Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Yangon


Paastyani lentokoneeseen nukahdin heti nousun jalkeen. Heratessani eteen oli ilmestynyt maahantulokortti, tullikaavake ja influenssakaavake. Malesiassa oli valvottu lampokamera, Thaimaassa lampokamera jonka valvojat eivat juurikaan kiinnittaneet kuvaruutuun huomiota ja taalla kaikilta tulioilta mitattiin otsasta kuume. Ite rajamuodollisuudet menivat normaalilla anna passi, odota ja ota passi takaisin kaavalla, eika muuta. Olin katellut netista valmiiksi majapaikan, jolla oli ilmainen kuljetus kentalta, huone maksoi 7$. Ilmaisen aamiaisen ja suihkun jalkeen lahdin katselemaan kaupunkia rahanvaihto mielessa. Yangonista huomasin pitavani heti, kaikki oli niin erilaista. Kulttuureita oli enemman kuin missaan muualla aikaisemmin, nakyi munkkeja, muslimeja, kristittyja ja hinduja. Paljon hymyilevia kasvoja, tuijotuksia ja iloisia tervehdyksia. Jotkit miehen katsoivat hyvin vakavan nakoisina, tama muistutti maan tilanteesta. Mopot ovat lahes kokonaan poissa katukuvasta ja he ketka muualla ajaisivat mopolla, kavelevat tai kulkevat polkupyoratakseilla, mopoihin ei todennakoisesti ole varaa. Katukojuista saa hyvinkin erilaisia ruokia mihin olen tottunut ja ainakin tahan mennessa on ollut hyvaa. Taman kaiken voi tiivistaa sanomalla, etta rakastan rakastan. Taman takia reissuun on lahdetty, saa kavella silmat pyoreina, kuin pikkupoika uudessa paikassa, jossa on positiivisella tavalla pihalla kaikesta.

Kuultuani ensimmaisen tarjouksen eurosta, 1300 kyattia, alkoi vahan jannittaa. Olin lukenut, etta euroja voi vaihtaa Yangonissa, joten olin hommannut vain 600$. Naita ei ole tarkoitus vaihtaa, silla esim. kaikki paasymaksut ja yleensa majapaikat pitaa maksaa dollareina. Dollarista saa n. 1050k ja 1€ = n. 1,5$, joten 1300k on todella kaukana euron todellisesta arvosta. Kaupungilta loysin kuitenkin miehen joka lupaili 1400k:ta eurosta. Lahdin hanen mukaansa ja neuvottelin viela kurssin 1450:neen ja vaihdoin 150 euroa. Suurin seteli on 1000k, joten sain kouraani melkoisen kasan kyatteja. Rahanvaihto tapahtuu pimeilla markkinoilla, koska 1$ kurssi on virallisesti lukittu 6 kyattiin, pankit eivat siis ole vaihtoehto. Pimean laskeuduttua maailma alkoi nayttaa vielakin erilaisemmalta. Valotaulut, hohtavat nayteikkunat ja katuvalot puuttuvat. Generaattoreita porisee joka kojussa, ihmiset ovat sytytelleet kynttiloita ja istuskelevat hamarassa. Syvia kuoppia kadulla pitaa varoa erittain huolellisesti.


St. Mary´s cathedral


Vasemmalla Bagyoke Aung San market.


Vasemmanpuoleinen 200 kyatin seteli on kenenkaan kyseinalaistamatta kaypaa valuuttaa, mutta oikenpuoleinen 10$ seteli ei kelvannut mustekynan jaljen takia.

4 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Kiva, kun sieltä yhteydet kuitenkin toimii:) Myanmar/Burmasta nyt ei tiedä oikein kuin sotilasjuntan. Wikipediaa lueskelin, kovin risaista on ollut itsenäistymisen jälkeen. Mutta onhan se iso maa ja etnisiä ryhmiä ja kieliäkin paljon, yllätyin kun luin, että vain 68% on burmalaisia. Kirkko on ihanan britti, nimeä myöten. Silmät auki ja pysy poissa liian varjoisilta kujilta.

Anonyymi kirjoitti...

Huikeaa, olet Myanmarissa!!

Seuraavat blogipäivitykset eivät olekaan ihan jokapäiväistä kauraa: en tunne ketään, joka maassa olisi ollut. Vähän jännittää, et onkos siellä turvallista kulkea ja kuvata?! Hauskasti annoit meille ensivaikutelmana kuvissa tutunoloiset brittifiilikset...
- Ritva

T kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Tuukka kirjoitti...

Mitaan mihin liittyy poliisit tai sotilaat ei saa kuvata, muuten voi rapsia vapaasti. Kulkemisen pitaisi olla yhta turvallista, kuin esimerkiksi Bangkokissa.