Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

perjantai 7. marraskuuta 2014

Potosi (4070m)

Lähdimme Sucresta maanantaina kohti Potosia linja-autolla (20b). Edelleen vietettiin lomakautta, joten monet kaupat olivat kiinni. Linja-autoasemalla tavattiin Samaipatasta tuttu hollantilaisnainen, jonka kanssa jaettiin taksi Felcar hotellille (12b).


Saatiin oikein mukava huone 70 b:lla. Tätäkin paikkaa suosittelivat ranskalaiset, jotka tavattiin Pantanalilla. Vuoteissa on paksut peitot, joita tarvitaan, sillä yöllä ulkolämpötila laskee +5 paikkeille. Vaikkakin alue, jolla hotellimme on, on "vain" 3800 metrissä.

Potosin marketti, jossa käytiin syömässä aika huonot kala-annokset (15b). Lounaskojut olivat menossa kiinni, joten ainoastaan yksi nainen oli valmis myymään meille sapuskaa.

Taustalla näkyy Cerro Rico vuori (4782m). Tämän hopeavuoren takia Potosi perustettiin vuonna 1545. Espanjalaisilla ol helppoa ottaa rikkaudet haltuunsa, sillä alkuperäiskansa uskoi taruun, jonka mukaan vuoren paholainen oli sanonut, että nämä rikkaudet eivät ole teille, vaan niille jotka tulevat kaukaa. Vuoresta kaivettiin vuosien 1556 ja 1783 välillä yli 40 000 tonnia puhdasta hopeaa. Hopeisimpina vuosinaan Potosi olikin Amerikan ellei koko maailman rikkain kaupunki.

Tällä oli ja on edelleen hintansa, vaikka Potosi ei enää olekkaan rikas. Aluksi kaivoksiin vietiin alkuperäiskansaa, sitten mustia ja alkuperäiskansaa ja lopulta Bolivian köyhiä. Vuoreen on kuollut miljoonia työläisiä ja edelleen odotettu elinikä siitä päivästä lähtien, kun astuu kaivoksiin on 10-15 vuotta. Onnettomuuksissa kuolee jonkin verran väkeä, mutta yleisin kuolinsyy on kivipölykeuhko. Vaikka vuoren rikkaimmat suonet on jo louhittu pois täällä työskentelee edelleen n. 15000 kaivosmiestä yksityisissä kaivoksissa. Vaikka työolot ovat hirveät vaihtoehtojen vähyys ja se pieni mahdollisuus rikastumisesta ajaa miehiä edelleen "vuoreen joka syö miehiä".

Kaupunkikierroksella todettiin, että kaupungin pääaukio on remontin alla. Remontin pitäisi kuulemma valmistua 10. marraskuuta oleville festareille (aukion nimi on Plaza 10 de Noviembre). Epäilen vahvasti, kuten epäili kaivosmieskin, joka tämän kertoi.

Casa Nacional de la Moneda. Täällä on painettu kolikoiksi suurin osa siitä hopeasta, mitä vuoresta on kaivettu. Tuo naamari on koko kaupungin symboli. Naamarin rahapajaan ripusti ranskalainen mies 1865, miksi? Sitä ei kukaan tiedä. Tuo naamari oli oikeastaan se juttu minkä halusin nähdä, joten kun sen näki ilmaiseksi, ei ostettu tyyriitä lippuja museoon (40b/hlö+kamerasta 20b).


Neljän ruokalajin lounaalla (20b/hlö). Todella herkullista jauhelihajuttua alkupaloiksi, hyvä keitto, kanapääruoka ja jälkiruoksi vaniljavanukasta. Erinomainen hinta/laatusuhde. Autoin herrasmiehenä Minnaa lihojen kanssa.

1€=8,2b

2 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Hoksasitteko kysyä, että minkä vuoden 10. marraskuuta:) Tämän olen oppinut yli 30v työelämässä olleena, kun puuhaillaan jonkun suunnitelman kanssa,

Tuukka kirjoitti...

Nahtiin uutisissa, etta olivat saaneet aukion 9. paiva valmiiks ja hyva niin, oli oikein pressa kaupungissa (me ollaan jo Tupizassa)