Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

lauantai 20. tammikuuta 2018

Mantoja ja vasarapäitä etsimässä

Manta pointille eli Madi Gaalle lähdin romanialaisen ja toisen sukeltajan kanssa, oppaita oli taas kaksi. Mantoja, eli paholaisrauskuja näkee parhaiten puhdistusasemilla, eli paikoissa, jossa on paljon syöpäläisiä syöviä puhdistajakaloja. Suunnitelmamme sukellukselle oli yksinkertainen. Sukelletaan puhdistusasemalle, joka on pieni korallitorni ja asetutaan hiekkapohjalle polvilleen ihailemaan mantoja. Paikalla oli jo iso ryhmä resortin sukeltajia, mutta mahduimme sekaan.

Lähes heti näimme ensimmäisen mantan.


Kerrassaan upeita kaloja.

Välillä mantat menivät todella läheltä meitä, eivät pelänneet lainkaan.


Parhaillaan edessämme pyöri neljä jättiläistä. Suurimmillaan nämä voivat kasvaa 9 metrisiksi. Niin isoa emme nähneet, suurin saattoi olla ainakin nelimetrinen, mutta vaikea arvioida. Isoja ne joka tapauksessa olivat. Jokaisen sukelluksen maksimiaika oli tunti, joten lähdettiin safetystopille 50 minuutin jälkeen, vaikka ilmaa olisi ollut vielä hyvin jäljellä. Syvimmillään oltiin 12 metrissä, joten deco-aikakaan ei ollut lähellä.

Sukelluspaikan kompressori. Nitroxia ei jostain syystä ollut tarjolla. En olisi sitä kyllä kaivannutkaan, maksoi ekstraa ja tein vain kaksi sukellusta päivässä.

Keskiviikkona päätin pitää erikoissukelluspäivän. Aamun sarastaessa vasarapäitä etsimään ja illan hämärtyessä Kuramathi Queen hylylle yösukeltamaan. Molemmat sukellukset tein ainoana maksavana sukeltajana. Vasarapäitä oli nähty joulukuussa kahdesti ja vaikka tammikuun pitäisi olla vasarapääkautta niitä ei oltu vielä nähty tässä kuussa. Toki yrityksiäkään ei tehdä läheskään joka päivä.

Sukellus oli taas yksinkertainen, aloitetaan 30 metristä sinisessä, eli niin ettei nähdä riuttaa ja noustaan vähitellen ylöspäin kiereellen aluetta jolla vasarapäitä yleisimmin näkyy. Kuvassa näkyy himmeästi loistavaa planktonia. juuri muuta emme sitten nähneetkään, jokunen pienempi kala toki ja kun olimme jo 15 metrissä uimme katselemaan riuttaa. Vasarapäät tykkäävät syvemmistä viileistä vesistä, joten mahdollisuudet alkavat olla hyvin pienet matalalla. Riutalla näimme valkoevähain, viiksihain, harmaariuttahain ja kilpikonnan, mutta vasarahai jäi tällä reissulla näkemättä. Malediiveilla on vain kaksi paikkaa, jossa niiden näkeminen on melko todennäköistä, täällä ja yhdellä eteläisimmistä atolleista.

Yösukellukselle en ottanut kameraa, sillä kuvat eivät kokemuksen mukaan ole häävejä, ilman kunnon välineistöä. Kiertelimme hitaasti pitkin hylkyä. minimaalisia rapuja näkyi jonkin verran, hienoimpia olivat ne joilla oli selässä pari viuhkaa, jotta ne näyttäisivät kasveilta. Kannella oli nukkumassa iso joukko papukaijakaloja.

Viimeisenä iltana kyselin minne aamusukellus on suuntautumassa. Sain vastaukseksi, että heillä on vain kaksi open water kurssilaista, joten voimme mennä oikeastaan minne vain, jos sää sallii. Pyysin Mantapointtia, sillä milloin lie saan seuraavan kerran mahdollisuuden nähdä näitä upeita otuksia ja se sopi. Kurssilaisten lisäksi mukana oli yksi muu sukeltaja, joka oli minun sukellusparinani. Meillä oli oma opas ja kurssilaiset sukelsivat kahden muun kanssa.

Paikalla oli taas saman resortin väkeä, tunnistin heidät oppaan räpylästä ja nitroxtankeista. Kuvassa myös rausku.

Resortilta oli tällä kertaa lähtenyt vielä vähän isompi porukka, joten kierrettiin nyppylän toiselle puolelle.

Alueella oli paljon näitä lieroja, jotka nousevat hienosti hiekasta, mutta livahtavat nopeasti koloonsa, jos menee liian lähelle. Dahabista muistan, että näiden takia pystyi tekemään sukelluksen eelgardeniin, mutta täällä niitä ei edes mainittu.


Tällä kertaa tornia kierteli "vain" yksi manta, mutta kyllä sitäkin kelpasi katsella.

Kesken sukelluksen yksi resortin sukeltajista tuli kyselemään onko oppaamme nimeltään joku. Tässä hän selittää, ettei ole naisen etsimä henkilö. Hauska sattuma, enpä ole ennen nähnyt tekstikeskustelua pinnan alla. Ainoan mantan häivyttyä, tehtiin pieni kierros ympäristöön.

Nemon serkkuja, jotka tulivat kohti, eivätkä olleet lainkaan arkoja. Toisin, kuin nämä yleensä.

Moreena

Lionfish ja joku toinen kala, jonka ei ilmeisesti tarvi välittää lionfishin myrkyllisyydestä.

Iso simpukka

Lopuksi palasimme puhdistusasemalle, jonne tuli pyörimään myös kaksi mantaa.


Hieno lopetus hienoille sukelluksille. Tein yhteensä 7 sukellusta, joiden hinnaksi tuli varusteineen 322$ mikä on edullinen hinta Malediiveilla. Keskus jonka kanssa tein sukellukset oli Rasdhoo Dive center, jota voin suositella. Saarella on myös ainakin kaksi muuta keskusta.

2 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Hienoja "leijakaloja". Nyt Manta merkitsee mulle jotakin muutakin kuin vappuna lakitettavaa kaunotarta:) Sukellusfirmat vaikuttavat pitävän hyvää huolta sukeltaja-asiakkaistaan, sepä hyvä.

Tuukka kirjoitti...

Aina oppii uutta :)