torstai 31. joulukuuta 2009

Georgetown

Phattalungissa vääntäydyin ylös tunnin yöunien jälkeen puoli neljältä. Bangkokista tulevan junan aikataulua ei ole optimoitu pikkukaupungin mukaan. Puoli viideltä olin rautatieasemalla ja istuin odottamaan. Reilun puolen tunnin päästä kyllästyin istuskeluun ja lähdin kävelemään pitkin laituria, löytääkseni tämän.


Junani numero oli 35 ja aikataulun mukainen lähtöaika 04.45, joten lähdin etsimään aamiaista. Varsinainen matka meni hyvin, rajalle asti torkuin lakanoiden välissä. Rajalla sain taas todeta ettei maailma ole hirveän tasa-arvoinen paikka. Passintarkastuksessa edelläni oli hyvin pukeutunut todennäköisesti intialainen liikemies. Hänen passinsa syynättiin 2 virkailijan toimesta kopissa ja käytiin vielä tarkistuttamassa jossain muualla. Tämän jälkeen mieheltä tivattiin ilmeisesti lentolippu pois maasta ja käskettiin todistaa, että valuutta löytyy riittävästi. Saatuaan passin takaisin mies ohjattiin vielä tullitarkastukseen, joka näytti olevan aktiivisella päällä. Minun antaessa passin virkailija vain totesi eurooppalaiseksi, pam pam leimat passiin ja welcome. Junassa kaikki sängyt oli koottu istuimiksi, joten rajalta Butterworthiin oli hieman epämiellyttävämpää torkkua, seuraavalla kerralla menen bussilla.

Georgetownin satamassa juttelin hetken pariskunnan kanssa, joka tuli kyselemään minulta bussiaikatauluja. He kauhistelivat junan hintaa, sillä he itse olivat tulleet Surat Thanista minibussilla yhteensä 1000b hintaan. Tämän jälkeen suuntasin Chinatowniin, josta löysinkin nukkumakopin 25 ringgitillä. illalla nukahdin aikaisin ja heräsin vasta 14 tuntia myöhemmin. Vaihdoin aamulla halvempaan paikkaan, jossa on jopa ikkuna (16r). Todennäköisesti vaihdan huomenna taas, sillä huomasin, että huoneesta ei löydy pistorasiaa. Päivällä tein kävelylenkin ympäri kaupunkia ja kohta suuntaan uudenvuodenjuhliin Bulevardille. Hyvää uuttavuotta!


Georgetown


Mäkkäri josta ei saa hampurilaisia


Kuja jolla WO cafe and guesthouse sijaitsee (nykyinen majapaikkani).


Malay hääpari


Francis Lightin patsas hänen perustamassaan linnoituksessa, joka toimii nykyään museona.


Maailman ainoa rautatieasema, jolla ei ole rautatietä...


Pysyy paikat siistinä


Little India

(1€=5r)

tiistai 29. joulukuuta 2009

Khao Ok Thalu


Khao Ok Thalu, päämääränä tuo vuoressa näkyvä aukko.


Matkalla ylös poikkesin luolaan joka oli täynnä lepakoita, kuvaan on sattunut myös gekko.


Pitkät portaat keskellä kuumaa viidakkoa.


Välillä näki oksien raoista vähän maisemaa, joka kannusti jatkamaan


Luolan suuaukko


Luolan suulle oli rakennettu aita, mutta tästä pääsi hyvin yli ja näkemään paremmin upeat maisemat.


Kannatti kiivetä


Muinaisia kalliomaalauksia


Rakennusvaiheessa on otettu myös luonto huomioon

Phatthalung

Phattalungissa vierähti viikko. Huomiseksi on junalippu Butterworthiin, josta jatkan suoraan lautalla Georgetowniin. Junalippu maksoi 781b, jälkeenpäin mietittynä bussilla olisi päässyt paljon halvemmalla ja nopeammin, mutta eipähän tarvi vaihtaa ja onhan se mukava köllötellä sängyssä ilmastoidussa vaunussa. Ehkä nää normaalia hienommat hotellit on pehmentäny mua, pitääkin etsiä Georgetownista oikein halpa nukkumakoppi tai dormi, ettei vaan muutu liian mukavuudenhaluseks.


Patsas temppelin sisältä


Puistossa oli ollut jonkinlaiset juhlat. Maalaustaiteen suosikki oli vähemmän yllättävästi kunkku.


Tuunataan niitä autoja täälläkin, poliisi sentään ajelee skootterilla.


Apina venailee kyytiä


Joulupäivänä kävin vähän katselemassa baarikujaa. Matkalla yhdessä isommassa tilassa oli juuri päättymässä joulujuhla. Tässä baarissa oli lähemmäs sata paikallista ja mun astuessa sisään bändin laulaja toivotti "Welcome farang Sawadikap!", tuli kyllä hyvä fiilis.

Olen nähnyt täällä ainoastaan muutaman länkkärin. Tänään tapasin ruotsalaisen miehen, joka oli tullut pyörällä Ruotsista asti, läpi Euroopan, Turkin, Iranin, Intian jne... Myanmarin yli hänenkin oli pitänyt lentää, koska maarajat eivät ole auki. Kysäisin mitä hän piti Iranista. Oli kuulemma ollut paljon turvallisempi, kuin esimerkiksi Turkki ja ihmiset todella ystävällisiä. Toki aavikkoa oli ollut paljon ja välillä oli pitänyt nukkua erämaassa. Intia oli ollut hankala sillä ihmisiä ja liikennettä oli ollut älyttömästi.


puistossa rautatieaseman lähellä


XXXXXXXXXXXXXL T-paita, sekä Potter-faneille thaikielinen mainos.


Viimeisenä iltana kävin iltatorilla syömässa paistettuja nuudeleita kanalla. Lisäksi matkaan tarttui muutama herkullinen leivos ja "mitähän pallukoita ne nu on" maistiainen. Normaalisti ei tule syötyä paljoa makeaa, mutta täällä etelässä on tullut nautittua vähän turhan monta jääkahvia, leivosta ja banaanipannukakkua. Banaanipannukakkujen alkuperä on ollut aikaisemmin arvoitus, sillä niitä ei ole löytynyt kuin rysistä. Näemmä ne ovat muslimien herkkua, sillä täältä niitä löytyy ja jokainen lätynpaistaja on muslimi.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

สุขสันต์ วัน คริสต์มาส!



Nyt on joulufiilis, kun maha on turvoksissa :)

Phatthalung

Nakhonissa menin rautatieasemalle ja selitin myyjälle, että haluan 3. luokan lipun Phatthalungiin. Myyjä nyökytteli päätään ja ilmoitti hinnaksi 66b. Maksoin, otin lipun ja menin odottamaan junaa. Vähän aikaa istuskeltuani kaivoin lipun esiin ja tajusin saaneeni 3 lippua. Palasin myyjän luokse ja näytin, että tarvin vain yhden lipun, hän katsoi minua vähän ihmeissään, mutta otti liput ja antoi takaisin 44b. Myyjä oli tietenkin tajunnut, että haluan 3 lippua, eihän paikallisjunissa taida ollakkaan muita, kuin kolmannen luokan paikkoja.

Phatthalungia etelämmäs ei kannata mennä, jos on vähänkin huolestunut pommeista. Mitä olen uutisia katsonut, niin joka päivä näyttää jysähtävän jossain kaupungissa. Lisäksi syvässä etelässä tulvii. Phatthalung on pienempi, kuin Nakhon ja muistuttaa jopa Isaania ystävällisyydessään. Netissä varoiteltiin, että täällä ei puhuta englantia, mutta kyllä useimmat myyjät ainakin muutaman sanan osaa. Se on tietenkin mihin vertaa, rysiin verrattuna englanninkielentaito on olematon, mutta esimerkiksi Kalasiniin verrattuna loistava. Muslimien vähyys on yllättänyt, sillä luulin, että etelään siirryttäessä heidän määränsä lisääntyy, täällä huivitettuja naisia on kuitenkin huomattavasti vähemmän, kuin Nakhonissa. Matkalla tänne näin toisen paikallisjunan joka oli täynnä lapsia ja jokaisella tytöllä oli huivi päässä, joten paikalliset erot ovat ilmeisesti suuria.

Mitä olen paikallisten kanssa jutellut (Lähinnä Phanganilla), niin etelä on vaarallisempi paikka, kuin Isaan tai pohjoinen. Rahaa on kuulemma enemmän ja ihmiset sen myötä ahneempia, monet omistavat aseen ja murhia tapahtuu enemmän. Nakhonissa kuulin aseen laukauksia ulkoa, keskiyön jälkeen. Ensimmäisen pamauksen epäilin kuuluneen autosta tai vastaavasta, mutta seuraavat kolme vakuuttivat minut aseesta. Lisäksi jonkinajan päästä kuulunut vihainen huuto ja raudan kilahdukset viittasivat jonkinlaiseen välien selvittelyyn. Asiaa en tietenkään lähtenyt tarkistamaan, vaan menin hieman jännittyneenä nukkumaan. Nakhonissa kaupat sulkivat todella aikaisin ja kaupunki hiljeni muutenkin jo kymmenen aikaan.


Juna pysähtyi monta kertaa väistämään kaukojunia, joten matka kesti kolmen tunnin sijaan neljä.


Yhdellä pysähdyksellä bongasin käärmeen.


Juna pysähtyi kaikkein pienimmillekkin asemille.


Voittaa sipsit leffaa katsellessa. Levystä taitetaan pieni pala, kastetaan makeaan chilikastikkeeseen ja nautitaan. 5b/kpl


Tein kävelykierroksen kaupungille ja löysin päivätorin. Ostin muutaman lihatikun ja papayasalaatin. Salaattia tehdessään myyjä näytti 3 chiliä, korotin määrän tusinaan, jolloin myyjä näytti hämmästyneen iloisena peukkua. Samalla kojulla olleet vanhemmat muorit näyttivät, että salaatti on todella tulista, minä nyökyttelin hymyillen päätä ja sain naiset innostumaan. Ainoastaan yksi nainen puhui hieman englantia joten kommunikointi oli hieman haastavaa, he koittivat opettaa minulle thaita, tai etelän kieltä se taitaa täällä olla, sekä kyselivät mihin olen menossa ja mistä olen. Sillä, että pystyy syömään tulista ruokaa saa paljon kunnioitusta paikallisilta. Aivan kuten äijäporukka hyväksyy joukkoon, kun kulauttaa alas lasillisen heidän tarjoamaa pontikkaa. Salaatin tulisuus oli juuri sopivasti äärirajoilla, joten pitää vierailla kojulla jatkossakin.

maanantai 21. joulukuuta 2009

Nakhon Si Thammarat

Pistetäänpä muutama kuva, huomenna ajelen junalla Phatthalungiin.


Käväisin paikallisilla festareilla. Täällä etelässä on paljon muslimeja, joten alkoholia ei näkynyt missään. Lavan edessä oli kuitenkin enemmän tanssijoita kuin yleensä ja musiikki soi lujaa.


Ainoa asia keskustassa josta näkee, että joulu on tulossa. Kävelyretkellä puistoon näin myös kristittyjen koulun, jossa oli hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta toivotus.


Kaupan koira on ollut ruoka-aikaan kotona.


Miten on mahdollista, ettei täällä ole sähkökatkoksia...


Tilasin Papaya salaatin ja sanoin tytölle, että pidän tulisesta sapuskasta. Tyttö käyttikin chiliä niin reilusti, että ensimmäistä kertaa jäi ateria kesken tulisuuden takia. Suurimman osan toki söin, mutta sitten alkoi niin kova jälkipoltto, että hikeä valuen tungin suuhun kanaa, riisiä, jääkahvia ja vettä jotta poltto vain loppuisi...




Songthaewissakin näytetään karaokevideoita

perjantai 18. joulukuuta 2009

Nakhon Si Thammarat

Viimeisin viikko on mennyt aika arkisesti. Kävin läpi kaupungin muut hotellit, mutta nettiä ei löytynyt yhdestäkään halvemmasta ja muutenkin 100 bahtin säästöllä taso olisi tipahtanut aika paljon, joten päätin pysyä Thai hotellissa. On tämä ihan mukavaa luksusta, huone siivotaan päivittäin ja tyttö täyttää myös vesiastian, joten juomavettäkään ei tarvi rahdata ulkopuolelta. Lisäksi tori on aivan vieressä, joten hyvää ja halpaa sapuskaa on helposti saatavilla. Vakiopaikaksi on muodostunut Lao-koju, josta saa herkullista Laappia ja Papaya salaattia, sticky riisin kera. Paikallinen museo on tullut katsastettua ja samalla kävin hieronnassa (120b/h).


Pyssyn näkösiä puukkoja


Dancing Siva


Wat Phra Mahathat

Jatkoa on tullut suunniteltua parin lentolipun verran. Lennän Singaporesta Cebuun 24.1. 00.20-04.00 (64.59€). Filippiineillä eniten kiinnostaa snorklailu 10 metristen haitten seassa ja luonto muutenkin. Haiden bongauspaikka sijaitsee Donsolissa, joka on lähellä Mayon tulivuorta, joka on alkanut purkautua, joten tätä tilannetta pitää seurata. Mayon olisi kyllä hieno nähdä, sillä sen sanotaan olevan täydellisimmän näköinen tulivuori maailmassa. Jollekkin vähemmän aktiiviselle tulivuorelle (sammuneelle) olisi myös hieno kiivetä, mutta saa nähdä mitä tulee tehtyä. Manilasta (Clarkista) lennän Macaoon 28.2. 20.20-22.15 (31.69€) ja aloitan Etelä-Kiinan valloituksen. Kovasti oli tarkoitus etten näe lunta tänä talvena, mutta tämä suunnitelma tuntui niin hyvältä, että päätin olla pelkäämättä nollakelejä ja suuntaan vuorille aikaisemmin, kuin oli tarkoitus, eipähän ole niin paljoa muita turisteja.

Tuli laskettua Myanmariin sijoitetun rahat, 4 viikon reissu maksoi 400€ + 100€ lentoihin.

torstai 10. joulukuuta 2009

Ko Phangan - Nakhon Si Thammarat

Kunkun synttäreiden jälkeisenä päivänä kävin tekemässä jokseenkin saman skootteriretken kuin viime vuonna. Haad Yao ja sen ympäristö näyttää muuttuneen yhä enemmän perhelomakohteeksi ja Thongsalassa näyttää olevan jo useita tyttöbaareja. Toivottavasti seuraavalla kerralla paikka ei ole muuttunut aivan Samuin tai Phuketin kaltaiseksi. Haad Rinista ei löydy onneksi vielä tyttöbaareja, muutamia ilotyttöjä näyttäisi olevan rantabileissä ja ladyboytten jengi on tainnut kasvaa. Haad Rinin mäet osoittautuivat todella jyrkiksi (20 astetta kylttien mukaan), joten isokin skootteri oli kovilla ylämäissä ja jarruja sai puristaa alamäissä. En kyllä tajua niitä idiootteja, jotka vetävät lärvit Haad Rinissa ja lähtevävät sitten ajelemaan muualla sijaitsevaan majapaikkaansa, näitä sankareita kuoleekin jatkuvasti.

Yllättäen kuulin paljon huonoa israelilaisista, joita oli Phanganilla paljon. Suuri osa heistä asuu yhdessä kalliissa resortissa (Cocohut), eivätkä muutkaan vaikuta budjettimatkailijoilta, mutta ovat kuulemma lähes ainoa kansanryhmä joka varastelee paikallisilta. Tuttu sai kiinni yhden tytön joka yritti varastaa pientä vodkapulloa ämpärikojusta. Itse tapasin ainoastaan todella mukavia israelilaisia. Tulomatkalla laivalla yhden 18-vuotiaan tytön, joka oli tullut muutamaksi viikoksi bilettämään saarille, ennen armeijaan joutumista. Sekä naapurini, jotka olivat tuoneet viinansa Israelista, sillä eivät kuulemma pidä paikallisista "kopioista". Hyvä maku kavereilla ainakin oli, sillä toinen isoista pulloista oli Finlandiaa.

En päässyt lähtemään vielä maanantainakaan sillä Thongsalan iltamarkkinoilla taisin syödä jotain pilaantunutta ja maha oli todella huonona aamulla. Tiistaina matkasin Surat Thaniin, joka ei kuitenkaan miellyttänyt, joten jo seuraavana päivänä suuntasin Nakhon Si Thammaratiin. Nakhon osoittautui mukavan tavalliseksi Thaikaupungiksi, joten täällä on tarkoitus oleskella rauhassa viikko tai pari, ennen Malesiaan suuntaamista.


Phangan Ko Malta kuvattuna


Nakhon Si Thammaratissa otin huoneen Thai Hotellista. Ensimmäistä kertaa asustan isossa hotellissa, jossa on yli 200 huonetta. Huoneesta löytyy tietenkin pesuhuone sekä telkkari, sohva, netti ja hyvä kirjotuspöytä. Huone maksaa 300b, enkä saanut neuvoteltua viikkohintaa, joten voi olla, että vaihdan hotellia, jos löydän paikan mistä saan alennusta pitempään oleskelusta.


Huone sijaitsee 9. kerroksesta ja näkymä kaupungille on ihan kiva.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Bhumibol Adulyadejn syntymäpäivä

Oli tarkoitus lahtea jo päivaa ennen kunkun synttareita, mutta sain kutsun Joyn siskolle juhlimaan. Tarjolla oli simpukoita, raakoja katkarapuja tulisessa salaatissa ja olutta. Sapuska oli todella tulista ja nain ollen myos todella hyvaa. Minulle tarjouduttiin tekemaan myos miedompi annos, mutta tasta tietenkin kieltaydyin. Illalla lahdimme katsomaan thainyrkkeilya, joka oli syntymapaivien kunniaksi ilmainen kaikille. Paasimme kylla niin myohaan liikkeelle, etta naimme vain puolikkaan aikuisten ottelun ja yhden lasten ottelun. Takaisin Haad Riniin paastyani hieman ihmettelin miksi rannasta ei kuulu jumputusta ja sain kuulla, etta ranta hiljenee kahtena paivana vuodessa, kuninkaan ja kuningattaren syntymapaivina.




Toivon todella kuninkaalle pitkaa ikaa, silla han on se joka pitaa Thaimaata kasassa, punaisten ja keltaisten taistellessa vallasta. Lisaksi hanen poikansa on hulttio, josta ei koskaan tule kuningasta ja suosittu prinsessa Sirindhorn taas on nainen, joten hän ei tule kysymykseen. Nain ollen kuninkaan kuoleman jalkeen Thaimaa voi ajautua jopa lahelle sisallissotaa. Tata tilaisuutta tulevat kayttamaan hyvakseen ainakin etelan muslimikapinalliset, jotka jo nyt rajayttelevat pommeja viikottain. Myos Kambodza voi nahda tuolloin tilaisuutensa rajakiistassa, joka kiristaa maiden valeja ja on aiheuttanut rajakahakoita, joissa on kuollut muutamia sotilaita.

torstai 3. joulukuuta 2009

Haad Rin


Full moon


Vaahtobileissa


Vakioamparipaikassa


Varoituksen sana Thaimaankavioille. Vaikka keskimainen "tytto" voi nayttaa hyvalta parin amparin jalkeen, oikeat thaitytot eivat pukeudu koskaan nain paljastavasti


Nalissaan ei tarvi olla


Maria ja Joy


Bileet kaynnissa


Liekitetty hyppynaru toimii paremmin ennen Full Mooneja, koska porukka ei ole aivan nain kannissa, mutta hauskaa se on aina.


Joku hullu


Kaikki eivat selvinneet aamuun asti...


Aamu alkaa sarastaa