Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

perjantai 28. helmikuuta 2020

Biliran

Chamorita oli kaunis paikka ja sijaitsi potenttiaalisella snorklauspaikalla, mutta lähellä oli ilmeisimmin magrovemetsä ja joki, sillä vesi oli ruskeaa.

Uima-allas oli kirkas. Vietettiin altaalla yksi päivä, mutta kukaan meistä ei käynyt uimassa. Olin saanut vatsataudin melskattuani Bulusanin uima-altaassa ja vesiliukumäessä, joten vähän pelkäsin allasta. Olimme syöneet kaikki samaa ruokaa joten siitä mahatauti tuskin oli tullut.

Olin ajatellut vuokrata täältä mopon, jolla olisin etsinyt uuden majapaikan snorklausmahdollisuudella. Mopoa ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten jatkettiin matkaa muutaman yön jälkeen Agta rannalle nettihakujen perusteella. Chamoritassa oli meidän lisäksemme vain muutama vanhempi mies, nuorempi paikallinen nainen pariskunta. Kuulimme kuinka naapurimme eläkeläismies ehdotteli avioliittoa reilu parikymppiselle tyttöystävälleen. Naisen vastaus oli, että sinähän olet jo naimisissa. Lisäksi paikka vaikutti olevan paikallisten suosiossa.

Yksi normaalimman ikäeron omaava pariskunta tavattiin myöhemmin myös Agtassa. Mies osasi laskea viiteen suomeksi. En nyt muista missä pariskunta asuu nykyään, mutta miehelle Suomi oli tullut tutuksi, sillä Hesari oli ollut aikoinaan hänen asiakkaansa.

Agtaan päästiin kolmipyöräisellä. Otettiin kyyti aluksi vain Navaliin (2€), mutta matkalla kysyin mitä kyyti Agtaan asti maksaisi? 7€ oli varsin kohtuullinen hinta saarella, jolla julkista liikennettä on melko vähän ja kaksipyöräinen mopo on yleisin taksi.

Agta beach resortin ravintola oli ensimmäinen pysäkki ja siitä tuli vakkarimme. Erittäin hyvää ruokaa.



Yöpymään mentiin Coco Groove resorttiin. Otettiin tilavin ja kallein huone 15 eurolla. Paikan pitää oli superystävällinen, olisi tuonut huoneeseen jopa jääkaapin, jos olisimme halunneet. Hyttysverkon olisimme halunneet, mutta sitä ei valitettavasti ollut saatavilla. Vauvalla on onneksi omassa koodissaan hyttyssuoja. Hyttysiä oli varsinkin ensimmäisenä yönä paljon, seuraavina poltettiin hyttyssavua terassilla.

Viihdekeskus. Telkkari ja raamattu, kumpaankaan ei tutustuttu.

Myös Chamoritassa täytettiin tällainen koronakaavake.

Uusin koronavirus on someaikakauden ensimmäinen maailmanlaajuisen huomion saanut epidemia. Tässä vaiheessa toivoisi, että tautiin olisi suhtauduttu kuin tavallista ärhäkämpään kausi-influenssaan, mihin tautia voi helposti verrata. Olen lukenut, kuinka Boliviassa on laitettu oireettomia japanilaisia eristyksiin, vain koska ovat aasialaisia. Ukrainassa on kivitetty bussia, jossa on ollut eristykseen meneviä ihmisiä. New Yorkissa aasialaisia kohtaan on oltu agressiivisia. Espanjassa ihmiset eivät uskalla mennä aasiamarketteihin ja niin edelleen.

Hysteria pelottaa. Tauti sinänsä ei. Emme toki ole riskiryhmässä. Vauvoihin tauti ei ole juurikaan iskenyt (yhtään alle 10-vuotiasta ei ole kuollut) ja me vanhemmat olemme vielä riskiryhmän ulkopuolella hyväkuntoisina keski-ikäisinä. Tauti on tappanut suurimmaksi osaksi iäkkäitä, kuten kaikki muutkin vakavat sairaudet. Kyseessä ei ole Ebola tai edes lintuinfluenssa.


Agtan ranta oli ihan kiva. Paikallisten viikonloppukohteena erittäin suosittu ja lasinsiruja oli jonkin verran hiekassa. Näkyvyys oli melko heikko (alle 5m), joten snorklattavaa oli vähän. Ranta syveni hitaasti ja siellä missä alkoi olla koralleja ei enää nähnyt paljoakaan. Oli viikonloppu, joten vesiskootterihurjastelijoiden kanssa sai olla varovainen.

Agtan rannassa on oma tarunsa. Rannan ensimmäinen asukas on ollut iso tumma mies. Tuo mies vaeltaa edelleen rannalla ja läheisillä kukkuloilla täydenkuun yönä. Tuolloin on syytä pysyä sisällä ja jättää uhrilahjaksi savukkeita, ruokaa ja viinaa, joita mies rakastaa.

Ranta on jyrkän mäen alapuolella, joten täällä toimii huonosti netti. Parhaan kuuluvuuden löysin tämän kyltin luota.

Auringonlasku Agta beach resortin ravintolasta.

Cocosta sai vuokrata skootterin (8€), joten kävin sillä ostamassa kyliltä hedelmiä, vaippoja ja tutustuin muutenkin saareen.

Bagongbong vesiputous.

Tiet olivat hyvässä kunnossa

Tai niitä rakennettiin. Saari aikoo pistää itsensä isosti turistikartalle. Potenttiaalia kieltämättä löytyy.

Näin kaksi tällaista rivitalokeskittymää keskellä ei mitään, ei tullut kysyttyä kenelle nämä siirtokunnat on rakennettu.

Riisipenkereitä.

Ulan-Ulan vesiputous oli todella komea.

Tie Ulan-Ulanille oli rempassa, tuo muta oli pirullisen liukas ja työtä vaati, että pysyin pystyssä. Ennen Navaliin ajoa piti käydä rannassa pesemässä kengät ja jalat.

Navalissa näin tämän suuren kukkotappeluareenan. Uteliaisuus voitti ja kaarroin pihaan. En ole koskaan nähnyt filippiiniläistä kukkotappelua ja paikalliseen kulttuuriin tutustumisen takia päätin käydä katsomassa, vaikka tiedän, ettei toiminta ole järin eettistä.

Iso tapahtuma tulossa. Sisään piti maksaa 0,5€.

Katsoin muutaman ottelun. Aluksi kukkoja käytettiin lähellä toisiaan ja selkeästi ärsytettiin, ihmisten huuto oli todella kovaa, vetoa lyötiin kiivaasti. Lopulta kukkojen koivessa olleiden terien suojat poistettiin ja kukot päästettiin toisiensa kimppuun.

Kamppailu oli ohi parin hyökkäyksen jälkeen, kun toiseen oli uponnut piikki. Melkoista arpapeliä sanoisin, tuskin kukot osaavat miekkaa käyttää, varsinkin, kun jokainen matsi päättyi kuolemaan. Seuraava matsi alkoi heti edellisen jälkeen. Nyt tämä on nähty, en ymmärrä viihdeaspektia. Enemmän kävi kuitenkin sääliksi esimerkiksi sikaa jota kuljetettiin kolmipyöräiseen sidottuna, vaikka eihän toinen eläinrääkkäys tee toisesta hyväksyttävämpää. Pitäis ruveta vegeks.

Vesipuhvelin vasikoita, nämä vaikuttivat onnellisilta.

Päivän päätteeksi kävin kyselemässä Maripipille kyytejä Kawayanista. Olimme jo aiemmin olleet menossa sinne, mutta peruin varauksen sillä kävi ilmi, että saarella ainoa kulkuväline olisi mopo. Vauva ja suuret kantamukset eivät anna mahdollisuutta moposiirtymille. Kawayanissa kävi ilmi, että Napo Beach resortille pääsisi suoraan veneellä 30€ suunta. Päätettiin lähteä seuraavana päivänä sinne. Filippiineillä olo alkaa päättyä ja hyvään snorklauspaikkaan tekee vielä mieli.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Tuukka kun taas kirjoittelet matkoistasi! Mukavaa luettavaa ja matkakuume nousee.

Siina kirjoitti...

ETTE OLE KESKI-IKÄISIÄ.

Mutta ihhania vesiputouksia!