tiistai 7. toukokuuta 2013

Kiinan muuri

Kiinan muuri... Ei näy avaruuteen, näin todisti myös Kiinan ensimmäinen taikonautti. Vaikka tämä legenda ei pidäkkään paikkaansa, on muuri silti erittäin kiehtova ja sen tietävät kaikki (ainakin länsimaissa ja Kiinassa). Muuria alettiin rakentaa 300 eaa. ja sitä rakennettiin aina 1600-luvulle saakka. Muuri ei pysäyttänyt mongoleita, joita varten se rakennettiin, vaan he valloittavat Kiinan 1200-luvulla. Toisella kerralla Kiinan muurin ylittivät Mantsut ja perustivat Qing-dynastian, joka ulotti Kiinan rajat muurin pohjoispuolelle, joten muurista tuli hyödytön. Muuri on ollut pisimmillään 6500 kilometriä pitkä, mutta ei suinkaan yhtenäinen, kuten usein luullaan. Muuria ei ole rakennettu paikkoihin, joissa on ollut riittävä luonnollinen este.

Me mietittiin kovasti mille osuudelle lähdetään. Badalingin ja Mutianyun osuudet hylättiin heti, sillä ne on täysin kunnostettu, täynnä turisteja ja kauppiaita. Simatai-Jinshanling trekki kuulosti todella mielenkiintoiselta, mutta Simatai on tällä hetkellä suljettu korjaustöiden vuoksi, joten Jinshanling-Simatai ei ollut mahdollinen. Päädyimme siis Jinshanlingille, joka on 130 kilometrin päässä Pekingistä ja turistimäärät ovat murto-osa siitä mitä suosituimmissa paikoissa.

Olimme lukeneet 120 yuanin erikoisbussista, joka kulkee viikonloppuisin ja sisältää pääsylipun. Oltiinkin seitsemän jälkeen aamulla Dongzhimen bussiasemalla, mutta emme löytäneet merkkiäkään tästä palvelusta. Piti vaihtaa b-suunnitelmaan ja mennä bussilla numero 980 60 kilometrin päähän Pekingistä, jossa pitäisi olla kyytejä muurille (15 y/hlö). Bussin rahastaja viittoi meidät ulos eräällä pysäkillä ennen linja-autoasemaa. Mentiin ulos ja mietittiin, että eipä ole minibussin jakajia täällä päin. Yksi kuski kuitenkin kovasti tarjosi meille kyytiä ja päädyttiinkin hänen kyytiinsä 380 y hintaan (pari sataa viilattiin hinnasta pois). Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt ignoorata rahastaja ja mennä bussiasemalle asti, jossa olisi saattanut olla kyydin jakajia, tämä oli varmaankin hänen kaverinsa, jolle tarjoili meidät.


380 y hintaan saimme privaatin henkilöautokyydin tuohon pisteeseen 1 alle 80 km Miyunista, 3-5 tunnin odottelun ja kyydin takaisin pisteestä 2 Miyuniin. Rahat kuskille vasta, kun olemme takaisin Miyunissa. Kävelyreittimme olen merkinnyt punaisella.


Liput kustansivat 65 yuania/hlö ja ennen muurille pääsyä piti kävellä kilometrin verran asfalttitietä pisimpänä olevalle aloituspisteelle. Paitoja kauppaava mongolinainen koitti lyöttäytyä mukaamme, mutta hetken juteltuamme sanoimme, että menemme kahdestaan, emmekä aio ostaa mitään, nainen lähtikin etsimään parempaa kohdetta "Olen kävellyt muurilla" -paidoilleen.


Kevät ja kukkaset kukkivat.


Kiinan puolelle (?!?) Osoittavia tykkejä ja ensimmäiset näkymät muurista (auton kyydistä nähtiin myös hieman, mutta sitä ei lasketa).


Väärään suuntaan ei lähdetty kattelemaan, olihan meillä 25 tornia edessä ihan suunnitellullakin reitillä.


Hieman maisemaa ja erillinen valvonta-/viestinvälitystorni.



Onhan se komia, vähän pelotti, että voisiko muuri tuottaa pettymyksen, kun on ladannut niin kovat odotukset, mutta ei mitään pelkoa, aivan mieletön fiilis.


Minna tähyilee Mongolian puolelle, kuin kiinalainen muurinvartija konsanaan.


Muita turisteja oli miellyttävän vähän vaikka oli viikonloppu, valittiin paikka hyvin.


Ensimmäinen minä ja muuri -kuva.


Tämä oli ensimmäinen hieman heikommassa kunnossa oleva torni. Aikaisempia oli kunnosteltu Minnan syntymän aikoihin.





Viimeisessä kuvassa on Large Jinshan tower, jota on alettu rakentaa 1569 ja se on entisöity 1987.


Tämän jälkeen alkoi muurin kunto heiketä. Mietittiinkin, että alkavatkohan kunnostustyöt täällä, kun Simatai saadaan valmiiksi.


Edellisen kuvan tornin jälkeen päätettiin pitää retkilounas. Omenaa, banaania, tomaatteja, kroisanttia, maitoa ja kuivattua possulihaa. Täällä meille tuli juttelemaan muurinvartija. Hänellä oli vihkoon kirjoittuna englanninkieleisiä fraaseja kiinan kirjoituksella, mutta ikävän huonosti ymmärrettiin vanhaa miestä, istuskeltiin kuitenkin porukalla tovi, oikein mukava tapaaminen. Täällä poseerattiin myös muutaman kiinalaisen kanssa yhteiskuvissa, tai no yleensä vain minä, ilmeisesti parta tai joku muu kiehtoi tai sitten miestä on vain helpompi lähestyä.



Aika rentoa...


Tällaisia myyntikojua oli aina välillä, ei tarvittu mitään, joten ei tullut kysyttyä hintoja, mutta veikkaan, että muurilisä on aika korkea.


Loppumatkalla oli melko jyrkkiä osuuksia, tämä loppu olikin alkua haastavampi.




Kipuaminen kuitenkin palkitsi, sillä korkeammalta oli vielä upeammat näkymät.




Tähän huikeaan näkymään taaksepäin loppui muuriseikkailu.


Tuolla olisi alkanut Simatain osuus, mutta reitti on tosiaan suljettu tästä 800 metrin päässä. Oltiin oltu jo matkassa 4 tuntia,


joten lähdettiin noutopaikkaan tätä polkua pitkin.


Tässä kulkemamme reitti kelloni tallentamana (tuo punertava pystyviiva on joku gps-virhe), matkaa tuli yhteensä 7 kilometriä. Päivä oli erittäin antoisa ja muuri täytti kaikki odotukset, aivan mahtava päivä.

- -

Tuukka ja Minna on jo matkalla kotiin, mutta Siina päivittelee rästipäivityksiä.

Vappu ja Mao

Vappuaamuna herättiin vähän neljän jälkeen aamulla, jotta ehditään taivaallisen rauhan aukiolle lipun nostoon.


Matkalla oli Beijing hotel, jonka parvekkeilta on otettu kuuluisat kuvat miehestä, joka pysäytti panssarivaunut taivaallisen rauhanaukion mielenosoitusten/verilöylyn aikaan 1989. Mies on jäänyt tuntemattomaksi, eikä tiedetä mitä hänelle tapahtui jälkeen päin, tällä paikalla hän kuitenkin pysäytti panssarijoukot.


Oltiin arvioitu huonosti kävelyaika, joten lippu oli jo salossa kun saavuttiin paikalle.



Ihmisiä oli paikalla paljon, kuten myös paraatisotilaita.

Sen kummempaa vappumeininkiä ei havaittu, vaikka aamutorkkujen jälkeen käveltiinkin aika paljon kaupungilla.


Minna vappufiiliksissä.


Minna ja Marilyn.


Iso kirkko Pekingin keskustassa.


Yhtenä päivänä käytiin katsomassa Maota. Jono ei ollut hirveän pitkä, mutta teesäiliöni minun piti turvatarkastuksessa tyhjentää ja Minnan käsilaukku joutui kovaan syyniin, mutta tämän jälkeen päästiin sisään. Mao makasi yllättävän pienessä salissa. Ohi kulkiessa ei saanut pysähtyä ja jopa kiinalaiset olivat hiljaa sisällä. Maon kasvot olivat kirkkaasti valaistu ja naama näytti kiiltävän muoviselta, Minna kysyikin ulospäästyämme, että oliko sillä valo pään sisällä, kun loisti niin kovasti. On esitetty arvailua onko Mao todella esillä vai vain vahanukke, itse veikkaan oikeaa Maota.


Taivaallisen rauhan aukio.


Ei tunnistettu kumpikaan tätä herraa, selvästi aukko sivistyksessä?

- -

Tuukka ja Minna on jo matkalla kotiin, mutta Siina päivittelee rästipäivityksiä.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Peking

Majapaikkamme oli Pekingin päärautatieaseman vieressä, joten heti ulko-oven edessä oli metroasema.



Metrolla on kätevä liikkua Pekingissä (2 y mihin tahansa paitsi lentokentälle). Pitää vain kattoa tarkkaan missä vaihtaa ja millä linjalla pääsee mihinkin. Eräs ystävämme oli Helsingissä kysynyt millä linjalla pääsee paikkaan x, täällä tuo kysymys on hieman olennaisempi...


Metrossa ei saa vuotaa...


Ensi fiilis Pekingiin saavuttaessa oli, että voiko tämä tosiaan olla suurin kaupunki jossa olen koskaan ollut, rakennukset näyttivät jotenkin niin matalilta.


Tämä oli mielenkiintoinen, mutta erittäin ruuhkainen katu (Wangfujing snack street).


Meritähti ei oikein napannut, Minna ei ois antanut anteeksi merihevosen syöntiä, kun koitti niin kovasti löytää sellaisen Indonesiassa ja skorppioneja olen jo maistanut, lisäks nämä olivat eläviä vaikkakin seivästettyjä.


Päädyinkin maistamaan käärmettä, yllättävän herkullista, ehdottomasti suosittelen.


Seuraavana päivänä päätin maistaa näitä toukkia, joita olen etsinyt paristakin maasta tuloksetta, ovat kuulemma herkullisia. Puraistessani ensimmäistä toukkaa koin kuitenkin suurimman pettymyksen koskaan, lämmin mädältä maistuva sose levisi suuhuni. Syljin moskan pois, huuhtelin suuni ja heitin loput tikusta roskiin, toukat olivat ilmeisesti pilaantuneita, voi kestää tovi ennen kuin maistan uudestaan.


Snacksi kadun vierestä löytyi myös kaikenlaista muuta osteltavaa, ei menty montaa metriä pitemmälle, väkeä oli aivan liikaa.


Supermarkettimaistelua. Munaa ranskalaisilla, yllättävän hyvää ja maistui myös Minnalle.


Toisessa ostoskeskuksessa Minna napattiin tuote-esittelyyn, kovasti länsimainen tyyli ja tuotteet. Ei uskoisi, että täällä saattoi joutua hengenvaaraan alle 50 vuotta sitten, jos oli ollut töissä länsimaalaisessa yrityksessä.


Illalla mentiin Donghuamen night marketille. Kojut näyttivät identtisiltä, myyden eri tuotteita, joku on varmaankin ostanut koko legendaarisen kadun pätkän ja aloittanut bisneksen. Täällä maistoin ankkarullaa, ensikosketus Pekingin ankkaan, myöhemmin vähän hienommin...


Seiskayhestätoista löytyi Finlandiaa.


Toisesta kaupasta valitsin kuitenkin paikallisemman kranaatin (20 y). Erittäin tuju maku...


Hieman on laihtunut kisamaskotti 5 vuodessa. Päätettiin lähteä käymään olympiakylässä yhtenä päivänä. Odotettiin muutamaa rojun myyjää ja melko hiljaista ympäristöä. Täällä oli kuitenkin väkeä, kuin olympialaiset olisivat edelleen käynnissä, kioskejakin oli vähän joka puolella ja olympiakrääsää myynnissä vaikka kuinka.


Linnunpesä oli kieltämättä komea. Arkkitehtuuriin kannattaa todella panostaa, eikä mennä sen halvimman betonihirviön mukaan.


Illan tultua paikka näytti vielä upeammalta (voi johtua myös mallista).



Muutkin rakennukset olivat upeita.


Vakioruokapaikaksemme on tullut tämä pieni koju lähellä olevalla kujalla. Annokset hieman päälle kympin. Ruoka ja kaikki muukin on kalliimpaa Pekingissä, verrattuna aikaisempiin kohteisiimme.


Reissu on lopuillaan ja niin ovat myös kengät...

- -

Päivitti Siina, koska Tuukka ei pääse Kiinassa blogiin. Kommentit on edelleen hyvin tervetulleita, Tuukka saa ne sähköpostitse ja vastailee Siinan kautta.