeijaan. Jeabin veljen naamalle palasi hymy pituuden ja rintakehän mittaamisen jälkeen. Pituus olisi riittänyt armeijaan (alaraja 160cm), mutta rintakehän ympärysmitta oli 3 senttiä liian lyhyt (alaraja 76cm). Tässä kohtaa ladyboyt varmaankin kiroavat silikoonejaan, sillä heillä ei ole erityisoikeuksia armeijan suhteen, kuin siinä tapauksessa, että lääkäri on jo rakentanut heille vaginan. Tänä vuonna arvonnassa ei ole kovinkaan paljon toivoa, sillä armeijaan lähtee Thaimaan ongelmien takia enemmän miehiä, kuin esimerkiksi viime vuonna. 300 kutsutusta 250 astuu palvelukseen. Paluumatkalla skootterista puhkesi kumi, mutta n. kilometrin päästä löytyi korjaamo, jossa asia hoitui 70 bahtilla. Illalla juhlittiin vapautta...

Kutsunnat

Mentiin aamulla katsomaan kumman lapun Jeabin veli nostaa. Kaikki tuijottivat, sillä olin ainoa länkkäri poliisiasemalla ja poliisit tulivatkin juttelemaan (Jeab toimi tulkkina). Yksi poliisi pyysi minut mukaansa, vei arvonta korille ja näytti koria. En ensin tajunnut mitä hän tarkoittaa, mutta sitten ymmärsin, että hän haluaa minun nostavan lapun. Näytin ensin että ei ei, mutta poliisi jatkoi korin osoittamista ja nauroi, joten ajattelin lähteä mukaan vitsiin ja nostin lapun, joka oli punainen. Poliisi taputti mua selkään ja sanoi ilmeisesti, että onni etten ole thai. Lähdettyäni kävelemään korilta pois, sotilas tuli kysymään tältä poliisilta mitä tapahtui. Poliisi ja sotilas alkoivat kiistelemään. Hetken päästä sotilas tuli hakemaan minut, vei pöydän luokse ja kysyi passia. Annettuani passin sotilas kirjoitteli tietoni ylös ja ojensi lapun. En tietenkään tajunnut mitään, mutta Jeab selitti, että siinä lukee, että mun pitää astua palvelukseen lauantaina. Eihän tää tietenkään pitäisi olla mahdollista, mutta viranomaiset täällä sanovat, että se on virallinen paperi, eivätkä he voi antaa passia takaisin. Pitääkin olla yhteydessä Suomen lähetystöön ja yrittää selvittää tää sotku ennen perjantaita.