maanantai 19. lokakuuta 2009

Shwedagon Paya


Kavelin jarvenrannan kautta Shwedagon Payalle ja nain taman suht tyylikkaan nakoisen ravintolan. Nailla paikkeilla tuli melkein saikahdettya, kun ohi ajavasta koulubussista kaikki lapset huusivat ja vilkuttivat, kun huomasivat minut, vilkutin ja hymyilin leveasti takaisin.


Naita aukkoja on aika paljon kavelytiella. Tama oli n.1,5m. syva ja alla virtasi viemari.




Tassa pyydetaan muistaakseni Siinalle kaikkea hyvaa Buddhalta. 5 lasillista ensin Buddhalle, 3 takana olevalle patsaalle, 3 tolpalle, kolme elainhahmolle ja lopuksi jatetaan taysi lasi tarjottimelle, jotta Buddha voi juoda. Oppaani kysyi milloin aitini, siskoni ja mina itse olen syntynyt ja viikonpaivan perusteella maaraytyi paikka jossa pyydettiin Buddhalta kaikille erikseen hyvaa elamaa. Myos tahtikarttaa katsottiin hieman, Siinalla on menossa elamansa vaarallisin aika 20-31 ja minulla se on edessa 42-50 vuotiaana. Aiti on tuon ajan jo elanyt 30-41.

Shwedagon Paya on Myanmarille sama, kuin Angkor Wat on Kambodzalle. Maan pyhin paikka ja kansallinen symboli. Jokainen Myanmarin Buddhaa seuraava pyrkii kaymaan taalla edes kerran elamassaan. Pukeutumisen kuului siis olla asiallista. Farkkuja en halunnut laittaa, joten ostin paikallisen hameen, jota lahes jokainen paikallinen mies kayttaa. Yllattavan mukava ja viilea. Olkapaat peitin huivilla silla kaikki t-paidat olivat likaisena. Paasymaksu oli 5$.

Heti tullessani paikallinen poika halusi lahtea oppaaksi 5$ hintaan. Tassa vaiheessa en innostunut ideasta, joten sanoin menevani yksin. Sisalla vanhempi mies (59), tuli juttelemaan ja alkoi esitella vahitellen paikkoja, kertoa historiasta ja buddhismista. Mies puhui selkeaa englantia, oli mukava ja asiantunteva, joten annoin hanen jatkaa. 2-3 tunnin kuluttua han vihjasi palkkiosta ja pyysi 10$, tarjosin 7000k:ta ja han vaikutti tyytyvaiselta, kuten olin minakin.




Tata kelloa alkoi valaa eras muinainen kuningas, hanen poikansa sai tyon lopulta valmiiksi. Englantilaiset tykastyivat siihen miehitysaikana ja aikoivat laivata sen englantiin. Kello on todella painava, joten lastausvaiheessa se meni sillasta lapi ja upposi mereen. Tassa vaiheessa englantilaiset paattivat palauttaa kellon ja burmalaiset nostivat sen merenpohjasta ja toivat takaisin tanne.




Shwedagon Paya on 2500 vuotta vanha. 1500-luvulla kuningatar Shinsawbu paallysti sita oman painonsa verran lehtikullalla. myohemmin kultaa on lisatty siten, etta nyt sita on "53 metric tonnes", (miten toi suomennetaan). Huipulla on 5000 timanttia ja 2000 muuta jalokivea.




Yksi sisaankaynneista


Tallaisen Buddhan kuvan kun laittaa tyopaikkansa seinalle, voi odottaa menestysta.


Vaaleapukuiset ovat nunnia ja tummapukuiset munkkeja.


Paluumatkalla kavin syomassa tallaisen hyvan perussapuskan. paistetun riisin paalla on munakas ja pienemmalla lautasella on chilikastikkeessa kaalia, tama loppui kesken, joten pyysin toisenkin pikkulautasellisen. Kannussa on teeta. (400k)

Huomiseksi olen ostanut bussilipun Mandalayhin (10400k), arvioitu matka-aika 15 tuntia.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Yangon


Paastyani lentokoneeseen nukahdin heti nousun jalkeen. Heratessani eteen oli ilmestynyt maahantulokortti, tullikaavake ja influenssakaavake. Malesiassa oli valvottu lampokamera, Thaimaassa lampokamera jonka valvojat eivat juurikaan kiinnittaneet kuvaruutuun huomiota ja taalla kaikilta tulioilta mitattiin otsasta kuume. Ite rajamuodollisuudet menivat normaalilla anna passi, odota ja ota passi takaisin kaavalla, eika muuta. Olin katellut netista valmiiksi majapaikan, jolla oli ilmainen kuljetus kentalta, huone maksoi 7$. Ilmaisen aamiaisen ja suihkun jalkeen lahdin katselemaan kaupunkia rahanvaihto mielessa. Yangonista huomasin pitavani heti, kaikki oli niin erilaista. Kulttuureita oli enemman kuin missaan muualla aikaisemmin, nakyi munkkeja, muslimeja, kristittyja ja hinduja. Paljon hymyilevia kasvoja, tuijotuksia ja iloisia tervehdyksia. Jotkit miehen katsoivat hyvin vakavan nakoisina, tama muistutti maan tilanteesta. Mopot ovat lahes kokonaan poissa katukuvasta ja he ketka muualla ajaisivat mopolla, kavelevat tai kulkevat polkupyoratakseilla, mopoihin ei todennakoisesti ole varaa. Katukojuista saa hyvinkin erilaisia ruokia mihin olen tottunut ja ainakin tahan mennessa on ollut hyvaa. Taman kaiken voi tiivistaa sanomalla, etta rakastan rakastan. Taman takia reissuun on lahdetty, saa kavella silmat pyoreina, kuin pikkupoika uudessa paikassa, jossa on positiivisella tavalla pihalla kaikesta.

Kuultuani ensimmaisen tarjouksen eurosta, 1300 kyattia, alkoi vahan jannittaa. Olin lukenut, etta euroja voi vaihtaa Yangonissa, joten olin hommannut vain 600$. Naita ei ole tarkoitus vaihtaa, silla esim. kaikki paasymaksut ja yleensa majapaikat pitaa maksaa dollareina. Dollarista saa n. 1050k ja 1€ = n. 1,5$, joten 1300k on todella kaukana euron todellisesta arvosta. Kaupungilta loysin kuitenkin miehen joka lupaili 1400k:ta eurosta. Lahdin hanen mukaansa ja neuvottelin viela kurssin 1450:neen ja vaihdoin 150 euroa. Suurin seteli on 1000k, joten sain kouraani melkoisen kasan kyatteja. Rahanvaihto tapahtuu pimeilla markkinoilla, koska 1$ kurssi on virallisesti lukittu 6 kyattiin, pankit eivat siis ole vaihtoehto. Pimean laskeuduttua maailma alkoi nayttaa vielakin erilaisemmalta. Valotaulut, hohtavat nayteikkunat ja katuvalot puuttuvat. Generaattoreita porisee joka kojussa, ihmiset ovat sytytelleet kynttiloita ja istuskelevat hamarassa. Syvia kuoppia kadulla pitaa varoa erittain huolellisesti.


St. Mary´s cathedral


Vasemmalla Bagyoke Aung San market.


Vasemmanpuoleinen 200 kyatin seteli on kenenkaan kyseinalaistamatta kaypaa valuuttaa, mutta oikenpuoleinen 10$ seteli ei kelvannut mustekynan jaljen takia.

Suvarnabhumin lentokentta

Torstaina tulin laivalla Chumphoniin. Oli mielenkiintoista odottaa lippuun sisaltynytta bussikyytia kaupunkiin tunti satamassa. Syy tahan oli laivayhtion ravintola/kauppa, eihan turisteja heti kannata vieda alueelta pois, jossa heilla on monopoli, vaikka bussi odotti jo valmiiksi pihalla. Kaupungissa otin huoneen Farang baarista (150b). Baaria piti britti, joka kertoi ostaneensa baarin, koska nyt juominen tulee huomattavasti halvemmaksi.Repusta hajosi Taolla vetoketju, joten kavin ostamassa nyt uuden ja ottamassa 10 kopiota passista, silla niita pitaa kuulemma jaella suht ahkerasti Myanmarissa. Illalla menin kaymaan yhdella ennen nukkumaan menoa, mutta paikalle saapui lontoolainen aija, joka tarjoili jekkushotteja siihen malliin, etta ilta venahti aamuyohon. Perjantaina kavin parturissa ja sain samalla elamani ensimmaisen paahieronnan. Baarin omistajalta kysaisin miten busseja menee Bangkokkiin, jolloin han vaitti, etta ainoastaan 9.30 ja 21.30. Kokemukseni sanoi kuitenkin vahvasti, etta provinssin paakaupungista Bangkokkiin taytyy menna enemman busseja, joten otin riskin ja menin linja-autoasemalle vahan ennen kahtatoista lauantaina, kahdeltatoista lahtikin bussi. Bangkokissa olin seitseman aikoihin. Kavin syomassa ja ostamassa uudet kuulokkeet hajonneiden tilalle, ennenkuin etsin bussin lentokentalle (33b). Kymmenen aikoihin alkoi pitka odotus, jota kulutan nytkin kirjoittamalla tata, lento lahtee vasta seitsemalta aamulla. Tuossa vieressa torkkuu pari lentokentan vartijaa. Koko selasta on alkanut lahtea nahka, mutta kayttavathan naisetkin semmosia kuorinta voiteita, joten kauneuden hoitoahan taa vain on. (Tunnin wifi kortti olisi maksanut 250b, joten laitoin taman nettiin vasta nyt.)


Rankka duuni

torstai 15. lokakuuta 2009

Aurinko armas...

Auringon kanssa tulee olla varovainen, tasta sain kivuliaan muistutuksen tiistaisen veneretken jalkeen. Jo veneessa huomasin etten hikoillut, joten join muutaman lasin vetta ja pysyttelin poissa auringosta seuraavaan snorklauspaikkaan saakka. Tultuani takaisin bungalowille varsinkin selkaa alkoi polttaa enemman ja huomasin olevani aika punainen. Illalla lampoa oli 37,5. En mitannut heti venereissun jalkeen, ois ollu varmaankin vahan enemman. Venereissun jalkeisena vuorokautena tuli juotua n. 10 litraa vetta ja pysyteltya varjossa. Keskiviikkona kun aurinko alkoi paistaa terassille yhden aikoihin, siirryin sisalle. Harmitti hieman maata sangyssa, kun pihalla oli upea keli. Virheista opitaan tai ne unohdetaan, nayttaa etta ihokaan ei ala kuoriutua, vaikka on edelleen aika kosketusherkka.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Chalok Bay, Ko Tao

Odotellessani kyytia tanne Bangkokissa matkatoimiston aija tuli varoittamaan, etta kannattaa pitaa rahat ja passi mukana, silla on ollut tapauksia, etta rinkat on bussissa pengottu ja rahat on viety. Tiesin jo valmiiksi, etta V.I.P. bussit eivat ole yhta luotettavia, kuin hallituksen tavalliset bussit, joten otin varoituksen tosissaan ja siirsin lapparin ja rinkassa olleet rahat kasimatkatavaroihin. Nyt olis todella ikava aika tulla ryostetyksi, silla paalla on enemman rahaa, kuin koskaan, silla Myanmariin pitaa olla dollareita valmiina (Ainostaan joistain hotelleista voi saada nostettua rahaa vahintaan 10% valityspalkkiota vastaan hatatapauksissa).

Matka sujui hyvin ja taalla olin 10 aikoihin aamulla, veneessa oli todella avuliaita sukelluskoulujen/majoituspaikkojen miehia, joilta sain oikeasti hyvaa tietoa saaresta, eivatka he ainostaan markkinoineet omaa paikkaansa. Saarella kavin lapi muutaman paikan, joista valitsin J.P. resortin. Yritin varata samantien viikon, mutta resortin vaki ei antanut alennusta jo alennetuista hiljaisemman kauden hinnasta, joten otin bungalowin 300 bahtin paivavuokralla (tytto naytti varauskirjaa ja kaikki aikaisemmat hinnat olivat 400b-500b). Ravintolassa iski pieni hintashokki, silla hinnat olivat kolme kertaa kalliimmat, kuin Tratissa tai Bangkokissa. Eihan 2 euron sapuskat toki kalliita ole, mutta kolminkertaiset hinnat tuntuvat silti ikavilta. Huonosti nukutun yon jalkeen otin torkut, joilta herasin vessahataan. Kirosin ensin resortin ravintolan, mutta huomattuani puoliavonaisen betonisailion, josta tuli vesiputket bungaloweihin, paatin lopettaa hampaiden pesun kraanavedella ja kaivaa esiin Imocur kapselit. Riippumatto osottautui huonoksi ja kun narukin napsahti poikki lahdin etsimaan uutta. Kaupasta loytyikin oikein hyva Ko Phanganilla kasintehty malli edulliseen 200 bahtin hintaa. Kylassa mainostettiin Blue Moon Experience juhlia, joten lahdin illalla kavelemaan maen paalle katsomaan millaiset pippalot viidakon keskelta loytyisi. Valot ja suuret koristeet, tekivat paikkaan hienon psykedeelisen tunnelman. Vakea ei ollut hirveasti paikalla, mutta olipahan ainakin tilaa tanssia. Paluumatkalla kompastuin pimella ja jyrkalla tiella, joten nyt on polvet ja kasi ruvella.



Seuraavat paivat ovat menneet suurimmaksi osaksi riippumatossa lohoten ja lueskellen. Koitin vaihtaa pari jo luettua kirjaa, mutta kirjakaupassa niista tarjottiin 50b/kpl ja he itse myivat samoja vanhoja kirjoja 300b/kpl hintaan. Tarjous oli niin surkea, etta paatin odottaa parempaa tai vaikka jattaa kirjani jonkin hyvan vierastalon kirjahyllyyn. Resortin ravintolan hylkasin ensimmaisen aterionnin jalkeen ja loysin vahan matkan paasta todella ystavallisen tyton pitaman ravintolan, jossa hinnat ovat hitusen edullisemmat, annokset isoja ja todella maukkaita. Muutenkin kivempi kantaa rahansa pienyrityksiin, kuin isoihin. Lauantaina innostuin syomaan tulista kanaa, jota suu rakasti, mutta johon maha ei ollut viela valmis, joten mahaa kivisti pitkalle aamuyohon ja younet jaivat vahaisiksi.

Tanaan paatin aktivoitua bungalowin, uimarannan ja ravintolan muodostamasta pyhasta kolminaisuudesta ja ostin lipun koko paivan snorklausretkelle saaren ympari (650b). Vedenalainen maailma oli yhta upea, kuin viime vuonna Haad Yaolla. Shark baylla koitin kovasti etsia metrisia haita, mutta ikava kylla en loytanyt yhtaan, veneessa kuulin parin muun kylla nahneen niita. Pysahdyimme 4 kertaa vajaaksi tunniksi ja viimeinen pysahdys oli pienella Ko Nang Yanilla. Matkanjarjestaja kertoi, etta nyt voi menna saarelle, johon on 100b paasymaksu ja vene tulee hakemaan 2 tunnin paasta (saarella oli muutama muukin vene ja sinne tehdaan paivaretkia Ko Samuilta saakka), olin ymmartanyt, etta on myos mahdollista pysya veneessa joka laitetaan parkkiin n. 100m paassa olevalle Japanese Garden sukelluskohteelle. Mies vahvisti taman, mutta todennakoisesti koska firma saa saarella kavioista oman siivunsa, han ei toista vaihtoehtoa turhaan mainostanut, olinkin ainoa joka jai veneeseen. Snorklasin viela noin tunnin, jonka jalkeen siirryin yksityisveneeni kannelle nauttimaan maisemista ja juomaan yhden oluen.


Ko Nang Yanin kuuluisa kolme saarta yhdistava hiekkaranta.

torstai 8. lokakuuta 2009

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Bangkok

Mulla on ollut oikeastaan jo Tratista lahtien flunssa paalla, joten taalla paatin ottaa rauhallisesti, syoda ja juoda paljon (banaanipannukakkuja, mandariinimehua, fried ricea... (nam)). Ensimmaista kertaa otin huoneen itse Khaosan roadilta (250b), silla taalla oli langaton netti ja sairaana aika kuluu mukavasti tietokonetta nappaillen. Maanantaina kavin viemassa viisumihakemuksen Myanmarin lahetystoon. Kavin aikaisemmin kysymassa palvelua parista matkatoimistosta, jotka mainostivat tata. He kertoivat, etta Myanmarin viisumi on hankittava henkilokohtaisesti, silla he haluavat kuulustella hakijoita. Hakemuksen jattaminen oli kuitenkin helppoa, vain kolme lomaketta (mm. tyohistoria), eika mitaan kuulusteluja ollut. Nyt kulutan aikaa, etta kello tulee kolme ja paasen hakemaan passin takaisi. Katselin jo valmiiksi bussi- ja lauttalipun, joten Ko Taolle lahden kuudelta (450b). Lepo on auttanut eika flunssa enaa vaivaa.


Khaosan road aamulla


Jokivene, talla paasi kavelymatkan paahan Myanmarin lahetystosta (13b).

Olen suunnitellut matkareittia. Jotenkin orpo olo jos ei ole suunnitelmaa, vaikkei sita tuliskaan noudatettua. Lisaksi suunnittelu on lahes yhta hauskaa, kuin itse matkustamien. Samalla tulee hankittua paljon tietoa mahdollisista kohteista.



Burman jalkeen Khon Kaeniin moikkaamaan tuttuja tai jonnekkin muualle Isaaniin kuukaudeksi. Taman jalkeen Ko Changille (Andaman) ja/tai juhlimaan uuttavuotta Bangkokiin tai Ko Phanganille. Pari viikkoa Geargetownissa Malesiassa ja kuukausi Indonesiaa (Lake Toba ja Aceh lahinna). Indonesiasta takaisin Malesiaan ja taas jossain pain Thaimaata kuukausi. Bangkok on enemman kuin varteenotettava kohde. Taman jalkeen Yunnaniin aina Tiibetin rajalle asti ihastelemaan vuoria. Kiinan jalkeen takaisin Thaimaahan ja lento takaisin Suomeen joskus toukokuun lopulla.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Buffalo Racing Festival Chonburi







Karannut harka juoksi kuvaan, kun otin kuvan yhden eran voittajasta. Yksi harka paasi karkaamaan niin hyvin, etta se juoksi katsomojen ja ruokakojujen valissa taluttajia karkuun.



Koripallohalliin oli rakennettu kolme kukkotappeluareenaa. Kavin utelialaisuuttani katsomassa pari matsia, mutten kuluttanut bahtiakaan paikassa, silla eihan tuo valttamatta kovin eettista hommaa ole.


Yleiso liikahti aika vilkkaasti alta pois, kun tama paatti ottaa spurtin. Huomasi, etta myos naytoksen pitajat olivat hyvin tarkkoja kaarmeen kanssa.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Tietotekniikka murheita

Siirsin tietokonetta vähän huolimattomasti ja virtapiuha irtosi (akku hajosi viime reissulla Vietnamissa). Kun käynnistin tietokoneen uudelleen, sain eteeni virheilmoituksen. Yritin käynnistää tietokoneen varmasti yli kymmenen kertaa normaalisti, uusimmassa toimivassa kokoonpanossa ja safe modessa, mutta joka kerta epäonnistuin. Tässä vaiheessa kirosin, että jätin asennuslevyt Suomeen. Huomasin kuitenkin, että joka kerta, kun tietokone sammui näytössä vilahti jotain tekstiä. Tämä näkyi ehkä puoli sekunttia, joten sitä oli mahdotonta lukea. Kamera käteen ja sarjakuvaus päälle. Muutaman yrityksen jälkeen sain kuvan tuosta tekstistä. Siitä ilmeni, että jos mikään muu ei auta käyttöjärjestelmän voi asentaa uudestaan. Tässä vaiheessa ei mikään muu auttanut, joten uudelleenasennus käyntiin ja se toimi. Isona miinuksena se poistaa kaiken koneelta, joten nyt kaikki tiedostot ja ohjelmat ovat mennyttä. Mitään muuta korvaamatonta ei toki ollut, kuin valokuvat. En ollut vielä tässä vaiheessa tehnyt varmuuskopioita. Ehkä alan perehtymään pyyhittyjen tiedostojen palautukseen seuraavan kerran, kun olen taas netin ääressä pitempään. Tämä on mahdollista vasta Burman reissun jälkeen, joten ehkä silloin ei enää harmita niin paljoa ja homma jää tekemättä. Onneksi tuli laitettua tänne blogiin parhaat kuvat, toki nekin aika heikkolaatuisina. Nyt Chonburiin kattomaan miten vesipuhveleilla ratsastetaan kilpaa.