Retki jatkuu

Toisena päivänä reitti kulki suurimmaksi osaksi tietä pitkin. Pakko mainita aamulta pieni miinus oppaiden suhteen. Kysyessämme vettä Marian kertoi, että kannuissa on (vesi kuului retkeen). Yhteensä kymmenisen litraa ei riittänyt mitenkään kymmenelle koko päiväksi, joten Adam ja aussi keittivät lisää koko porukalle mitä pystyivät ja toinen englantilainen täytti pullonsa suoraan hanasta. Itse lähdin matkaan n. 3 litran kanssa.

Retken kohokohta. Aitoja dinosaurusten jalanjälkiä!

Miten nämä ovat tänne taltioituneet eivät oppaat osanneet kertoa ja kanadalainen kertoi olevansa geologi ei paleontologi, joksi minä halusin joskus alle kouluikäisenä. Mielestäni pysähdyimme täällä aivan liian lyhyen aikaa. Melko pian oli kuitenkin lounastauko, joten jätin syömisen väliin ja palasin tutkimaan jälkiä, aivan uskomattomia. Löysin myös yhden ison pyöreän jäljen lähistöltä.

Paikallinen lehemä.

Meidän porukka.Vasemmalta saksalaiset (Fabian ja Benjamin), Minna, Johnny (opas), englantilainen Alex, minä, Jimmy (aussi), Adam, Marian ja kanadalainen Matt.

Adamin lämmittely alkoi tuottaa tulosta ja Marian alkoi unohtaa muun porukan, myös Johnny alkoi laiskistua, eikä enää kulkenut porukan viimeisien joukossa Marianin johtaessa. Tauot olivat omaan makuuni aika kehnoissa paikoissa ja kärki meni turhan nopeaa maisemien ihailuun, joten jäin välillä porukasta, myös saksalaiset kulkivat useimmiten satoja metrejä kärjen takana. Edellisenä päivänä Johnny jäi hienosti risteykseen odottamaan Adamia ja aussia, kun he kokeilivat ilman kenkiä kulkemista. Nyt molemmat oppaat olivat kuitenkin kärjessä, eikä tieltä poikkeamista jäänyt kukaan näyttämään, joten kävelin polun ohi. Nähdessäni muut alhaalla en viitsinyt palata, vaan laskin mäen alas ilman vahinkoa.

Myöhemmin kylään tultaessa oppaat painelivat ensimmäisinä majapaikkaan vaikka huusin, että odotetaan viimeisiä. Minä ja Minna jäätiin tien risteykseen odottamaan saksalaisia, myös Matt ja Alex jäivät huutoni jälkeen paikoilleen, hekään eivät olleet kovin tyytyväisiä oppaisiin tänä päivänä, mutta syyttivät asiasta ystäväänsä Adamia.

Mutta palataanpa tämän avautumisen jälkeen vähän takaisin päin.

Sillä maisemat olivat edelleen upeita, eikä niistä ole mitään valittamista.

Todella paljon eri värejä. Hetken taas etsin, ettenkö muka ottanut parempaa kuvaa, mutta täytyy taas todeta, että kuvissa paikka ei näytä puoliksikaan yhtä hienolta, kuin oikeasti.

Toinen yö vietettiin Potolossa. Veteni oli loppunut lähes pari tuntia ennen kylää, joten ensimmäisenä ostin ison pullon ja join n. 1,5 litraa. Tämä ei kuitenkaan pelastanut uudelta kokemukselta. Aivastaessani majapaikassa sain kaikki vatsalihakseni kramppaamaan, tuntui aivan hirveältä kaiteella istuessani, Marian muistutti onneksi hengittäimestä ja olo helpotti krampin vähentyessä ja päästyäni maahan makaamaan. Majapaikasta saimme taas oman huoneen, sillä nyt kahden hengen huoneita oli neljä.

Tänä toisenä päivänä käveltiin 19km (tällä kertaa graafissa ei näy virheitä). Lähdettiin 2960 metristä, korkein kohta oli 3272 metriä ja yövyttiin 3028 metrissä.

Potolon poliisilaitos. Kolmantena päivänä ei kuulemma trekkailtaisi lainkaan ja bussi lähtisi seitsemältä. Protestoitiin tätä vähän, sillä oli ollut puhe kolmen päivän trekistä. Päätettiinkin yhteistuumin, että lähdetään myöhemmin kuorma-auton kyydissä ja tehdään vielä aamulla pieni retki lähiympäristöön. Tämä sopi oppaille, mutta aamulla retki jäi tekemättä, kun oppaat yrittivät ehtiä kaikesta huolimatta kahdeksan bussiin.

Se oli kuitenkin jo mennyt, joten kivuttiin kuorma-autoon.

Matka Sucreen kesti kolmisen tuntia ja reitti oli vaarallisen kaunis, onneksi kuski ajoi hiljaa. Kyydissä oli paikallinen joka viihdytti puolet matkasta musisoinnillaan ja herrasmiehenä antoi Minnalle peittonsa istuinpehmusteeksi. Soittimen hän rakensi muovipussista ja kammasta. Sucressa syötiin vielä lounas Condorravintolassa, jonka jälkeen käveltiin Minnan kanssa Condor B&B:hen (ei yhteyttä retkenjärjestäjään), jossa paikanpitäjä oli varannut meille vanhan huoneemme. Pienistä miinuksista huolimatta erittäin mukava irtiotto luontoon, nyt jaksaa taas kaupungissa.