sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Vang Vieng

Vang Vieng on kuin Haad Rin, ilman isoja ravebileitä. Viikonpäivistä ei ole mitään väliä, sillä jokapäivä on lauantai. Mun bungalowi oli 50 metriä saaren toiseksi suosituimmasta baarista. Pari ensimmäistä päivää, olin menossa mukana valomerkkiin saakka, mutta kolmantena päivänä huomasin, että siinä melussa on hankala nukkua, joten muutin keskustaan hieman kalliimpaan guest houssiin. 65k:lla sain tähän mennessä parhaan huoneen, jossa toimii myös langaton netti. Olen täällä keskiviikkoon asti, jolloin mun pitää lähteä jatkamaan viisumia. Tubeilemassa kävin torstaina. Olin melko aikaisin liikenteessä, joten vain ensimmäisessä baarissa oli väkeä. Itse en halunnut pysähtyä heti, joten jatkoin lipumista jokea pitkin traktorin renkaan päällä, maisemat olivat upeita. Pysähdyin pariin baariin, mutta päätin jättää hoijat muille, sillä joki ei todellakaan ollut syvä. Huomenna on tarkoitus vuokrata pyörä tai skootteri ja lähteä tutustumaan ympäristöön.
rannassa

Vesipyssyllä viskiä Smiley baarissa


Baareistakin löytyy riippumattoja


Tulishow Bucket baarissa


Kuva guest houssin katolta

lauantai 29. marraskuuta 2008

Kiitokset ja Thaimaan tilanne

Ensiksi suuret kiitokset kaikista onnitteluista.

Intiassa tilanne kuulostaa todella pahalta, mutta Thaimaan tilanne on täysin eri. Mielenosoitukset, mita näin aikaisemmin Bangkokissa, olivat todella rauhallisia, kuten ne käsittääkseni ovat tälläkin hetkellä. Hallituksella ei ole armeijan, eikä kuninkaan tukea, joten suurempia väkivaltaisuuksia tuskin tulee. Viimeksi, kun armeija kaappasi vallan ja ajoi tankit kaduille, turistit ottivat niiden kanssa yhteiskuvia. Kumpikaan osapuoli ei tälläkään kertaa uhkaa turisteja millään tavalla. Ex-pääministeri varoittelee verisestä vallankaappauksesta, mutta puheet johtuvat vain siitä, ettei hän halua omaa sätkynukkeaan pois vallasta. Kirjoittelen kuulumisia vähän myöhemmin.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Vang Vieng

Paksessa kulutin lahtopaivan kierrellen markkinoita. Paikassa, josta olin aikaisemmin loytanyt todella herkullisen banaanilatyn, myytiin myos hieman erikoisempia munia. Ne nayttivat tavallisilta kananmunilta, mutteivat edes olleet kanasta, vaan jostain toisesta linnusta ja sisalsivat hieman kehittyneen linnun sikion. Aiti on sanonut etta kaikkea pitaa maistaa, joten ostin pari kappaletta 5000kipilla. En nyt sanoisi sikioita herkullisiksi, mutteivat ne kylla pahojakaan olleet, joten molemmat tuli syotya. Illalla astuessani bussiin yllatyin hieman, kun sangyssani istui suunnilleen minun ikainen Lao-tytto. Maa kun oon luullu, etta taa on vanhoillinen maa, mutta nais- ja miespaikkoja ei nakojaan tunneta. Tyton kaveri oli seuraavalla sangylla ja he kysyivatkin siihen tulleelta miehelta, haluaisiko han vaihtaa paikkaa, mutta mies ei halunnut. Jarjestely oli minunkin mieleen, silla paljon mielummin nukun kapealla, alle 180 senttisella sangylla pienen naisen kanssa, kuin isomman miehen. Kylla sille sangylle kaksi mun kokoista miestakin mahtuis nukkumaan, mutta kyljellaan ja kiinni toisissaan, joten taisi olla mun ensimmainen ja viimeinen makuubussi. Juteltiin tyton kanssa alkumatka ja han opetti mulle laota.(en muista enaa mitaan, taalla kylla kiroaa huonoa kielipaata.) Kysyin myos minkalaiset kisat nama Champasak gamesit ovat ensi kuussa, joita varten stadionia ja koko kaupunkia kunnostetaan ja kiillotetaan. Han kertoi niiden olevan Kaakkois-Aasian olympialaiset, joiden isantana Laos toimii ensimmaista kertaa ja kisakaupunkeina toimivat myos Vientiane ja Luang Prabang. Pitaa kylla menna katsomaan, jos muutaman viikon paasta olen lahella jotakin kisakaupunkia. Ainakin Luang Prabang voi tosin olla hankala paikka, silla se on Laosin suosituin nahtavyys, joten ilman olympialaisiakin paikka taitaa joulun alla olla tayteen ahdettu. Vientianessa paasin sujuvasti toiselle linja-autoasemalle, josta lahtevat normaalibussit pohjoiseen. Bussissa oli jalkatilaa mukavasti ja matka meni hyvin syheroista ja makista tieta pitkin tanne Vang Viengiin. Pari paikkaa katseltuani loysin bungalowin 40k:lla saarelta, joka kasittaakseni on bilekeskus, joten taalla tulee vietettya seuraavat pari paivaa.

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Pakse

Hoksasin asken, etta mullahan on synttarit keskiviikkona. Vanhenemisessa ja kolmenkympin lahestymisessa ei sinansa ole mitaan hienoa, mutta perinteet kaskevat juhlia. Kavinkin ostamassa huomisillalle makuupaikan Vietianen bussiin. Vietianesta jatkan suoraan Vang Viengiin, Laosin ykkosbailumestaan, jossa olen toivottavasti tiistai iltapaivana. Vietianen ohittaminen ei haittaa, silla joudun palaamaan sinne Vang Viengin jalkeen jatkamaan viisumiani. Kuukauden viisumista olen kaytetty jo melkein 3 viikkoa ja koko Pohjois-Laos on nakematta, onneksi en tehnyt tiukkaa aikataulua.

Olen yrittanyt ottaa mahdollisimman rauhallisesti, jotta tama flunssa menisi akkia ohi, joten on ollut aikaa mietiskella kaikenlaista. Ennen matkaa mulla oli jonkinverran "pelkoja" matkaan liittyen:

-"Torakoita juoksee joka majapaikassa". Olen nahnyt yhteensa kaksi torakkaa. Muutenkaan otokoista ei ole ollut juuri minkaanlaista haittaa. Kaksi kertaa olen saikahtanyt hamahakkia. Haad Rinissa kammenen kokoinen hamahakki oli vastapaisella seinalla, kun avasin silmat aamulla. Paksongissa vedin peittoa paalle illalla ja peiton poimusta ilmestyi muutaman sentin mittainen karvainen hamahakki, jolla oli ilkean nakoiset myrkkyhampaat. Yhden auton alle jaaneen skorpionin nain Nakasangissa, samoin kuolleen kaarmeen Paksongissa.

-"Yolla voi olla vaarallista liikkua ja rahoista/muusta omaisuudesta on pidettava todella hyvaa huolta, silla varkaita on joka paikassa". Oulussa on paljon vaarallisempaa, kuin taalla ja ainakin thait ja laot ovat paljon rehellisempia, kuin suomalaiset. Hyvana esimerkkina polkupyoria ei yleensa lukita. Oulussa jos jattaa pyoransa lukitsematta, niin taytyy olla todella onnekas, jos se on seuraavana paivana samassa paikassa.

-"Vieras bakteerikanta pistaa mahan sekaisin" Mulla ei ole ollut minkaanlaisia ongelmia mahan kanssa, vaikka olen syonyt kaikenlaisissa paikoissa ja kilttina poikana myos kaikki tuoreet vihannekset mita mulle on tuotu. Kasidesiakin on tullut kaytettya aika laiskasti, Laosissa olen kaivanut sen rinkanpohjalta, silla sticky ricea syodaan kasin. Tanaan muuten opin syomaan oikein nuudelikeittoa. Keiton lisaksi tuodaan yleensa ainakin salaatinlehtia ja yrtteja, tahanmennessa olen syonyt rehut miten milloinkin ja yrteilla olen maustanut useimmiten keittoa. Tanaan kuitenkin keiton tehnyt nainen opasti, etta yrtit ja muut rehut laitetaan salaatinlehden sisaan ja rulla dipataan maustetahnaan.

-"Huonon englanninkielentaidon kanssa voi tulla ongelmia" Kaikenlainen asioiminen onnistuu todella hyvin. Muiden turistien kanssa keskustelukin sujuu yleensa ihan hyvin, englantilaisia voi joskus olla hankala ymmartaa. Vincenttiin olen tahanmennessa tutustunut parhaiten ja kun keskustelut menivat politiikkaan ja historiaan, niin valilla olin hukassa sanavarastoni kanssa, aina tulin kuitenkin lopulta ymmarretyksi.


lauantai 22. marraskuuta 2008

Paksong

Don Detilla maksoin puolen miljoonan majoitus/ruokalaskun kymmenelta paivalta ja ajelin bussilla Paksen kautta Paksongiin. Paksong on pieni kyla ja kestikin hetken, etta loysin guest houssin. Sairastuin heti flunssaan, koska taalla on paljon kylmempi, kuin merenpinnantasolla (vajaa 20 astetta iltaisin). pari paivaa menikin makoillen ja mandariineja syoden. Kolmantena paivana vuokrasin skootterin ja lahdin katselemaan ymparistoa ja etenkin vesiputousia. Tad Fanella lahdin erittain jyrkkaa polkua alaspain paremmalle nakoalapaikalle. Puolessa valissa olin jo kaantya takaisin, mutta sitten nain kuinka kaksi tyttoa kipusi ylospain, joten en voinut luovuttaa. Nakoalapaikka oli hieman tasaisempi paikka erittain jyrkassa rinteessa, josta horjahtaminen olisi tietanyt n. 100 metrin pudotusta rotkoon, joten nappasin pari kuvaa ja lahdin varovasti takaisin. Paksongissa piti tietenkin etsia kahvila, koska olin nahnyt niin paljon kahvipensaita paivan aikana. Meninkin kahvilaan, jota piti hollantialainen mies. Hanen vaimonsa omistaa kahviviljelmia ja mies on paahtanut kahvia jo hollannissa. Sinansa epatavallinen pari, ettei heilla ollut ikaeroa kovinkaan paljoa. Yleensa kun nakee lankkari/paikallinen pareja, niin ikaeroa on vahintaan 15 vuotta, pahimmassa tapauksessa jopa 50 vuotta. Kahvi oli erittain hyvaa, italialaisittain paahdettua. Paikkaan sattunut italialainen tytto (taalla on todella vahan turisteja) sai kuulla hieman vinoilua hollantilaiselta, kun halusi sokeria kahviinsa. Hollantilainen kertoi paljon kahvin valmistuksesta ja sailytyksesta. Nyt olen Paksessa paranemassa, ylamailta laskettelu alaspain ei tuntunut flunssaisena kovinkaan hyvalta korvissa. Ylihuomenna on tarkoitus paasta liikkeelle, riippuen olosta, joko Savannakhetiin tai Vietianeeen.

(Lisasin kuvia myos Champasak tekstiin)

Tad Yang

Tad Fane (120 metria)

Kahavia!

Siina pistappa suomentaen. (Tien paasta loyti ranskalaistyyppisia asuintaloja)


Paikallinen talo

Laosissa ei kannata ajaa Ferrarilla (nama kuopat ei ole pahimmasta paasta)

Palmut muuttu havupuiksi ja ilmasto kylmemmaksi, kun siirryin korkeammalle.


Mutteri tykkaa selata luontokirjoja, joten kerroppa mika taa on?


Maa oon miljonaari! (1,4 milj. kip)

Don Det

Don Det oli todella upea paikka. Siella ei ollut paljoakaan tekemista, mutta se onkin koko paikan idea, rentoutumista ja lohoilya. Luonto on lahella riisipeltoineen. Vesipuhvelita, koiria, kissoja ja kanoja vapaana, suuria perhosia ja muita otokoita lentaa ja moyrii jokapuolella, ei kuitenkaan bungalowissa. Yhtena yona sapsahdin hereille aggressiivisimpaan murinaan mita olen koskaan kuullut, bungaloweja kierteli koira. Parin bungalowin paasta Heta huusikin oonko maa viela hengissa, koska luuli, etta maa torkun viela riippumatossa. Seuraavana paivana bungalowin takaa alkoi kuulua hirveaa kirkumista, vilkaisin sinne ja nain kuinka majapaikan isanta kantaa sikaa talonsa taakse, todellista lahiruokaa. Mun nimi on kaikille ulkomaalaisille vaikea lausuttava, tulee joskus itsekkin sanottua ensin vahingossa tuka tai tuuka, koska tukaa ja tuukaa kuulee useimmiten muilta. Don Detilla olin kuitenkin puolet ajasta Tuktuk, nimi jonka Claudia tais heittaa ensin vitsina, mutta joka jai, kun illalla toinen irkkutytoista esitteli mut ravintolassa uusille tyypeille Tuktukkina. Paksongissa tuli parhaat reaktiot, kun kerroin italialaisen tytolle nimeni, hanen silmansa suurenivat ja suusta paasi: "Thats freeking difficult name!"


Kissa joka viihty mun terassilla. Kaikilta kissoilta on jostain syysta typistetty enemman tai vahemman hantaa.

Vesipuhveleihin on jo tottunut, mutta tama tuijotti niin pelottavasti, etta paatin odottaa, etta se vaistaa.

Isoin otokka tahan mennessa

pelottavin silta tahan mennessa. Kantavana rakenteena oli puhkiruostuneet ratakiskot, jotka oli otettu ranskalaisten rakentamasta rautatiesta.

Veturi

10 paivaa sai taas nauttia riippumatosta.

Intialaisessa ravintolassa

lauantai 15. marraskuuta 2008

Don Det

Don Detille tulo vaati hieman saatoa. Ensin kavelimme muutaman kilometrin rantaan, josta ylitimme Mekongin pienella lautalla, taman jalkeen ajelimme "taksilla" paatien varteen ja jaimme odottamaan ohiajavaa bussia tai vastaavaa. Samaan suuntaan oli menossa myos pari belgialaista. Kohta kohdallemme pysahtyi pariskunta minibussilla ja he lupasivat vieda meidat Nakasangiin 50k kipilla per naama. Olimme kuulleet, etta bussi maksaa jotain 30k ja 50k valilla, joten hyppasimme kyytiin. Nakasangista paasimme Don Detille veneella, 15k per naama. Belgialaiset suuntasivat isommalle saarelle, mina ja Vincent lahdimme etsimaan majoitusta, auringonlaskun puolelta. Loysimme paikan, jossa on hyvia bungaloweja 15k per yo. Koko saarella ei ole sahkoja, kuin 18-22 valisena aikana, joten vahan jannitti, kuinka kuuma yolla tulee. Lampotila kuitenkin laskee yolla 20 asteen tuntumaan ja ohuista ruokoseinista tuulee mukavasti lapi, joten erittain hyvin saa nukuttua. Seuraavana paivana pyorailimme katsomaan Khone Pha Pheng vesiputousta, virtaamaltaan Kaakkois-Aasian suurin ja isoin minka mina olen koskaan nahnyt. Seuraavat paivat lahinaa lohoilin riippumatossa ja luin yhden kirjan. Vincent lahti parin paivan jalkeen, koska hanen viisuminsa alkoi loppua. Eilen aktivoiduin ja kavin pyorailemassa etelaisella saarella. Kavin katsomassa yhta vesiputousta ja paikkaa mista lahtevat veneet delffiinien bongauspaikkaan, itse en ottanut kierrosta, silla jos delffiinin sattuisi nakemaan, se olisi jokatapauksessa kaukana. Samalla tuli kaytya Laosin historian etelaisimmalla ja pohjoisimmalla rautatieasemalla. Vanhoilla naisilla on taalla tapana pureskella, jotain punaista kasvia, joka varjaa heidan suunsa ja tekee syljestakin syvan punaista. Vincent kertoi kokeilleensa kerran, eika ollut pitanyt mausta, suu oli
kylla ollut punainen koko loppupaivan. Talla saarella olen tavannut myos ensimmaiset suomalaiset sitten Haad Rinin. Aapo lainasi yhtena iltana kitaraa irlantilaiselta tyypilta ja laulettiin viidestaan mm."Juodaan viinaa". Tuli jotenkin hauska olo, kun katseli samalla vieressa virtaavaa Mekongia.
(15k = 15000 kippia, 1€ = n.11000 kippia)

Kuva riippumatosta

lauantai 8. marraskuuta 2008

Champasak

Tultiin tanne Champasakin kylaan eilen Vincentin kanssa (Jenkki jonka tapasin Paksessa). Taa on pieni kyla, jonka paanahtavyys on Wat Phou,
siella kavin tanaan. Tapasin tanaan myos kylan johtajan ravintolassa, han toivotti minut tervetulleeksi myos ensi vuonna. Huomenna tai ylihuomenna on tarkoitus lahtea Don Detille ottamaan rennosti ja hyvalla tuurilla nakemaan delffiineja. Ei tarvi sitten huolestua, kun paivityksia ei tule samaan tahtiin, kuin aikaisemmin, taalla maalla netti on kallis ja hidas. Oli tarkoitus laittaa 7 kuvaa, mutta kahdessakin kesti 15 minuuttia.





Lahemmaks ei Vincent uskaltanut.

torstai 6. marraskuuta 2008

Pakse

10000 kipillä saa pullon paikallista viskia, joka maistuu ihan hyvalta.

Lihakauppias

10000 ihmista on jo kuollut rajahtamattomiin ammuksiin, joita jenkit ovat tanne
kylvaneet. Jenkit kayttavat vuosittain 20 miljoonaa kaatuneiden sotilaittensa
etsintoihin ja 5 miljoonalla he raivaavat ammuksia.


Laos on kommunistinen valtio, tata ei ole tullut taalla edes ajateltua, ennenkuin
naapurihuoneen jenkki kysyi minulta, olenko ennen ollut kommunistisessa maassa, kun
kavelimme takaisin keskustaan museolta. Tama jenkki on kierrellyt maailmaa jo
pidemman aikaa, hanella on tutkinto poliittisesta historiasta, mutta kertoi olevansa
ammatikseen matkailija. Han on myos opettanut lapsille englanti Koreassa, ihan hyvalla liksalla,
2500$ kuukaudessa + asunto ja terveydenhoito. Han kirjoittaa paljon ja tarkoituksena
on julkaista kirja.

Kannattaa katsoa mihin astuu

Paivallinen. Ihan hyvaa, vaikkei tuossa pienessa linnussa ollut paljoa syotavaa.

Mopotaksi

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Pakse

Puhelin katosi Bangkokin yohon, muutama tunti sen jalkeen, kun olin hehkuttanut Jussille, kuinka taydellisesti kaikki on mennyt. Nyt ei sitten ole kenenkaan puhelinnumeroa, koska ne oli puhelimen muistissa. Eihan se kallis puhelin ollut ja uuden sain 1590 bahtilla. Kaupassa ei ollut mitaan muita, kuin Nokialaisia, tulipahan autettua vientiteollisuutta. Hoitakaapa muuten se laskusuhdanne pois, maa en tykkaa, kun euro heikkenee. Junamatka meni mukavassa sangyssa nukkuen, taalla junalla liikkuminen on halvempaa, kuin omalla autolla ajaminen, omituista, kun on tottunut VR:n hinnoitteluun, 11 tunnin matka 471 bahtia. Ubonista lahdin bussilla Pakseen, tunti sen jalkeen kun olin saapunut. Rajalla 30$ viisumista ja 20 bahtia, jotta virkailija antoi passin takaisin. Mika muuten on mun rotu? Jatin taman tyhjaksi kaavakkesta, kun en ollut varma mita siihen laitetaan, hyvin kelpas. Paksesta loytyi huone 135 bahtilla. Taalla voi kayttaa myos bahteja, mutta kavin silti nostamassa tukun kippeja, silla jos maksaa bahteilla saa kippeja vaihtorahana. Huonon kurssin lisaksi, tama aiheuttaa aivan liikaa paanvaivaa, kun miettii kolmen valuutan valilla. Laosin suurin seteli on 50000 kippia (n.5€), joten seteleita loytyy nyt mukava nippu lompakosta, automaatti antaa kerrallaan vain 700000 kippia, joten miljonaaria musta ei vielakaan tullut.

Bangkok
Ylapeti kaadettiin esiin seinasta ja penkeista tuli alapeti.
Pakse, Mun hotelli vasemmassa reunassa.

Kannykassa kielivaihtoehdot ovat: englanti, thai ja kiina. Nappaimisto myos thaiksi.


Bangkokin metrossa lippuna toimi kiekko, jonka sisalla on siru.


Toivottavasti koko elamani surkein tarra hinta/hyoty suhteeltaan.

maanantai 3. marraskuuta 2008

Khao San road

Kävin syömässä ja kävelin samalla kadun päästä päähän. Hymy tuli huulille, kun katselin tuttuja paikkoja ja muistelin kuinka pihalla olin silloin ensimmäisinä päivinä. En tiedä johtuuko tuurista vai rusketuksesta, mutta räätälit ja muut kaupustelijat eivät olleet läheskään yhtä takertuvia, kuin viime kerralla. Netissä surffailtuani olen päättänyt, että lähden Etelä-Laosiin, jos yöjunassa on nukkumapaikkoja, todennäköisesti muutenkin.

Bangkok

Bussimatka kesti pidempaan, kuin olin odottanut, joten olin Bangkokissa vasta puoli neljalta. Olin jo astumassa taksiin, joka tiesi Vietnamin lahetystön, mutta kysyin onneksi kauanko matka kestää, n. 1,5 tuntia oli vastaus. Lähetystö menee kiinni puoli viidelta, joten enää ei ollut kiire mihinkään. Kävelinkin sisäisten bussien luokse, jossa kaikki kyltit olivat thaiksi. Vanhempi mies neuvoi minulle oikean bussin keskustaan, mutta kun tarkistin bussikuskilta, mihin bussi menee, ei se ollutkaan oikea. Pian paikalle tuli kuitenkin bussi, jonka kyljessä luki reitti, joka sisälsi Khao Sanin. Bussimatka maksoi n. 20 bahtia, hieman halvempaa, kuin n. 300 bahtin taksi. Löysin majapaikan 120 bahtilla, huone muistuttaa kyllä enemmän putkaa, kuin guest houssia, mutta sillä ei ole mitään väliä, koska olen täällä vain yhden yön. Täällä näyttää toimivan myös Wi-Fi, joten nyt on helppo miettiä seuraavaa kohdetta, josta en kyllä ole 100% varma, sillä bussimatkalla alkoi tehdä mieli Laosiin. Voi olla, että otankin huomenna yöjunan Ubon Ratchathaniin ja sieltä suuntaan rajan yli Pakseen tai sitten ajelen bussilla Aranya Prathetiin, josta rajanylitys Poipetiin on kuulemma mielenkiintoinen kokemus, jokainen kuski yrittää huijata ja virkailijat haluavat lahjuksia, että vaivautuvat antamaan viisumin
.

Holiday in Cambodia

Paatin vaihtaa suunnitelmia. Jos pelkastaan Hanoissa olis ollut ongelmia niin se olis ollut helppo ohittaa, mutta koska tulvia on koko pohjoisessa- ja keskisessa Vietnamissa on parempi menna Vietnamiin myohemmin. Kambodzaan astun ylihuomenna ja tanaan pitaisi paasta rajalle asti. Vahan kiire aikataulu, koska Thaimaassa oleskelulupa paattyy ylihuomenna.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Vietnamin tulva

Kavi lapi uutistoimistoja ja tulva on pahin 20 vuoteen. Vetta on osissa kaupunkia niin paljon, etta liikenne on taysin pysahdyksissa. Eras liikemies kertoi, etta on ollut toimistossaan jo kaksi paivaa koska ei halua uida kotiin likaisessa vedessa. Myos ruon hinta on jyrkassa nousussa. Pitaa miettia tosissaan pitaisko nyt vaihtaa suunnitelmia ja menna Vietnamiin myohemmin, vaikka lento ja viisumi on jo valmiina.

Kanchanaburi

Kavin eilen ensimmaista kertaa elamassani hieronnassa, samalla kun hain pyykit pesulasta. 150 bahtilla sai tunnin thaihieronnan, erittain rentouttavaa. Illalla kavelin sillalle, koska olin saanut sellaisen kasityksen, etta siella on jonkinlainen naytos. Naytosta ei ollut, mutta paadyin juomaan kiinalaistayrttiviinaa taksikuskien kanssa. Aamulla sain itseni liikkelle vasta 11 aikoihin ja ajelin paikallisbussilla Erawaniin. Bussi oli suunniteltu vahan pienemmille ihmisille, joten mun piti istua sivuttain. Viimeinen bussi lahti takaisin jo neljalta, joten mulla oli vain pari tuntia aikaa, joka riitti kaikilla 7 putoustasolla kaymiseen, mutta aikaa oli silti liian vahan. Kun paasin takaisin Kanchanaburiin, olin jo nalissani, joten menin iltamarkkinoille herkuttelemaan. Soin nuudelilautasen kanalla ja toisen lautasellisen punaisella tofu? kastikkeella (20 bahtia yhteensa). Taman jalkeen menin pakistanilaiselle kojulle,josta sain riisi-vihannesannoksen erittain herkullisella lihalla (25 bahtia). Ostin viela matkaevaaksi 3 grillattua lihatikkua (5 bahtia kpl) ja japanilaisesta kojusta 3 sushipalaa (yhteensa 21 bahtia).
Thaimaa on ollut todella mukava paikka ja nahtavaa olisi viela paljon, ei tee mieli lahtea, mutta ei voi mitaan, I have to go Vietnam.