Afrikka on kiinnostanut jo pitkään, nimenomaan Itä- ja Etelä-Afrikka. Listan kärjessä olevissa Sambiassa ja Zimbabwessa on sadekausi ja ne vaativat pitkiä karanteeneja, joten ne tippuivat listalta. Sen sijaan Tansania alkoi ensimmäistä kertaa todella kiehtoa. Serengeti ilman jeeppijonoja, Zanzibarin kivikaupunki ilman massoja.
Tansania on yksi ensimmäisenä avautuneista Afrikan maista. Syitä on varmasti monia. Tärkein on kai se, että erittäin köyhä maa elää paljolti turismista. Tansanian viranomaiset toivottavatkin kaikki turistit lämpimästi tervetulleiksi maahan.
Näyttää siltä, että korona ei ole koetellut Afrikkaa yhtä pahoin, kuin Eurooppaa. Esimerkiksi Rwandasta pääsee Suomeen ilman karanteenia. Syitä on taas varmasti monia, mutta tärkein lienee se, että maan väestö on varsinkin Eurooppaan verrattua erittäin nuorta. Mediaani-ikä on vain 18-vuotta, kun se Suomessa on 43 vuotta.
Tauteihin päätin minäkin varautua sen verran, että osti Lariam kuurin ja kävin juuri ennen lähtöä covid-testissä. Ensin näytti siltä, että tarvin virallisen todistuksen testistä, mutta sitten Turkish Airlines (450€ menopaluu) poisti vaatimuksen transit-matkustajilta. Lentoni Dar Es Salaamiin on siis Istanbulin kautta. Tansania ei vaadi testiä.
Juna Helsinkiin oli lähes joka asemalla hieman etuajassa.
Juna Helsinkiin oli lähes joka asemalla hieman etuajassa.
Check in jono oli tiivis ja kulki hitaasti. Nykyään on sen verran paljon vaatimuksia, että kolmen laukunjättöpaikan lisäksi Turkish Airlines oli avannut yhden pisteen lentojen siirtoa yms asiakaspalvelua varten. TA tarjoaa monen muun yhtiön tapaan tällä hetkellä mahdollisuutta vaihtaa päivämääriä ja jopa lähtö- ja kohdepaikkaa rajattomasti. Tälle pisteelle joutuikin pari ihmistä riittämättömien papereiden vuoksi. Lisäksi sillä kävi meuhkaamassa englanniksi yksi pariskunta, jolla oli ongelmia pyörän kuljetuksen kanssa. Kireässä keskustelussa muistettiin mainita tuhannet seuraajat sosiaalisessa mediassa. Taisivat olla Keniaan menossa.
Lähellä oli, etten minäkin joutunut vaikeuksiin. Yllätyin kun virkailija kysyi e-viisumia. Tansanian visa onarrival on poistunut käytöstä vuodenvaihteessa ilman varoitusta, kertoi virkailija. Onneksi tykkään pelata varman päälle ja olin hankkinut viisumin.
Toisen yhtiön check in pisteellä aasialainen mies alkoi huutamaan ja mesuamaan niin kovasti, että vartioiden oli tultava väliin ja vietävä mies rauhoittumaan.
Tähän Tokion koneeseen nousi 7 henkilöä.
Istanbuliin oli enemmän menijöitä. Koneeseen nousu oli jaoteltu siten, ettei jonoja syntyisi. Väki odottikin kiltisti vuoroaan tiiviissä avopallossa.
Turvaohjeita ei oltu päivitetty covid aikaan.
Tarjoilu sen sijaan oli. Kaikki annokset oli pakattu paperipussiin ja määräys oli, että samaan aikaan samalla rivillä ei saa riisua kasvomaskia. Lisäksi kuulutettiin toinen poikkeus pakollisen maskin käyttöön. Mikäli happinaamarit tulevat esiin, tulee ensin poistaa suojamaski ja vasta sitten asetella happitötterö naamalle.
Istanbulin uusi kenttä ei ollut yhtä autio, kuin Helsingin. Minulla oli edessä 20 tunnin vaihto. TA:n lennoilla lippuun kuuluu hotellihuone Istanbulissa mikäli vaihto on pitkä. Lähdinkin etsimään hotel deskiä. TA:n infopisteellä minulle kerrottiin, että minulle kyllä löytyy huone, mutta se on ulkopuolella ja Turkkiin pääsemiseen vaaditaan virallinen todistus PCR testistä, jota minulla ei ollut. Tämän kerrottuaan virkailija kehotti yrittämään, ehkä pääsen läpi ilman todistusta.
Mitään ei kysytty ja leima ilmestyi passiin kuten aina ennenkin. Hotel deskillä minulle luvattiin huone ja pyydettiin todistus PCR testistä. Kerroin etten tiennyt tarvitsevani sitä. Testeissä olen toki käynyt vastuullisen matkaajan tavoin. Asia selvä. Astuin minibussiin muutaman muun kanssa ja meidät ajettiin lähes tunnin matkan päässä olevaan hotelliin, johon en kuitenkaan päässyt kirjautumaan ilman todistusta. Kuski ajoi minut toiseen hotelliin ja sain huoneen.
Kyllä oli mukava oikaista, kello oli melkein kolme yöllä. Päätin laittaa kellon soimaan, sillä ilmainen aamiainen loppuisi 10.30.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti