Mindorolle

Kalibossa liikennepoliisi pysäytti meille oikean bussin ja Caticlanissa jäätiin satamaan. Superhelppoa reissaamista.

Oltiin pari tuntia etuajassa, joten satamassa käytiin hyvin hitaalla lounaalla ja silti terminaalissa vauvalla oli hyvin aikaa kävelyharjoituksiin. Sinänsä hauska terminaali, että päärakennus oli varattu pikkulaivaliikenteelle Boracayalle ja pieni sivusiipi isoille laivoille. Boracayalle valui jatkuva virta turisteja. Pieni saari on osannut markkinoinnin.

Paikallisia rieskoja. Ulkonäön lisäksi ei ollut juurikaan yhteneväisyyksiä, nämä olivat makeita.

Iso on meidän FastCat ja pienempi Boracaya vene.

Vaikka meillä oli lippu ilmastoituihin sisätiloihin aloitettiin matka kannella. Paremmat näkymät. Hintaeroa ei juurikaan ollut, 9€ kannelle ja 10€ sisälle (per aikuinen).

Boracay

Aallot olivat melko isoja ja kun oltiin pari kertaa saatu suolavettä päällemme, päätettin siirtyä sisälle. Laivapojat auttoivat rinkkojen kanssa hymyillen, vaikka turistit aiheuttivatkin lisäduunia.

Bulalacaossa oltiin vasta seitsemän maissa neljän tunnin matkanteon jälkeen, joten ei jatketukkaan matkaa San Joseen, vaan etsittiin majapaikka. Feliba lodge oli lähellä satamaa, joten tingattiin sieltä huone 15 eurolla. Tuuletin huoneita ei enää ollut, kuten olin netistä lukenut, vaan vain näitä kalliimpia ilmastoituja. Resorttiin rakennettiin koko ajan lisää kapasiteettia, aikovat ilmeisimmin rikastua uuden Caticlan-Bulalacao yhteyden avulla.

Aamulla käveltiin takaisin satamaan kahville ja aamiaishamppareille (resortissa ei ollut 4€ halvempaa evästä). Jonkun tovin odotettuamme RoRo bussi saapui ja päästiin matkaan. Maaseutu oli kaunista ja matka kesti kaksi tuntia, vaikka matkaa oli reilusti alle sata kilsaa, tähän vaikutti pieni ylänkö, joka ylitettiin.

San Josessa oli yksi helpoimmista bussinvaihdoista ikinä. Ei oltu edes bussista päästy pihalle, kun jo ensimmäinen rinkka oli uudessa bussissa. Oltiin mainittu rahastajalle, että jatketaan Sablayaniin. Lähtöön oli onneksi puolisen tuntia, joten ehdin hakea vähän evästä kaupungilta. Tämä matka kesti reilut kaksi tuntia (3€/aikuinen). Bussi oli melko tyhjä, joten vaipanvaihto onnistui käytävällä.

Sablayanissa otettiin kolmipyöräinen alle ja jatkettiin joen varteen.

Täällä oli edessä astetta lyhyempi venematka. Netistä löytämälleni Paraiso resortille voi kävellä reilun kilsan rantaa pitkin tai ylittää kapean mangrovejoen. Rinkkojen kanssa valinta oli helppo (0,5€/aikuinen).

Varauksien tekemistä ollaan pyritty vähentämään, jotta reissurentous paranee. Paraisosta saatiin mökki omalla kylpyhuoneella 18 eurolla. Alunperin mökeissä on parisängyt, mutta superystävällinen ranskalainen omistaja sääti huoneen kahden sängyn huoneeksi. Sopii meille paremmin. Viereisessä mökissä asuu omistajapariskunnan 5 päivää vanha esikoinen.

Majapaikka sijaitsee rannalla. Mustaa hiekkaa riittää loputtomiin. Vaikutti todella viihtyisältä paikalta.

Pääsyy tulla tänne oli Apo Reef. Kävinkin heti naapurin Gustavilla kyselemässä yön yli kestävää sukellusretkeä. Heillä oli kuitenkin vain yksi ehkä lähtijä ja retken toteutuminen vaatisi vähintään kolme.

Jatkoinkin kaupungille Sablayan Diversiin. Vaihtelun vuoksi menin rannan ja sillan kautta, samalla näkisin kaupunkia.

Sablayan Diverssilla oli jo seitsemän lähtijää seuraavalle päivälle, joten tällä kertaa oli kysymys siitä mahdunko mukaan. Seuraavasta retkestä ei ollut tietoa, joten päätin lähteä tälle reissulle, kun he olivat tarkistaneet, että tankkeja riittää. En halunnut joutua päivittäin kyselemään. Lähtevä porukka oli kuulemma kokenutta, joten isompi porukka ei haittaa. Hintaa kahden päivä ja kuuden sukelluksen reissulle tuli 240€. Sisältäen kaiken.