torstai 28. tammikuuta 2021

Cultural heritage center

 

Harvoin tulee tehtyä taidegalleriasta päivitystä, mutta tämä oli upein, jonka olen nähnyt.

"voodoonukke" Kongosta, hintalapussa luki 3800 dollaria. Hinnat olivat korkeita ja portilla luki, että taiteilija on ilmoittanut tiskille viimeisen hintansa. En sitten tiedä paljonko näissä olisi ollut tinkimisen varaa, mutta jokatapauksessa minun kukkarolleni liian kallista taidetta.

Upea tuolisarja. Täällä oli myös DHL:n piste, joten kuljetus olisi onnistunut.

Maskeja vähän kaikkialta, suurin osa Länsi-Afrikasta.

Lapussa kerrottiin, että tässä taulussa on sama efekti, kuin Mona Lisassa. Ihan sama mistä katsoo, aina näyttää siltä, kuin leijona katsoisi silmiin. Piti paikkaansa.

Isojen taulujen hinnat olivat vähintään tonnin.



Tuo lähin patsas kustansi vajaat parikymmentä tonnia.


Big five. 3200 dollaria.


Tuo patsas on veistetty yhdestä ainoasta Eebenpuusta ja sen tekeminen kesti 14 vuotta. Se on lajissaan yksi suurimpia taideteoksia, ellei jopa suurin. Teos kertoo Maasaiden miehuusriitistä, jonka mukaan miehen tuli tappaa leijona todistaakseen olevansa tarpeeksi mies astumaan avioliittoon. Tämä perinne kiellettiin 30 vuotta sitten. Myös Eeben on nykyään sen verran harvinainen puu, että siitä tehtyjen taideteoksien ostaminen on kyseenalaista.


Upea ja valtavan suuri paikka, voin vain suositella. Ilmainen.

tiistai 26. tammikuuta 2021

Arusha

 Reissussa suunnitelmat muuttuvat usein. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun muutin niitä halvan lennon takia. Alunperin oli tarkoitus mennä maitse ja meritse  Kilimanjaron juurelle yhdellä tai useammalla pysähdyksellä. Löydettyäni kuitenkin lennon Arushaan suoraan Sansibarilta 41 eurolla, päätin jatkaa suoraan safarikaupunkiin. Käydään sitten paluumatkalla katsomassa sitä Kilimanjaroa. 


Sami oli kertonut, että lentokenttä on pieni ja sitä se todellakin oli, varsinkin tämä kotimaanterminaali. Läpivalaisulaite oli rikki, joten turvatarkastaja avasi rinkan ja tutki vähän päälimmäisiä tavaroita.

Maskia edellytettiin ja sellainen löytyikin rinkasta. Ensimmäistä kertaa noin pieneen koneeseen.

Matkustajille oli paikkoja 12.

Tai oikeastaan 13, kun yksi venäläisistä istui apukuskin paikalla.

Sansibar jää taakse. 

Matka oli todella leppoinen hieman pilvien yläpuolella, tässä ollaan jo laskeuduttu hieman. Kapteeni näytti matkalla suunnan, jossa näkyi Kilimanjaron huippu pilvien yläpuolella. Aamulla ei yleensä ole pilviä ja maisema on upea, hän kertoi. Lento muistutti enemmän minibussimatkaa, kuin lentokonematkaa. Näki joka suuntaan. Seuraavalla kerralla pitää yrittää etupenkille.

Arushan lentokentällä huomasin korvieni menneen niin lukkoon, etten saanut niitä avattua. Kuulin todella huonosti ja taksikuskien kanssa olikin ärsyttävä säätää kyytiä. Varsinkin kun pyynti lähti 30 eurosta. Matkaa oli 7,5 kilsaa, joten tarjosin 2 euroa. Täysin mahdotonta oli vastaus. Päätin kävellä tielle. Saattajaksi lähti yksi kuskeista, jolle sanoin, että voin maksaa kymppitonnin eli 4 euroa. Tähän hän suostui hetken käveltyämme.


Olin päättänyt yöpyä keskustassa, joten pyysin kuskia ajamaan Nutron Palaceen. Katsottuani huoneet läpi, otin deluxen, joka tarkoitti parvekkeellista huonetta. Hintaa oli 20€ ja aamiainen sisältyi hintaan. Halvin huone olisi maksanut 4 euroa vähemmän, mutta päätin, että parveke on sen arvoinen. Ovessa on myös hyttysverkko erikseen, joten oven saattoi jättää hieman auki, jolloin oli mukavan viileä nukkua. Olen nukkunut vähän huonosti, mikä saattoi johtua  Sansibarin kuumuudesta. Arusha on 1400 metrin korkeudessa, joten täällä on yöllä vain vähän alle kaksikymmentä astetta.


Pari kuvaa parvekkeelta, markkina-alue ja bussiasema ovat aivan vieressä. Yleensä kaduilla oli enemmän vilinää. 

Mangoja ja omenamangoja, tuo satsi maksoi vajaat pari euroa. Parvekkeella on hyvä kuoria ja syödä hedelmiä. Ilman parveketta ja alakerroksissa en niitä välttämättä uskaltaisi ostaa. Yhden torakan olen täälläkin nähnyt, mutta viskattuani sen alas parvekkeelta en ole enää toista nähnyt. Omenamangot olivat jännän makuisia, koostumus oli mangon, mutta mausta löytyi myös omenaa.

Tätä kuvaa ottaessani kuulin takaani huudon: Mene kotimaahasi ottamaan kuvia! Huutaja oli tuttu flycatcher, johon olin törmännyt edellisenä päivänä. Flycatchereiksi sanotaan lähes joka kadunkulmasta löytyviä häsläreitä. Tämä oli yksi ensimmäisistä, jonka tapasin. Safariahan hän olisi kovasti yrittänyt myydä ja käsittääkseni törkyhintaan ja isolla komissiolla. Näistä olen kuullut varoituksia. No vastasinkin ei ja pääsin parin korttelin jälkeen hänestä eroon, mutta sitten hän oli kohta taas vierelläni höpisemässä, ei ei ei ja ei taas, koitin olla ystävällinen. Kun hän taas häipyi ja parin korttelin jälkeen ilmestyi, sanoin, että voisiko hän olla seuraamatta minua? Hän ilmoitti tämän olevan hänen maansa ja hän tekee mitä haluaa. Minä taas olen itsekäs paskiainen joka loukkaa ystävällisiä tansanialaisia. Okei, no tämän jälkeen hän häipyi sadatellen. Tuon edellä mainitun huudon lisäksi olen nähnyt hänet kertaalleen keskisormi pystyssä. 

Hänen jälkeensä en ole jutellut häsläreille muutamaa sanaa enempää, olen myös opetellut hapana asanten, joka tarkoittaa ei kiitos. Tämä on auttanut ja Arusha on alkanut tuntua päivä päivältä miellyttävämmältä. Voihan se toki olla, että pahimmat flycatcherit ovat jo oppineet tunnistamaan ja jättäneet rauhaan. Sinänsä toiminta on ymmärrettävää. Varsinkin normaalioloissa tänne virtaa turisteja tuhansien dollareiden safareille ja monet tansanialaiset tulevat toimeen muutamalla dollarilla päivässä. Jokainen turisti on siis mieletön mahdollisuus, välittäjäksi pääseminen tai varsinkin hölmön höynäyttäminen on lottovoitto. 

Olin tutkinut safarien arvosteluja netissä ja päätynyt aluksi kahteen vaihtoehtoon. Tourist innin safariin tai Meru Slopesin safariin. Jälkimmäinen oli lähempänä, joten kävelin ensin sinne. En kuitenkaan löytänyt toimistoa, joten soitin ja mies tuli hakemaan minut kadun kulmasta. Kävelimme Tourist Inniin, sama firma siis. 

Kerroin olevani kiinnostunut jaetusta telttasafarista. Mies kertoi, että 3 päivän safari voisi järjestyä jo parin päivän päähän tiistaiksi toisen firman kanssa. Nyt on sen verran vähän turisteja, että he tekevät yhteistyötä. Kerroin olevani kiinnostunut hieman pidemmästä reissusta, sillä Serengetiin on matkaa ja mielellään heidän kanssaan. Torstaina olisi heillä lähtö. Viiden päivän telttasafari, johon on jo viisi asiakasta. Täydellistä.


Tällaiseen autoon otetaan maksimissaan kuusi turistia, jotta kaikille on ikkunapaikka. Kuva on kadulta räpsäisty, mutta Meru Slopesin auto on saman tyyppinen. Katon saa auki. Reitti olisi seuraava: Ensin Manyara tai Tarangire, sitten Serengetissä kaksi yötä ja lopuksi Ngorongoro. Hintaa tällä viiden päivän ja neljän yön retkellä olisi 900 dollaria. Koitin tingata vähän ja kerroin netissä olevan halvemmalla 6 päivän safari. Hän sanoi, että joo mutta se on oikeasti neljän päivän. Nuo firmat vähän huijaavat ja laskevat safariöiksi kaksi yötä Arushassa. Totta. Pääsimme lopulta 700 euron diiliin, joka sisältäisi myös huoneen ennen safaria ja safarin jälkeen. Luottokortilla maksaminen toi vielä 30 euroa lisäkuluja. Puolet piti maksaa heti. En lähtenyt tekemään enempää vertailua, sillä tämän firman arvostelut olivat hyviä ja hinta ei tuosta voi merkittävästi laskea. Pelkkiin sisäänpääsymaksuihin menee yli kolmasosa hinnasta. 

Jokapuolella Arushaa on käytettyjä vaatteita ja kenkiä myynnissä. Lienevät niitä mitä kerätään avustuksina länsimaista. Hyvä, että vaatteet käytetään loppuun ja ihmiset saavat apua, mutta avustukset myös pitävät Afrikan oman vaateteollisuuden erittäin pienenä. Asiat ovat usein monimutkaisia. 

Luen norsuja tiellä! Vuosi Tansaniassa kirjaa Olli Marttilalta. Kirja on julkaistu 2002. Mies käsittääkseni asuu edelleen täällä ja toimii safaribisneksessä. Kirja kertoo hänen ensimmäisestä vuodestaan Tansaniassa ja heti kirjan alussa hän tulee puukon kanssa ryöstetyksi joen varressa Arushassa keskellä päivää. Täällä ei kovin montaa ojaa kulje, joten lienee tuo. Kieltämättä houkuttelevan vehreä virkistyspolku. Hänen ystävänsä haukkui miehen hulluksi, joen varressahan metsästetään ihmisiä. 

Tykkään käydä isoissa kaupoissa ulkomailla, niistä voi usein löytyä jänniä juttuja. Tuolta ei, mutta Pizza Hutin takana oli valkoisten ravintola-alue. Pienen alueen ympärikävelyllä näin enemmän valkoisia, kuin koko aikana keskustassa.

Lopetetaan hyvään maksa-ateriaan. Puoltoista euroa kustansi juoman kera ja oli hyvää.


maanantai 25. tammikuuta 2021

Jonani-Chwanka National Park

 Yhtenä päivänä hypättiin bussiin ja ajeltiin Jonani-Chwanka kansallispuistoon. Puisto on Sansibarin ainoa ja kuuluisa apinoistaan. Ainoastaan täällä ja istutettuna Pemballa elää uhanalaisia Zanzibarin red colobus apinoita. 


Sisäänpääsymaksu oli tansanialaiseksi kansallispuistoksi pieni 10$, niin oli kyllä puistokin, 50 km2. Mukaan lähti opas, joka kuului hintaan, tippiä toki odotettiin. Aluksi mentiin katsomaan apinoita.

Jotka olivat todella kesyjä. Kysyin syötetäänkö näitä ja opas vastasi, että ei. Colobus apinat syövät vain raakoja hedelmiä ja lehtiä. Kypsät hedelmät ovat liian makeita apinoiden herkälle vatsalle, joka ei kestä sokeria.

Pääsin testailemaan uutta Canonin Powershot SX2 HS, 40X superzoomia, jonka ostin tätä matkaa varten. Kun pakkasin viime tingassa en löytänyt mistään vanhan Olympus Stylus SP-100EE, 50X superzoomini laturia ja vara-akkua, joten päädyin ostamaan alesta tuon Canonin. Molemmissa on puolensa ja molemmat ovat nyt mukana, sillä piuha ja akku löytyivät lopulta 12 tuntia ennen lähtöä... Olympus on iso, joten sillä on tukeva zoomailla ja Canon taas pieni, joten se kulkee kivasti taskussa. Olen menosossa safarille, joten oli lähes pakollista pakata zoomikamera mukaan. Järkkäriä harkitsin pari sekuntia, mutten minä niin kiinnostunut ole kuvaamisesta. Pelkään, että sellaisen kanssa tilanteesta nauttiminen kärsisi. Hyvä zoomi riittää vallan mainiosti.

Tämä pari hoiti osuuttaan uhanalaisuuden vähentämiseksi.

Pikkusiakin nähtiin.

Nämä Aders's duikerit ovat hävinneet saarelta metsästyksen takia kokonaan tai lähes kokonaan ja nyt niitä pyritään istuttamaan takaisin. Tällä hetkellä kauriit ovat aitauksessa ja kun kantaa saadaan kasvatettua eläimet pääsevät vapauteen.

Sykes' apinan kanta on erittäin elinvoimainen ja sitä löytyy mantereeltakin, joten se jää täällä Colobusin varjoon, tavallisena apinana.

Opas esitteli myös metsää. Täällä on niin hyvin vettä, että jopa eukalyptuksen vieressä kasvaa muita puita. 

Meillä ei ollut omaa kulkuneuvoa, mutta onneksi opas muuntautui nopeasti taksikuskiksi ja pääsimme tutustumaan myös muutaman kilometrin päässä olevaan mangrovemetsään. Kyselin onko täälläkin herkullisia mangrovematoja, kuten Filippiineillä, mutta opas ei tiennyt niistä mitään. 

Vierailu Kansallispuistossa oli erittäin suositeltava. Ainoa miinus oli bussien karsea kaahaaminen, jännitti oikeasti parissa kohtaa.



sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Bwejuu, Dongwe ja Paje

Lähdin heti ensimmäisenä iltapäivänä snorklaamaan majapaikkani edustalle. Tällä alueella kaikki rannat ovat hyvin matalia ja riutalle on matkaa 1-1,5km. Vesi oli juuri nousemassa, joten pääsin uimaan polvivedessä vastavirtaa riutan reunalle asti. Matkalla näin kaloja ja pari moreenaakin, sekä valtavasti merisiiliä. Riuttaa vasten lyövät aallot olivat voimakkaita vaahtopäitä, enkä nähnyt missään reikää mennä läpi. Aurinkokin alkoi olla jo todella matalalla, joten käännyin takaisin ja uin virtauksen mukana rantaan. 

Olin kuullut, että seuraava ranta pohjoisessa eli Dongwe, olisi Ungujan paras snorklauskohde. Ykkönen on Mnemban riutta. Dongween pääsin 2€ kustantaneella mopokyydillä. Snorklausretkien tyrkyttäjiä tapasin heti ja yhdeltä kuulin, että paras snorklausalue on tuolla laiturin takana. Harmikseni en ollut painanut mieleeni satelliittikuvaa kovinkaan tarkasti. Riuttojen hahmottaminen ei ollut kovin helppoa rannalta. Tämä ranta poikkesi muista siinä, että täällä pääsi helposti uimaan.

Se the snorklauspaikka löytyi lopulta helposti, sillä veneitä oli viisi nipussa yhdellä kohtaa. Venemiehet syöttivät pullaa tai vastaavaa kaloille, jotta snorklaajilla olisi pällisteltävää. Ihan kivasti koralleja, aika vähän kaloja ja näkyvyys keskinkertainen. 

Moreenan näin täälläkin.

Mainitsinko jo, että merisiiliä riittää. Muistan jostain kuulleeni, että näiden raju leviäminen johtuu ylikalastuksesta, kun kaloja, jotka syövät näitä ei enää ole. Kävin riutan reunalla, mutta läpi en lähtenyt yrittämään täälläkään. Nyt mielenkiintoa ja aikaa olisi riittänyt, mutta virta merelle oli kova, rannan tyhjentyessä vedestä. Jos vielä yrittäisin riutan toiselle puolelle, tekisin sen kun vesi on korkeimmillaan. Melkoisen uintiharjoituksen jälkeen pääsin aiemmassa kuvassa näkyneelle hotellin laiturille. En ollut edes vedestä päässyt, kun venäläinen nainen tuli kyselemään snorklausvinkkejä, he olivat eilen nähneet komean rauskun laiturilta. 

Ajatuksena oli ollut ottaa mopo rannalta takaisin Bwejuuhun. Vedenalainen kamera on hyvä paikka säilyttää paria seteliä. Hinta oli kuitenkin ainoastaan kalliita resortteja täynnä olevalla rannalla kova. Mopomiehen viimeinen pyynti oli viisinkertainen verrattuna tulomatkaan. Kävelinkin tienvarteen odottelemaan mopoa, matkaa olisi ollut seitsemän kilometriä. Sellainen matka keskipäivällä ei huvittanut. Ennen mopoa pysäkille porhalsi bussi johon hyppäsin, olin jo lähes kuiva. Vähän nolona näytin kymppitonnin seteliä eli neljää euroa, kyyti maksoi todennäköisesti tonnin tai vähemmän. Rahastaja huitaisi odottamaan. Kun nousin kyydistä hän näytti peukkua, kiitos vain.


Nyt kun olen pidemmän aikaa tässä majassa, kävin ostamassa parilla eurolla kahdenkymmenen litran tonkan juomavettä. Kuvassa näkyy myös parin euron paikallinen aurinkorasva, kerroin kolmekymmentä. Se ei näemmä ollut ainakaan vedenkestävää. Olin polttanut snorklausreissulla kunnon turistin tapaan aika pahasti kävivarteni ja pohkeeni, vaikka aurinkorasvaa valelin itseeni reilusti. Satsasinkin seuraavaksi Nivean varmasti vedenkestävään 50+ aurinkorasvaan, 15€.

Auringon lisäksi toinen vaarallinen asia täällä ovat kookospähkinät. Majapaikan piha on täynnä palmuja. Yleensä pähkinät kerätään pois ennen putoamista, mutta täällä ei. Majapaikan parhaassa mökissä oli etelä-afrikkalainen pariskunta parin lapsen ja koiran kanssa. Heidän jälkeensä siihen muutti puolalainen pariskunta muutaman vuoden ikäisen lapsen kanssa. Puolalainen lapsi oli pihalla leikkimässä paikallisten lasten kanssa kun aivan mökin viereen jysähti iso kookospähkinä. Mies tuli mökistä melkoisen huolissaan ja pyysi tytön verannalle leikkimään.

Tuossa majapaikan riippumatossa oli mukava ottaa rennosti. Aktiivisempi aika oltiin Samin kanssa Pajessa. Aktiivinen aika tarkoitti lähinnä syömistä tai iltasafareita vakiopaikaksemme muodostuneessa Mahalissa. 

Mustekalaa 8€ Waterfrontissa, jossa syötiin, jos rannalla syötiin.

Väkeä riitti, joten ruoka liikkui.

Ravintola oli Pajen rannan keskustassa, joten täältä oli mukava seurata rantaelämää. 

Perinteinen afrikkalainen joulupukki.