Poikkeuksellinen kotiinpaluu

16.3. kymmenen jälkeen illalla olin jo menossa nukkumaan, kun sain ystävältäni Espanjasta viestin, että Suomen hallitus aikoo pitää parin tunnin päästä tiedotustilaisuuden koronaan liittyen. Viestitin takaisin, että taidan mennä nukkumaan. Aloin olla korviani myöten täynnä koronaa. Onhan sen leviämistä seurattu koko kevät ja tehty riskianalyysiä, minne kannattaa mennä.

Nyt ollaan Japanissa ja paluulentokin on hankittu. Ei tarvi enää, kuin seurailla Japanin uutisia. Pääministeri Ape ei vaikuta hysteeriseltä, vaan on mielestäni tehnyt järkeviä toimia pitkin kevättä. Epidemia-alueilta tuleminen on estetty tai ihmiset on määrätty karanteeniin. Euroopan tilanne vaikuttaa pahemmalta. Tuskinpa Suomi kuitenkaan rajoja pistää kiinni, todennäköisesti rajoittavat matkailua epidemia-alueilta ja kieltävät isommat kokoontumiset.

Ei kuitenkaan tullut uni, joten päätin katsoa tiedotustilaisuuden, jossa Sanna Marin julisti poikkeustilan ja ilmoitti, että rajat suljetaan niin pian, kuin mahdollista. Ensijärkytyksen jälkeen oli aika toimia. Minnakin oli kevytunisena herännyt katsomaan lähetystä, joten hallituksemme oli päätösvaltainen.

Tilanne oli se, että jos nyt ei lähdetä Suomeen, sinne ei välttämättä pääse ennen kesää. 2.4. lentomme tuskin lähtee lentoon.

Jos oltaisiin ravintola-alalla tai vaikka hotelliduunareita. Oltaisiin varmaankin lennetty Malesiaan ja vuokrattu jostain halvasta maasta asunto muutamaksi kuukaudeksi. Japaniin ei ollut vara jäädä. Tämä vaihtoehto houkutti nytkin. Euroopassa oli alkamassa hullut kuukaudet, toivottavasti ei vuodet.

Olemme kuitenkin aloilla, joihin tämä ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä vaikuta, pidämme töistämme ja meitä odotetaan töihin. Päätettiin siis palata Suomeen. Sinänsä koominen tilanne, että ollaan kuukausia vältelty koronaa ja nyt lennetään mahdollisimman nopeasti epidemian keskelle, kun Aasiassa tilanne alkaa helpottaa.

Huhtikuun lentoa ei edes yritetty muuttaa, se olisi ollut paljon hankalampaa ja hitaampaa, kuin uuden lennon ostaminen. Asiakaspalvelut ovat jumissa, rajaa ei ole vielä suljettu, eikä Aeroflot ole tekemässä lennon perumisesta päätöstä lähipäivinä. Lento tultaisiin kuitenkin todennäköisesti perumaan. Jos ei niin tappiota tulisi tonni, mutta riski oli aika pieni. Ollaan tähän mennessä saatu rahat takaisin vain Peach lentoyhtiöltä Taiwan-Japani lennosta. AirAsian ja Supersaverin palautukset ovat edelleen matkalla...

Ostin uudet lennot yhden jälkeen yöllä. Lentoyhtiö pysyi samana ja lentojen hintakin oli sama, karvan päälle tonnin. Tokio-Moskova-Helsinki 18.3. 13.20-20.20.

17.3. Matkustaisimme Tokioon. Päädyimme junaan. Vain vähän kalliimpaa ja hitaampaa, kuin lentäminen, mutta paljon mukavampaa.

Kovin paljoa ei tullut nukuttua, mutta aamiainen oli runsas, olimmehan ostaneet kolmeksi aamuksi sapuskaa. Kysyin onko kahdesta yöstä mahdollisuutta saada pientä hyvitystä. Ei ollut, mikä oli ymmärrettävää. Japanin turistibisnes tulee olemaan kriisissä, kuten se on kaikkialla muuallakin maailmassa. Olympialaisia ei ole vielä peruttu, mutta todennäköisyys perumiselle on suuri. Tämä olisi katastrofi. Voikohan olympialaisia siirtää, en muista niin tapahtuneen.

Kotimatka alkoi kymmenen tuntia sen jälkeen, kun olimme kuulleet rajojen sulkemisesta.

Yksityinen pikajuna Beppu-Kokura 30€/aikuinen. Japanissa kannattaa etsiä näitä junayhteyksiä hyperdia.comista.

Tämän lähemmäs sakuraa ei Japanissa päästy. Tuo 219 maksanut oli ihan hyvä. Halvemmassa oli limapalloja, eikä se maistunut lainkaan kahvilta.

Superexpress asemalla ehdittiin nähdä muutama luotijuna ennen omamme lähtöä.

Kokurasta Tokioon on 1100 kilometriä ja matka kesti vajaat viisi tuntia (188€/aikuinen). Alkumatkasta näkyi taajamia, jotka rakentuivat japanilaisen näköisistä omakotitaloista. Minna sanoi, että tuollaiseen kaupunkiin hän olisi halunnut. Fukuoka ja Beppu olivat modernimman näköisiä. Jos tänne vielä tullaan, niin auton vuokraaminen voi olla houkutteleva vaihtoehto.

Rinkat mahtuivat hattuhyllylle, mutta ikkunat olivat harmittavan pienet. Junassa luettiin uutisista, että Venäjä on sulkenut rajansa, mutta tämä ei onneksi koske transitmatkustajia. Lennostamme saapui check in ilmoitus sähköpostiin.

Hiroshima. Kuten kaikki varmasti tietävät jenkit testasivat täällä uutta pommia 6.8.1945, joten yli 75 vuotta vanhoja rakennuksia ei ole. Asemilla väki vaihtui ja mitä lähemmäksi Tokiota saavuttiin sitä pidemmiltä ja bisnesorientoituneemmilta paikalliset alkoivat näyttää.

Fuji.

Tokion keskustaa ei junasta näkynyt. Tokio on jollain systeemillä laskettuna maailman suurin kaupunki. Luotijunan kyydissäkin se tuntui laajalta. Tokioon ei jääty vaan jatkettiin heti matkaa junalla Naritaan. Lentomme lähtisi päivällä ja oli jo alkuilta, joten oli helpoin yöpyä lähelle lentokenttää. Tokiota ei ehtisi näkemään.

Kunnollinen sushi oli vielä syömättä ja vauvan kitinäaika alkoi olla lähellä. Pysähdyttiinkin Naritan rautatieaseman lähellä olevaan sushipaikkaan rinkkojen kanssa.

30 euroa. Parhaat sushit jotka olen syönyt. Ero hyviin suomalaisiin tai taiwanilaisiin ei kuitenkaan ole suuri. Näiden jälkeen voin suositella vielä lämpimämmin järvenpään cittarin susheja, vaikka ne nyt jäivätkin kakkoseksi.

Minulle on opetettu, että pussia ei saa laittaa päähän, mutta ehkä sekään ei ole niin mustavalkoista.

Kurssi on 120 ja noiden hintojen päälle tulee verot. 23 sentin levyinen pizza maksaa siis noin 18 euroa. Ei ole halpa tämä maa.

Hyvän aamiaisen jälkeen käveltiin viereiselle rautatieasemalle ja pyyhkäistiin kymmenessä minuutissa lentokentälle, jossa ei ollut ruuhkaa.

Lentokentän infopisteellä eurooppalaisen näköinen tyttö itki vuolaasti japanilaiselle virkailijalle. Syy taisi selvitä, kun päästiin check iniin. Virkailija päivitteli, että Ranska ei päästä maahan enää edes muita eurooppalaisia. Kerroin hallituksemme ottavan käyttöön saman käytännön keskiyöllä.

Liitot punnitaan kriiseissä. Tuntuu uskomattomalta, että vapaata liikkuvuutta ylistävä EU-maa kieltää kauttakulun toiseen EU-maahan toiselta EU-kansalaiselta silmää räpäyttämättä, kun maahan iskee kriisi. Itseasiassa Schengen-maa... Järjestelmä on tehokas, jos siihen luotetaan. EU ei ole onnistunut minkään kriisin yhteydessä lisäämään luottamusta järjestelmään. Turvatarkastukseen kävellessä tuli mieleen, että ehkä koko systeemi kannattaisi valaa uudelleen perustuksia myöten, edellisellä kerralla taisi unohtua vesi.

Boeing 777-300ER:llä Eurooppaan.

Koneessa oli taas tilaa. Me saimme perhepaikan ja koppaakin oltiin tuomassa, mutta sitten lentoemäntä huomasi, että vauva on jo liian vanha siihen. Aeroflot mainostaa olevansa 4 tähden lentoyhtiö ja kaikki oli kieltämättä viimeisen päälle. Vauvakin sai puuhapussin. Pehmokirja eläimistä, pehmopalapeli ja pieni paketti kosteuspyhkeitä.

Ruoka oli yllättävän japanilaista susheineen.

Moskovassa vaihto meni mukavasti ja Suomen kone lähti ajallaan. Se oli lähes täynnä. Komista tulossa ollut mies sanoi oman koneensa olleen lähes tyhjä, kun se yleensä on aina täys. Kuulimme myös, että venäjällä ei ole koronaa, koska se niputetaan keuhkokuumeeksi.

Arvailimme muiden matkaajien kanssa minkälainen vastaanotto meillä on Suomessa. Kenelläkään ei ollut asiasta varmaa käsitystä. Ehkä ketään ei ole vastassa, ehkä meidät ohjataan valtiolliseen karanteeniin?

Vastaus oli, että lentokentällä ei näkynyt korona millään tavalla. Minna näki käsidesin, minä en muista sitäkään. Olin aluksi iloinen. Voisimme sittenkin ehtiä tunnin päästä Tikkurilasta lähtevään junaan. Olimme päättäneeet matkustaa kotiin junalla, sillä emme olleet tulossa epidemia-alueelta, vaan juuri saapuneet sellaiselle.

Sitten iski pelottava ajatus. Aasian rajoilla (maiden ja alueiden) oli koko kevään ajan kyselty mistä ollaan tulossa ja missä ollaan oltu, asiaa oli tiedusteltu välillä jopa hotelleissa ja kuumetta oli mitattu ärsyttävän paljon, varsinkin Taiwanissa. Nyt meidän passejamme ei selattu, meiltä ei kysytty mitään, meiltä ei mitattu kuumetta. Tänne on siis voinut ja voi marssia pahimmilta epidemia alueilta kuumeisena, eikä ketään kiinnosta. Vaikka samaan aikaan Suomea ollaan tämän taudin takia ajamassa vuosituhannen pahimpaan lamaan ja ihmisiltä viedään perusoikeuksia, ensimmäistä kertaa sotien jälkeen.