Igeleke

 

Iringa oli miellyttävä pieni kaupunki ja lähistöllä oli paljon nähtävää. Onneksi en lopulta skipannut tätä kaupunkia, kuten olin ensin suunnitellut. Ensimmäinen päivä meni kaupunkiin tutustuessa. Samalla kyselin kulkuyhteyksistä turisti-infosta. 

Reilun viiden kilometrin päässä olevaan Igelekeen pääsisi paikallisminibussilla. Turisti-infosta sain myös numeron kalliomaalauksista vastaaville oppaille. Maalaukset on suojeltu, joten niitä ei saa käydä katsomassa yksin. Soitinkin oppalle ja hän kertoi, että portilla on mies vastassa. 

Onneksi Google mapsistä löytyi maalausten sijainti, näillä sokkeloisilla poluilla olisi muuten eksynyt.

Hienon värinen lisko. Kameleonttikin olisi hieno nähdä. Ne ovat täällä yleisiä, mutta haastavia löytää.

Parin kilometrin kävelyn jälkeen löysin portin, mutta ketään ei ollut vastassa. Koitin soittaa oppaalle, mutta hän ei vastannut. Lähetin viestin ja istahdin odottamaan, samalla aitaa vilkuillen, en kai minä tänne asti tullut "turhaa". Aidasta kyllä löytyi iso aukko, josta saattoi käydä vilkaisemassa. Opas soitti vartin päästä ja kävi ilmi, että olen takaportilla, mutta hän tulee ylös, kunhan odotan hetken. 

Mikäs näissä maisemissa oli odottaa. 

Opas esittelemässä maalauksia. Seinältä löytyy esimerkiksi: Kirahvi, lisko, antilooppi, norsu, ihminen ja talo. 

Mustat ja valkeat pisteet joita oli paineltu pitkin seiniä, kertoivat hyvistä ja huonoista ajoista. Kysyin mistä hän tämän voi tietää. Asiaa on tutkittu oli vastaus. Kysyin onko vastaava tapa edelleen jonkin heimon käytössä tai ollut kirjoitetun historian aikana. Ei ole. Historiaan tutustuessa on hyvä muistaa, että se ei ole kovin vakaa tieteenlaji. Selitykset muuttuvat, mutta aina on hyvä olla teoria.

Paikka on ollut pyhä kymmeniä tuhansia vuosia ja on edelleen. Vaikka Islam ja Kristinusko ovat Tansaniassa valtauskontoja, myös vanhat jumalat muistetaan. Yleistä kaikkialla maailmassa. Kansa kyllä kääntyy miekan kohdatessaan, muttei välttämättä ainakaan heti hylkää vanhoja uskomuksia ja hyvä niin. Moninaisuus on rikkaus.

Kalliomaalaukset ovat todennäköisesti olleet hyvin yleisiä. Ihmiset ovat pitäneet maalaustaiteesta aina. Maalaus vaatii kuitenkin erityisolosuhteet säilyäkseen kymmeniätuhansia vuosia. Täällä näitä maalauksia suojaa valtava kieleke, joka kaartuu maalauksien suojaksi.

Kaktuksia.

Maalausten jälkeen kiivettiin kukkulan päälle ihailemaan maisemia. Toisessa suunnassa oli laajalle levittäytynyt Iringa. Silmiinpistävää oli, että kukkuloita ei oltu asutettu. Tämä johtuu siitä, että se on kiellettyä, rakennuslupaa ei irtoa. Joitain taloja kukkuloilla kuitenkin näkyi. Ne on rakennettu ilman lupaa ja niihin joutuu valtio toimittamaan jollain aikataululla kunnallistekniikkaa. Pitäähän ihmisillä kotonaan vettä ja sähköä olla, kertoi opas.

Ei mitään muistikuvaa minkä niminen kasvi tämä on, mutta lehdet tuoksuivat todella hyviltä. Lehtiä kerätään ja pulveria myydään torilla. Käyttötapaa opas ei oikein osannut selittäät, teetä siitä ei ainakaan keitetä.

Anopinkieli.

Muurahaisleijona. Tämä muumista tuttu kaveri löytyi luolasta, johon tutustuimme viimeisenä. Muurahaisleijona on toukkavaiheen muurahaiskorento.

Muurahaisten pesä. Aukkoa suojaavat muurit, jotteivat viholliset pääse niin helposti sisään.

Sillä oikealla portilla juteltiin tovin oppaan kanssa vähän kaikesta, myös taudeista. Ebolaa hän pelkäsi, malariaa ja dengueta ei niinkään, niistä parantuu. Koronaa hän sanoi huijaukseksi, tavalliseksi flunssaksi, joka vie toimeentulon ja aiheuttaa sitä kautta isoja ongelmia. Täällähän ei ole mitään länsimaiden valtiollista sosiaaliturvaa, paitsi tietenkin suku, joka on saattaanut tulla toimeen esimerkiksi yhden hyvin tienaavan oppaan ansiosta.