Ati-Atihan

Ati-Atihan on festivaali, jota on juhlittu ainakin 1200-luvulta lähtien, kun borneolaiset asuttivat alueen alavat maat ja juhlivat ylämaiden "alkuperäiskansan" kanssa. Nykyään juhla on värikäs karnevaali, johon kristityt ovat tuoneet Jeesusvauvan juhlinnan keskipisteeksi.

Netistä löytämästäni ohjelmasta ymmärsin, että jo sunnuntaina pitäisi olla isot juhlat. Ei ollut, vaan keskusaukiolla oli hyvin rauhallista. Tuunattuja kolmipyöräisiä löytyi kymmenkunta.

Jotta osattaisiin jatkossa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, pyydettiin festaritoimistosta ohjelma. Turvatoimet olivat järeät, pyssymiehiä oli myös aukion ympärillä olleilla parvekkeilla. Myös peruspoliiseja oli paljon ympäri kaupunkia.

Myrskytuhoja?

Maanantainakaan ei ollut isoa keskustapahtumaa, mutta kuten myöhemmin kävi ilmi äänekkäisiin pikkukulkueisiin saattoi törmätä keskusta-alueella milloin vain. Kuvassa näkyy myös hiussalonki, josta kysyin onko heillä kokemusta parran trimmauksesta? Kyllä on oli vastaus ja ensimmäisen saksaisun jälkeen oli selvää, että saan lomasängen...

Keskustan ja majapaikkamme välissä oli iso hautausmaa, joten yhdellä paluumatkalla kävin vilkaisemassa monumentteja. Usein Filippiiniläisillä hautausmailla hieman tuoksahtaa, mutta täällä ei. Ilmeisesti tavallista taitavampia sinetöijiä.

Tiistaina näin ensimmäisen kulkueen ja ainoan, jossa oltiin pukeuduttu. Lastenkulkueesta sai hieman ajatuksia millaista täällä olisi lauantaina.

Heimofiilistä oli tuotu värjäämällä lapset mustiksi. Suomessa saattaisi nousta melu moisesta. Kulkueet päättyivät keskuspaikkana toimivaan Pastrana puistoon.

Rekvisiittaa myytiin ympäri kaupunkia, t-paidatkin olivat suosittuja, niitä ostin pari.

Ilmapallonmyyjät olivat vähän tyrkkyjä nähdessään vauvan, mutta jokainen ymmärsi ensimmäisellä kerralla ein. Vauvakaan ei osaa onneksi vielä vaatia, kiinnostui kyllä.

Museossa oli edellisen festarin kuvasatoa.

Asua sai itsekkin sovittaa.

Museossa kerrottiin Kalantiawin koodista, joka kirjoitettiin 1433 ja jota käytettiin espanjalaisten vallottajien tuloon saakka.

Parina poimintana voisin kertoa, että jos ottaa liian nuoren vaimon, pitää uida kolme tuntia. Saman rikoksen uusimisesta seuraa kuolemnatuomio. Jos taas omaa kauniin tyttären, jota ei suostu antamaan päälikön pojalle vaimoksi, tulee tuomituksi orjuuteen loppuelämäkseen.

Tiistai-iltana kävin katsomassa millainen meno on konserttipaikkana ja bilekeskuksena toimivassa Marsaysay puistossa. Kovin paljoa ihmisiä ei ollut liikenteessä.

Mutta olut maksoi euron ja lautasellisen valkosipuli ostereita sai 3 eurolla, joten kyllähän siellä viihtyi jokusen tunnin.

Musiikkikin oli hyvää. Viimeisenä biisinä soitettiin kaduiltakin tutun kuuloinen biisi. Ati-Atihan on kuuluisa käärmetanssista eli letkajenkasta. Pienestä sateesta huolimatta sellainen alkoi muodostua ja lähdin itsekkin mukaan, hyvä lopetus illalle.

Keskiviikko taisi olla ensimmäinen varsinainen Ati-Atihan päivä. Festivaali on pidennetty nykyisin 10-päiväiseksi, ennen se on tainnut kestää 5 päivää. Ohjelmassa lukenut kulkue oli kuitenkin lyhempi, kuin edellisenä päivänä. Mutta menoa oli kaupungilla huomattavasti enemmän, kuin ennen ja kulkueita oli kaikkialla.

Melua olikin hieman liikaa vauvalle (meidän arvio, vauva ei valittanut, vaan oli enemmänkin mielissään) ja Minnankin herkkä musiikkikorva kärsi rumpukulkueitten kakofoniasta, tytöt lähtivätkin hotellille ja minä palasin vielä aistimaan hyvää tunnelmaa.

Voi vain kuvitella millainen meno täällä on lauantaina. Varmasti huikeat juhlat. Me päätimme kuitenkin jatkaa matkaa. Olimme saaneet jäädä ylimääräiseksi yöksi Ati-Atihan hinnalla 33€/yö, sillä huoneen varannut ei päässyt paikalle Taalin purkauksen takia. Hänkin oli saanut varattua huoneen vain perjantaihin saakka, joten lauantaille ei olisi huoneita ollut Taalista huolimatta.

Rumpuryhmän musisointi jatkui turvatarkastuksesta huolimatta.

Opimme laivalla vauvalta, että maitoa saa pillin kautta purkkia puristamalla, idea oli hyvä, mutta laivalla ei naurattanut...