perjantai 4. huhtikuuta 2014

Dahab - Oulu

Kirjoitellaanpa vielä se kotiinpaluupäivitys.

Pizzalla ollessani sain näytteen egyptiläisestä jätehuollosta. Kavereilla repesi säkki, kun noustivat sitä kyytiin, paljain käsin keräsivät suurimman osan jätteistä kyytiin ja kun olivat lähdössä, jostain sivukujalta huusi kokki, joka raahasi vuotavan säkin tien poikki, jättäen hienon vanan. Lähtiessä hymyilevä kuski moikkasi iloisesti.

Egyptiläinen gekko.

Sunnuntaina en päässyt hylylle, mutta näin formulat. Churchill's baariin saavuttuani mietin hetken mitä ottaa, veden tilaaminen tuntui hölmöltä, joten valitsin oluen. Kaksi muutakin miestä saapui katsomaan formuloita, toisella oli vaimo mukana ja hän tilasi vettä. Toinen käveli baaritiskille, vilkaisi telkkaria, sitten kelloaan, olankohautus ja oluen tilaus. Ihan ok kisa, Räikkönen sais parantaa pian, ettei Alonso pyyhi suomalaisella pöytää tässä kahden suuren törmäyksessä.

Tässä pienessä yhden miehen ravintolassa kävin pari kertaa. Hyvää ja edullista sapuskaa, beduiiniteen sain kaupan päälle pyytämättä ja kanan luut heitettiin kissoille. Tämä kala-ateria 25Ep.

Dahabin vanhan sataman raunioita.

Maksaessani hotellilaskua törmäsin ymmärtämisvaikeuksiin. Kerroin viimeisenä päivänäni, että lähden seuraavana yönä lentokentälle ja tarvin taksin. Olin laskenut, että olin ollut täällä 13 yötä, mutta mies vaati rahat 14 yöstä, alkoi vääntö, jonka aikana jopa käyntikorteilla demostroin, että kun maksan jokaisena aaamuna saadaan lukemaksi 13. Lopulta tietokoneen kalenterista tavaamalla tajusin, että mies luuli minun lähtevän vasta ke/to yönä, selitin, että minähän sanoin next night. Egyptiläisen vieraan kanssa opettivat, että ti/ke yö on "this night" ja ke/to "next night". Selvä. Hyvä, että aloin vääntämään, tuli tilattua taksi oikealle yölle (200Ep).

Juttelin tämän vieraan kanssa myöhemmin ravintolassa. Nuori mies oli egyptiläinen, mutta asunut jo pitkään Italiassa. Hän ihmetteli suuresti miksi täällä on näin hiljaista ja mitä ihmettä olin tehnyt täällä kaksi viikkoa. Hän oli ollut Sharmissa, jossa bileitä oli riittänyt joka illalle, ikävän paljon vain pariskuntia, eikä juuri lainkaan sinkkuja, arveli, että venäläiset naiset eivät matkustele ilman miestä. Mies aikoi silti lusia täällä maksamansa pari päivää ja palata Sharmiin loppulomaksi.

Taksi tuli kolmelta yöllä ja Sharmin lentokentällä olin neljän jälkeen. Vähän piti odotella, jotta kotimaan terminaaliaula aukesi ja pääsin tekemään check inin.

Näistä tiedoista poiketen lennoilla ei saanut polttaa.

Kairon lentokentällä oli sen verran aikaa, että päätin testata mikä tämä ihmeellinen burgeri on, jota Helsingissä jonotettiin suurin joukoin. Hinta ja laatu eivät kohdanneet, mutta Visa depit kortilla sai maksaa, joten ei kirpaissut, kun yksi maailman kalleimmista maista oli enää tuntien päässä (78Ep).

Kone jolla palasin kotimaahani Euroopan Unioniin. Tältä tuntui, kun tarvitsi vain vilauttaa passia Tanskan immigrationissa. Rinkka piti itse kuljettaa uudestaan Check Iniin, sillä viimeiset kaksi lentoa olivat Finnairilla. Tiesin vaihdon olevan lyhyt jo valmiiksi Helsingissä (55min), joten alkoi jännittää, kun ilmoitettiin, että Helsingin päässä on ollut ongelmia ja konetta on jouduttu vaihtamaan, lento lähtee puoli tuntia myöhässä.

Pilotti kuitenkin kaahasi, joten Ruuhka-Suomeen laskeuduttiin vain 20 minuuttia aikataulusta jäljessä ja ehdin helposti Oulun lennolle (myös rinkka), kun tarvitsi vain vaihtaa portilta 26 portille 23. Finnair ei evästä tarjoa, mutta kahvi oli parasta mitä olen moneen kuukauteen juonut. Minna oli kentällä vastassa ja pääsin onnellisena kotiin.

Reissu tuli maksamaan 4800€ ja tämä jäi käteen...

Viimeiset sukellukset

Palattuani vuorelta kysyin Thistelgormin reissusta, tilanne oli toivoton, vain neljä ilmoittautunutta. Harkitsin vielä hetken Sharmiin lähtöä, mutta hylkäsin ajatuksen, yli 50€/sukellus on liikaa + loppuloma Sharmissa ei ajatuksena kiehtonut. Halusin kuitenkin vielä sukeltaa, joten kysyin Hananilta onko seuraavaksi päiväksi suunniteltuja sukelluksia. Ei ole, mutta mihin haluaisin mennä? Katsoin karttaa ja sanoin Abu Galumiin, sillä saksalainen oli kehunut sitä vuorella. Hanan pyöritteli päätään ja sanoi, että voisinko ehdottaa jotain mahdollista, myös Abu Galum on retki, jolle tarvii enemmän väkeä. Sovittiin, että katsotaan aamulla, jos on muita, niin lähdetään varmaankin Canyonille.

Ahmed pahoitteli seuraavana aamuna, että en ollut päässyt hylkyreissulle ja muistutti, että hänhän sanoi ensimmäisenä päivänä, että kannattaa lähteä heti reissuun. Tuolloin en ollut ymmärtänyt kuinka vähän ihmisiä Dahabissa on ja päättänyt etten lähde todennäköisesti parhaalle sukellukselle heti toisena päivänä...

Muita lähtijöitä ei näkynyt, joten maksoin vähän ekstraa, eli 50€ kahdesta sukelluksesta Canyonille ja lähdimme Ahmedin ja kuskin kanssa kohti pohjoista.

Ensimmäinen sukellus oli vasemmalle puolelle, eli käytiin taas kanjonin sisällä. Oikein mukava sukellus, ei mitään uutta, mutta pienen tauon jälkeen sukelsi erittäin mieluusti tutummassakin paikassa (30m/46min).

Tunnin tauon jälkeen lähdettiin oikealle puolelle, heti alussa nähtiin tämä rausku. Ahmed oli nähnyt täällä edellisenä päivänä delffiinejä, joten katse oli usein sinisessä.


Ei delffiinejä kuitenkaan tällä kertaa, paljon muuta kylläkin. Tähän (all time) 30. sukellukseen oli hyvä lopettaa tältä erää (25m/53min).

Pistetäänpä loppuun vielä muutama video, ei mitään kummosia, kun hetken mielijohteesta olen vain alkanut kuvaamaan, mutta ehkä näistä jotain lisäarvoa on.

Ensimmäisenä laskeudutaan kanjoniin:


Nemofaneille:


Ja lopuksi vanha video Blue holelta, alkaa hetkestä, jolloin ollaan poistumassa Holesta avomeren puolelle 10 metrissä ja videon lopussa ollaan 30 metrissä, tarkkasilmäinen voi huomata, kuinka paljon tummemmaksi värit menevät.

 



torstai 3. huhtikuuta 2014

Siinain vuori

Perjantai-iltana lähdin Siinain vuorelle matkatoimiston järjestämällä matkalla (140Ep). Porukka kerättiin kasaan lava-autolla ja yhden hotellin pihalla vaihdettiin minibussiin puoli yhdeltätoista illalla. Porukka oli nuori ja hyvin kansainvälinen: Yksi saksalainen mies, yksi kanadalainen nainen ja kaksi brassimiestä, jotka eivät tunteneet toisiaan.

Ihan viidestään ei päästy vuorelle kuitenkaan kipuamaan. Portilla oli 2-3 linja-autollista porukkaa Sharm el-Sheikhistä, lähinnä venäläisiä. Turvatarkastuksen jälkeen alkoi kävely. Arvioitu matka-aika n. 2h ja välillä selän takana saattoi huohottaa kameli. Kukaan meistä ei ottanut kyytiä lukuisista tarjouksista huolimatta.

Tällaisia kioskeja oli matkan varrella useita, kauaa ei kuitenkaan pysähdytty yhdessäkään, vaan kivuttiin aika nopeasti

Tälle viimeiselle kioskille, jossa tilasin aamukahvit (10Ep) kolmelta yöllä kuuden kilometrin kävelyn jälkeen. Oltiin kiivetty ehkä vähän liiankin nopeasti, sillä nyt piti odotella pari tuntia auringonnousua.

Viiden aikoihin kiivettiin viimeiset metrit vuoren huipulle 2285 metrin korkeuteen. Aurinko oli jo nousemassa ja oli kylmä. En ollut tajunnut ottaa vaihtovaatteita mukaan, joten kun pitkähihainen t-paitani kastui hiestä, ei päälläni ollut kuin fleecetakki. Päätin kuitenkin olla välittämättä ja nauttia upeista maisemista.

Yksi upeimmista auringonnousuista koskaan.

Myös länsitaivas värjäytyi ehkä vielä komeammaksi, kuin itä. Kuva ei tee kunniaa näkymälle.

Mooses vastaanotti tällä vuorella kymmenen käskyä*, minulle ei jumala sanonut mitään...

Maisemat olivat huikeat auringon noustuakin, lisäksi aurinko lämmitti mukavasti.

Vuoren päällä oli kirkko, joka ikävä kyllä oli lukossa.

Oven aukoista nähtiin vähän sisälle.

Eikös siellä raamatussa puhuttu jottain vuorten halkomisesta?

Oltiin viimeiset turistit, kun päätettiin lähteä alas. Ei menty samaa loivempaa reittiä, jota oltiin noustu, vaan oikaistiin suoraan Pyhän Katariinan luostaria kohti.

Kaunis padottu keidas.

Ei taida olla toiminnassa...

Keitaan padosta lähti pieni puro, jonka varrella oli hieman kasvillisuutta. Oppaamme osasi kertoa erittäin hyvältä tuoksuvasta kasvista arabiankielisen nimen, muttei englanninkielistä, kuvaa en ottanut, joten arvoitukseksi jäi se.

Luostari.

Luostari vähän lähempää.

Luostari kameleiden kera. Selvisin alas vaikka kenkäni oli katkeamaisillaan jo huipulla. Luostari aukesi vasta yhdeksältä, joten hetki piti odotella.

Ahne saksalainen syömässä eväitä. "Mitään ette saa..."

Fossiileja luostarin pihamaalla. Luostarin sisällä ei päässyt, kuin kirkkoon ja museoon, kummassakaan ei saanut kuvata. Museossa on paljon vanhoja kirjoja, joillain mittareilla kokoelma on heti Vatikaanin jälkeen suurin. Myös taidekokoelma on erittäin arvokas, maailman vanhin Kristuksen ikoni 500-luvulta oli esillä. Luostarin arvokkaiden esineiden kokoelmaan kuuluu myös Muhammadin (Se Islamin tärkein profeetta) itsensä kirjoittama suojeluskirje, jonka hän antoi luostarille, sen myönnettyä hänelle turvapaikan. Luultavasti tämän paperin ja muurinsa takia Pyhän Katariinan luostari on säilynyt näihin päiviin saakka.

Raamatun palava pensas, josta Jumala puhui Moosekselle.

Kymmeneltä palattiin minibussille ja ajeltiin takaisin Dahabiin, oikein hyvä reissu

Jonka päätteeksi oli aika sanoa hyvästit hyvin palvelleille sandaaleille...


*Mooses ei joidenkin tutkijoiden mukaan ole historiallinen henkilö ja monet ovat sitä mieltä, että raamatun todellinen Siinainvuori sijaitsee Arabian niemimaalla.