Uyuni (3669m)

Torstaiaamuna oli vähän heikko olo, mutta lähdettiin silti matkaan. Linja-autoasemalla vähän aikaa odotettuamme, nainen tuli kysymään olemmeko menossa Uyuniin, vastattuamme myöntävästi, hän pyysi tulemaan tiskille, josta olimme ostaneet liput. Minna lähti naisen mukaan ja tuli takaisin uusien lippujen kanssa. Linja-automme oli vaihtunut. Minna huomasi, että nämä liput olivat kympin halvemmat, kuin ne edelliset. Lähdin tiskille kysymään erotusta ja nainen ymmärsi heti miksi olin tullut ja ojensi kahdenkympin setelin. Selkeä jos eivät pyydä niin ei voi mitään tilanne, voiko tuota edes pitää huijausyrityksenä...

Uusi linja-auto lähti lähes samantien, joten hyppäsimme kyytiin. Pysähdyimme hyvin pian huoltoasemalle, jossa vilkaisin dieselin hinnan, 3,72b/l eli alle puoli euroa. Alkumatka mentiin niin rallityylillä, että alkoi jo vähän pelottaa. Mietittiin, että harjoitteleeko kuski tammikuun Dakar-ralliin. Parinkymmenen minuutin päästä kuitenkin pysähdyttiin ja kuski meni juttelmaan parin muun kuskin kanssa, jotka olivat pysähtyneet samaan paikkaan. Tämän tauon jälkeen vauhti oli hillitympää, joten ehkä kuskilla vain oli kiire vaihtamaan muutama sana kolleegojensa kanssa.

Uyuniin ei tosiaan ollut, kuin tuo reilu parisataa kilometriä, mutta matkaa taivallettiin n. 6 tuntia, kertonee kaiken tarvittavan tiestä.

Maisemat olivat kuitenkin lähes koko matkan todella komeita.

Pikkukyliä oli jonkin verran. Osa oli jo muuttunut aavekaupungeiksi ja osa selvästi kasvanut kaivoksen takia.

Puolivälin lounastauolla matkan suurimmassa kaupungissa, jossa näytti olevan iso kaivos. Hetken hakemalla löysin Minnalle munahampparin ja itselleni nakkisämpylän. Jatkettuamme matkaa maisema muuttui tasaisemmaksi, oltiin noustu samalle tasangolle, jolla Uyunikin sijaitsee. Laamoja näkyi paljon ja jossain kaukana siinsivät korkeat vuoret, ehkä Chilen puolella. Myös muutama peura nähtiin.

Välillä maisema muutui jopa aavikoksi.

Ensimmäinen suola-aavikko, toivottavasti Salar de Uyuni on valkoisempi, ainakin siellä pitäisi olla paksummin suolaa.

Uyuniin saavuttuamme noustiin bussista ja saatuamme rinkat tavaratilasta tajusin unohtaneeni hattuni hattuhyllylle. Säntäsin bussiin, mutta hattuhylly oli tyhjä, vilkuilin ympärilleni, mutta turhaan. Hattu oli viety ja ikuisesti poissa. Allapäin lähdettiin etsimään hotellia. Muutaman liian kalliin jälkeen löydettiin Avenida hotelli

josta saatiin huone 80 boliviaanolla. Ei lämmitystä, mutta neljä paksua vilttiä. Mielestämme hyvä ratkaisu, täällä on kuollut turisteja kun he ovat nukkuneet kaasulämmitin huoneessa ja jostain syystä liekki on sammunut ja kaasu täyttänyt huoneen.

Asetuttuamme uuteen kotiin lähdettiin katselemaan kaupunkia.

Onko tämä muka ollut jotenkin jossain oikeassa käytössä joskus?

Illalla löydettiin loistava grilli, josta ostin tämän laamankyljen 20b, sisältäen salaattibuffetin. Aivan loistavaa sapuskaa, tänne tullaan toistekin. Illalla nautin myös pienen pullon vodkaa ja pureskelin kokalehtiä korkean paikan tautia vastaan katsellessani Breaking Badin viimeistä tuotantokautta. Tämä taisi olla liikaa heikentyneelle mahalleni, sillä mahatauti palasi ennen puoltayötä. Aamulla ehdin jo säikähtää, että nyt asiat ovat todella huonosti, kun katsoin peräpäästäni suihkunneen verta. Sain kuitenkin huokaista helpotuksesta muistettuani, että olin edellisenä iltana syönyt aimoannoksen punajuurta. Olo oli mahaongelmista huolimatta ihan ok, joten otin pari imodiumia ja lähdettiin aamiaiselle.

Minna oli ikionnellinen löydettyään perunapalloja, joihin hän ehti tykästyä Tupizassa, mutta jossa ainoa tällainen koju oli kiinni kahtena viimeisenä aamuna. Pottupallon sisällä on muna ja annoksen kruunaa salaatti (5b).

Oloni oli edelleen aamiaisen jälkeen ok, kolmas imodium tuntui auttaneen. Yrittäessäni ostaa lisää imodiumia ensimmäisestä aptekista minulle tarjottiin diapameja, varmaankin niiden kanssa olisi ollut rauhallisempi sairastaa, mutta jätin ne kuitenkin tiskille ja suunnattiin seuraavaan apteekkiin, joka sijaitsi isohkon klinikan yhteydessä. Apteekkarit eivät ilmeisesti ole täällä koulutettu, kuin hakemaan lääkkeitä nimeltä hyllystä, sillä tämäkään ei meinannut ymmärtää mitä olin vailla. Tiskillä oli kuitenkin sairaanhoitaja juuri lähdössä, joten hän selvensi mitä haluan ja sain parikymmentä kapselia 2mg Loperamidea (imodiumia) 50 boliviaanolla.

Seuraavaksi kyseltiin 3 päivän retkistä Salar de Uyunille ja muille alueen nähtävyyksille. Löydettiinkin yksi oikein hyvän oloinen matkatoimisto, josta saataisiin 3 päivän retki 750 boliviaanolla, tähän sisältyvät makuupussit, mutta lisänä tulee 180b pääsymaksuja. Tarjous oli hyvä, mutta päätin, että haluan kuunnella maahaani vielä hetken ennen ostopäätöstä.

Laamaa myynnissä.

Olutpullotikkareita... Järkevä alkoholimainonnan linja löytyisi varmaankin jostain Suomen ja tämän väliltä. Kyllä olen seurannut uutisia ja vähän ylilyöväksi alkaa mennä homma siellä kotimaassa.

Oltiin jo ostamassa matkaa seuraavalle päivälle, mutta matkatoimisto oli kiinni ja hyvä niin. Tämä taitaa olla aika vahva pöpö, sillä imodiumitkaan eivät lopulta auttaneet (otin yhteensä viisi), vaan vessassa piti juosta tihenevään tahtiin. Illalla käytiin syömässä ja sain syötyä herkullisen näköisestä annoksesta vain puolet. Joka sekin tuli äsken ulos. Kirjoittelin tätä puolilta öin sängyssä, kun uni ei kipeän mahan takia tule. Aamuyöstä päätin, että menen seuraavana päivänä käymään sairaalassa.

Aamulla vaihdettiin huonetta (120b) sellaiseen jossa on oma kylpyhuone ja jäätiin odottamaan päivän ensimmäistä ruikulia. Sitä ei kuitenkaan koskaan tullut, joten jätin menemättä lääkäriin ja syötyäni pitkin päivää hyvin varovaisesti olo oli niin normaali illalla, että käytiin ostamassa aikaisemmin mainittu 3 päivän jeeppiretki, joka alkaa huomenna!