torstai 30. tammikuuta 2020

Pandan saari

Apolta palattuani lähdettiin päiväretkelle taustalla näkyvälle Pandan saarelle. Saari on nykyään suojeluale, joten meidän piti mennä turistitoimiston kautta ja ostaa lupa (1€/aikuinen).

Turistitoimisto soitti venemiehelle, joka löydettiin lyhyen riksamatkan jälkeen pienestä satamasta. Matka kustansi 5€/suunta. Pandan vaikutti samanlaiselta paratiisisaarelta kuin Apo.

Tärkein syy saarivierailuun oli kilpikonnan bongaus. Minna ei ollut nähnyt sellaista vuosiin ja täällä mahdollisuudet olisivat hyvät. Minä sellaisen näinkin, mutta Minnaa ne välttelivät.

Päiväuniaika. Saarella tuntui olevan todella vähän porukkaa, kiinalaisryhmää lukuunottamatta. Lähdettiinkin kyselemään josko majoitus olisi meidän budjetilla mahdollinen. Olin vähän yllättynyt, kun respassa kerrottiin, että paikka on lähes täynnä. Jos tulisimme huomenna heillä olisi halpishuone kahdeksi yöksi, jaetulla kylpyhuoneella. Sen jälkeen paikka on täyteen varattu. Hintaa huoneella oli 40€/yö sisältäen illallisbuffetin. Vähän kallis majoitus, mutta toisaalta paikka oli todellinen paratiisi ja upea paikka snorklata. Päätettiinkin tehdä varaus ja jopa harmiteltiin, että voidaan olla vain kaksi yötä.

Saarelle halajamme me! Paraisossa vietetyn yön jälkeen tilaamamme kyyti saapui Paraison rantaan (5€/suunta, tunnin myöhässä) ja pääsimme helposti vaihtamaan saarta.

Huoneemme oli oikein hyvä. Hanoista tuli vain merivettä, mutta saavissa oli suolatonta. Se oli tuotu kanistereissa pääsaarelta, joten sitä pyydettiin säästelemään. Saarella ei ole pohjavettä.

Resortin olivat perustaneet ranskalaisfilippiiniläinen pariskunta. Mies oli kuollut 4 vuotta sitten, mutta nainen oli edelleen täällä. Johdon hän oli jo siirtänyt kahdelle pojalleen. Naiselta kuulin paikan tarinan.

Nainen on alunperin Mindanaolta. Hän oli ollut pari vuotta jenkeissä töissä. Palattuaan Filippiineille hän oli tavannut ranskalaisen miehen Manilassa, ryöstettynä ja lähes täysin kielitaidottomana. Hän oli ottanut miehen luokseen asumaan ja suhde oli alkanut tästä. Miehen jäätyä varhaiseläkkeelle rautateiltä he alkoivat rakentaa tätä Pandan resorttia vuonna 1987. Pikkuhiljaa miehen eläke varmana tulona. He olivat itsekkin reppureissaajia ja halusivat rakentaa paikan nimenomaan reppureissaajille. Nainen sanoi, että nykyään moni kysyy miksei hän nosta hintoja ja rakenna lisää majoitusta. Hän sanoo, että hänellä on jo aivan riittävästi stressiä, hän tulee toimeen ja hän haluaa pitää saaren kauniina. Suomalaisia täällä käy vähän, mutta hän muistaa, että kun he alkoivat rakentaa suomalainen alkoi myöskin rakentaa resorttia käsittääkseni Mamburaolle. Hän tuli kuitenkin huijatuksi, eikä nainen tiedä miten miehelle lopulta kävi, nimeä hän ei ollut ottanut ylös. Helppo ei ollu heidänkään alku. Nainen tuli kertaalleen ryöstetyksi oman vartijansa toimesta. Nainen epäili tämän johtuneen miehen humalatilan lisäksi siitä, ettei hän ole täältä, joten hänellä ei ollut suvun tuomaa turvaverkostoa.

Yksi mökeistä. Hinta on noin 20-30€/hlö kapasiteetin mukaan. Osaan mökeistä mahtuu jopa 8 ihmistä, joten niillä onkin hintaa reilusti, jos ei ole likkeellä ison seurueen kanssa. Hinta sisältää aina illallisbuffetin, joka oli mainio. Paljon kaikenlaista syötävää, ensimmäisenä iltana tarjolla oli muunmuassa kokonainen tonnikala. Jos kiinnostuitte paikalla on nettisivut. Saari ei ole enää reppureissaajien paikka, vaan suurin osa turisteista vaikuttaa olevan lomalaisia. Se että saari vaikutti tyhjältä, johtui tietenkin saaren koosta ja siitä, että osa majoittujista oli päiväretkellä Apolla. Yhteensä majoittujia oli noin 30-40.

Ranta oli kaunis. Vauva kävi ensimmäistä kertaa meressä uimassa, tykkäsi kovasti. Mennään pinnan alle seuraavalla kerralla, ettei päivityksestä tule liian pitkää.

Naureskelin, että kun puhutaan riutasta, tuo jättäkää vain jalanjäljet ei ole oikein sopiva ohjenuora.

Rukoiljasirkka.

Olusetkin otettiin (1,5€/pullo). Kylmintä mitä ollaan Filippiineillä saatu. Pullot tarjoiltiin tarrapeitteisiin käärittyinä, mutta poistin eristeen kuvan takia (ja laitoin sen äkkiä takaisin jälkeen päin.)


tiistai 28. tammikuuta 2020

Apo Reef

Lähtö oli seitsemältä aamulla. Ajattelin nappaavani helpon aamiaisen matkalta. Paikallisia kojuja ei matkanvarrella ollut, joten päädyin Jollibeehen. Kahvia ja evästä sai sieltäkin. Porukaksi paljastui aussipariskunta ja viisi kiinalaista. Näistä aussityttö aikoi tehdä kokeilusukelluksen ja kiinalaisen pariskunnan lapsi vain snorklasi.
Isompi vene oli muussa käytössä ja jotain lupaa vailla, joten yöpyisimme teltassa Apo saarella.

Matka kesti pari tuntia ja delffiinit kävivät loppumatkasta viihdyttämässä. Apo näytti upealta.

Ensimmäisenä käytiin tiputtamassa kokki maihin.

Tässä hän tulee takaisin reissun lopussa, styroksin pala toimi lauttana.

Ensimmäinen sukellus tehtiin melko lähellä. Kiinalainen pariskunta oli kurssitukseltaan pelastussukeltajia (Open Water-> Advanced -> Rescue-> Divemaster), mutta taidot eivät ihan näyttäneet siltä. Naisella oli suuria vaikeuksia nosteen kanssa. Mies osasi paremmin sukeltaa, mutta polki aika paljon koralleja hienon kameransa kanssa. Lisäksi yhden sukelluksen lopussa hänen sukellustietokoneensa piipitti ja divemasterin piti viedä hänet uudestaan safetystopille (DECO), Ei välttämättä ymmärtänyt täysin laitetta. Olinkin ihmetellyt sukelluksen aikana häntä. Itsekkin olin aika rajoilla ja hän oli jatkuvasti paljon minua syvemmällä. Ei sinänsä järin fiksua, sillä olimme aika kaukana kaikesta, lähin kammio on kai Coronissa, vähintään viiden tunnin päässä. Divemasterimme sanoi, että kiinalaiset ovat aina vaikeimpia, eivät noudata ohjeita ja sukellustaidotkin ovat monesti vähän niin ja näin. Toisaalta pitää sanoa, että kiinalaiset tytöt olivat todella hyviä. Toinen hieman ojensikin tallovaa miestä pinnan alla, itse vain mainitsin asiasta veneessä.

Pari sanaa vielä majoituksesta Apo saarella. Sitten mennään pinnan alla kuviin. Oma yhden hengen telttani näkyy tuossa rannalla. Telttaan mennessä oli kuuma, mutta sinne rauhoituttuani oli oikein sopiva nukkua. DM mainitsi, että jos ei tule uni, niin kannattaa käydä kävelyllä kilpikonnat munivat tänne. Kävin ja tähtitaivas oli mahtava, mutta kilpikonnia en nähnyt. Sapuskat, ne olivat olosuhteisiin nähden hyviä ja ruokaa riitti. Aussipariskunta oli vegejä. Olivat maininneet asiasta, mutta ruoka oli samaa, kehotettiin vain jättämään liha, muna ja kala pois. Hyvin saivat hekin syötyä, mutta proteiinin kanssa oli niin ja näin. He kertoivat, että ausseissakin on hyvä sukeltaa, jos on rahaa, etäisyydet ovat valtavia.

Aussimies oli sukellusparini retken ajan. Nainen oli merisairas koko reissun ajan ja jätti kokeilusukelluksenkin tekemäti. Aussin tapaan minäkin jätin märkäpuvun laatikkoon. Vesi oli 28 astetta lämmintä.

Pikkujutut eivät ole Apon juttu, mutta niitäkin näkyi.

Tänne tullaan haiden vuoksi. Niitä näkyikin lähes jokaisella sukelluksella. Lähinnä kuvan White tip reef sharkkeja. Lisäksi näin yhden grey reef sharkin, joka oli sen verran kaukana sinisessä, että siitä otettu kuva ei ole julkaisukelpoinen. Näkyvyys oli "vain" noin reilut 20 metriä, joten vasarapäähaiden näkemiseen tarvisi tavallista enemmän tuuria. Parhaalla kaudella, joka alkaa ensi kuussa näkyvyys pohjaan päin on yli 40 metriä. Tuolloin vasarapäitä nähdäänkin huomattavan usein. Ei toki joka reissulla, eikä edes joka toisella, mutta useammin kuin monessa muussa paikassa.

Taisi olla toiseksi viimeinen sukellus, kun DM näytti kovasti siniseen ja ui sinne päin. Hän oli aiemmin puhunut mantoista, joten uskoin hänen nähneen sellaisen. Uin muiden kanssa eteenpäin, mutta mitä siellä ikinä olikin ollut, se oli poissa. Sukelluksen jälkeen kuulin, että se oli divemasterinkin ensimmäinen havainto Thresher sharkista täällä. Hän ei ollut myöskään koskaan kuullut, että kukaan olisi sellaisen nähnyt täällä. Myös yksi kiinalaisista näki tämän harvinaisuuden.




Korallit olivat kauniita, mutta sanoisin, että Jagna oli vähintäänkin yhtä hyvä niiden suhteen. Isompia kaloja täällä toki oli enemmän. Kuvien ulkopuolelta voisi mainita napoleonit, tonnikalat ja lisäksi näin muutaman todella ison hummerin. Jostain syystä yksikään hummerikuva ei ollut onnistunut.


Camouflage grouper

Eel garden

Merimakkaroita

Eagle ray oli ainoa ray joka nähtiin.

Mureenoita bongattiin muutama.


Kilpikonnia nähtiin monella sukelluksella.

Reissu päätettiin haiden lentokenttä nimiseen paikkaan. Täällä saattaa nähdä haita pohjassa nukkumassa, kuin lentokoneita lentokentällä. Aika monta nähtiinkin.
Sukellustietokoneeni ei oikein suonut minulle paljoa pohja-aikaa (käytin sitä liikaa edellisellä sukelluksella), mikä oli tällä sukelluksella harmillista. Hait kun hengasivat lähes kolmessakymmenessä metrissä. Olin kysellyt Nitroxia, mutta Gustavilla kone oli hankintalistalla ja Sablayan diverssilla oli joku osa koneesta rikki ja varaosa tulossa Euroopasta.

Upea reissu, odotukset olivat ehkä vieläkin korkeammalla. Varsinkin näkyvyyden odotin olevan perempi.

lauantai 25. tammikuuta 2020

Mindorolle

Kalibossa liikennepoliisi pysäytti meille oikean bussin ja Caticlanissa jäätiin satamaan. Superhelppoa reissaamista.

Oltiin pari tuntia etuajassa, joten satamassa käytiin hyvin hitaalla lounaalla ja silti terminaalissa vauvalla oli hyvin aikaa kävelyharjoituksiin. Sinänsä hauska terminaali, että päärakennus oli varattu pikkulaivaliikenteelle Boracayalle ja pieni sivusiipi isoille laivoille. Boracayalle valui jatkuva virta turisteja. Pieni saari on osannut markkinoinnin.

Paikallisia rieskoja. Ulkonäön lisäksi ei ollut juurikaan yhteneväisyyksiä, nämä olivat makeita.

Iso on meidän FastCat ja pienempi Boracaya vene.

Vaikka meillä oli lippu ilmastoituihin sisätiloihin aloitettiin matka kannella. Paremmat näkymät. Hintaeroa ei juurikaan ollut, 9€ kannelle ja 10€ sisälle (per aikuinen).

Boracay

Aallot olivat melko isoja ja kun oltiin pari kertaa saatu suolavettä päällemme, päätettin siirtyä sisälle. Laivapojat auttoivat rinkkojen kanssa hymyillen, vaikka turistit aiheuttivatkin lisäduunia.

Bulalacaossa oltiin vasta seitsemän maissa neljän tunnin matkanteon jälkeen, joten ei jatketukkaan matkaa San Joseen, vaan etsittiin majapaikka. Feliba lodge oli lähellä satamaa, joten tingattiin sieltä huone 15 eurolla. Tuuletin huoneita ei enää ollut, kuten olin netistä lukenut, vaan vain näitä kalliimpia ilmastoituja. Resorttiin rakennettiin koko ajan lisää kapasiteettia, aikovat ilmeisimmin rikastua uuden Caticlan-Bulalacao yhteyden avulla.

Aamulla käveltiin takaisin satamaan kahville ja aamiaishamppareille (resortissa ei ollut 4€ halvempaa evästä). Jonkun tovin odotettuamme RoRo bussi saapui ja päästiin matkaan. Maaseutu oli kaunista ja matka kesti kaksi tuntia, vaikka matkaa oli reilusti alle sata kilsaa, tähän vaikutti pieni ylänkö, joka ylitettiin.

San Josessa oli yksi helpoimmista bussinvaihdoista ikinä. Ei oltu edes bussista päästy pihalle, kun jo ensimmäinen rinkka oli uudessa bussissa. Oltiin mainittu rahastajalle, että jatketaan Sablayaniin. Lähtöön oli onneksi puolisen tuntia, joten ehdin hakea vähän evästä kaupungilta. Tämä matka kesti reilut kaksi tuntia (3€/aikuinen). Bussi oli melko tyhjä, joten vaipanvaihto onnistui käytävällä.

Sablayanissa otettiin kolmipyöräinen alle ja jatkettiin joen varteen.

Täällä oli edessä astetta lyhyempi venematka. Netistä löytämälleni Paraiso resortille voi kävellä reilun kilsan rantaa pitkin tai ylittää kapean mangrovejoen. Rinkkojen kanssa valinta oli helppo (0,5€/aikuinen).


Varauksien tekemistä ollaan pyritty vähentämään, jotta reissurentous paranee. Paraisosta saatiin mökki omalla kylpyhuoneella 18 eurolla. Alunperin mökeissä on parisängyt, mutta superystävällinen ranskalainen omistaja sääti huoneen kahden sängyn huoneeksi. Sopii meille paremmin. Viereisessä mökissä asuu omistajapariskunnan 5 päivää vanha esikoinen.

Majapaikka sijaitsee rannalla. Mustaa hiekkaa riittää loputtomiin. Vaikutti todella viihtyisältä paikalta.

Pääsyy tulla tänne oli Apo Reef. Kävinkin heti naapurin Gustavilla kyselemässä yön yli kestävää sukellusretkeä. Heillä oli kuitenkin vain yksi ehkä lähtijä ja retken toteutuminen vaatisi vähintään kolme.

Jatkoinkin kaupungille Sablayan Diversiin. Vaihtelun vuoksi menin rannan ja sillan kautta, samalla näkisin kaupunkia.


Sablayan Diverssilla oli jo seitsemän lähtijää seuraavalle päivälle, joten tällä kertaa oli kysymys siitä mahdunko mukaan. Seuraavasta retkestä ei ollut tietoa, joten päätin lähteä tälle reissulle, kun he olivat tarkistaneet, että tankkeja riittää. En halunnut joutua päivittäin kyselemään. Lähtevä porukka oli kuulemma kokenutta, joten isompi porukka ei haittaa. Hintaa kahden päivä ja kuuden sukelluksen reissulle tuli 240€. Sisältäen kaiken.