Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

perjantai 6. maaliskuuta 2020

Taipei

Ihan kohtuullisten unien ja hyvän aamiaisen jälkeen oli aika lähteä katselemaan Taipeita. Reissun ensimmäinen uusi maa. Ensimmäiset ajatukset olivat, että näyttää aika paljon Kiinalta, kalliimpi toki ja ihmiset puhuvat enemmän englantia. Kadut vaikuttivat melko väljiltä, mutta luulen tämän johtuvan koronakammosta, moni ei halua hengailla ulkona huvikseen. Koko Taiwanissa on tätä kirjoittaessa havaittu vain 50 tapausta.

Vauvaa moikkaillaan, muttei tulla iholle, kuten Chengdussa. Luulen tämänkin johtuvan koronasta. Ihmisiä on kehotettu pysymään vähintään metrin päässä toisistaan. Jossain puhuttiin Suomityylistä, taisi olla Japani.


Kaunis 228 puisto, jossa vauva sai tepastella vapaasti. Pulut olivat jännimpiä, niitä oli niin paljon. Isä bongasi myös pörröisiä oravia, kilpikonnia ja joitain tunnistamattomia lintuja.

228 puiston taustalla on kansannousu. Toisen maailmansodan jälkeen japanilaiset oli häädetty ja Kiinan tasavallan (joka tuolloin tarkoitti koko Kiinaa) presidentti oli asettanut saaren johtoon Chen Yin. Tämä sai hallintaansa japanilaisten omaisuuden, muttei tyytynyt tähän, vaan kurmootti pettureinakin pidettyjä taiwanilaisia kaikin tavoin.

Taiwanilaiset saivat tarpeekseen 27.2.1947. Kansannousun kipinä oli väite, että poliisi oli pahoinpidellyt laittomasti savukkeita myyneen vanhan naisen. Roihun sytytti mielenosoittajia ampunut poliisi. 28.2. raivostuneet mielenosoittajat kerääntyivät Chen Yin toimiston eteen ja vaativat syyllisiä tuomiolle. Chen vastaus oli verinen. Hän määräsi armeijan tulittamaan mielenosoittajia. Ihmiset hajaantuivat, mutta kansannousu jatkui. Chen määräsi ulkonaliikkumiskiellon ja käski ampua kaikki, jotka rikkoivat sitä. Maaliskuun loppuun mennessä kansannousu oli kukistettu ja johtajat paenneet Hong Kongiin. Uhreja verilöyly vaati 5000-30000, riippuen lähteestä.

Tästä kansannoususta lasketaan alkaneeksi myös valkoisen terrorin kausi. Chen teloitettiin 1950, kun Kiinan tasavallan johtajat pakenivat Maon joukkoja Taiwaniin ja halusivat ilmeisimmin saada kansan puolelleen. Muutoin verilöylyä salailtiin edelleen ja poikkeuslaki jatkui vuoteen 1987 saakka. Yli satatuhatta väärin ajattelijaa vangittiin ja yli tuhat teloitettiin. Green Island oli pahamaineinen vankilasaari, jossa pyövelinä toimi nousuvesi ja metallinen häkki.

Täältä ei Maon patsasta löydy.

Tšiang Kai-šekin mausoleumi. Tämä mausoleumi rakennettiin väliaikaiseksi hautapaikaksi Taiwanin ensimmäiselle johtajalle. Hän nimittäin halusi, että hänet haudataan mannerkiinaan.

Vallan-anastajat ovat siellä edelleen johdossa, joten ruumista vartoi kunniavartio ja saavat todennäköisesti vartioida vielä tovin. Kommunistit ovat aika vahvasti vallankahvassa, eikä Taiwanin johtama Kiinan yhdistyminen ole kovin ajankohtainen ajatus.

Tšiang Kai-šek eli melkoisen elämän.

Hän syntyi 1887 Kiinassa. Aloitti sotilaskoulutuksen 1906, mutta loikkasi Japanin armeijaan 1907, palvellen vieraan vallan armeijaa kaksi vuotta. 1912 Tsiang oli perustamassa Kiinan kansallispuoluetta, jonka johtaja hänestä tuli 1925. Tsiangin joukot kaatoivat Kiinan viimeisen keisarin 1928 ja Tsiangista tuli Kiinan johtaja.

Edessä oli kuitenkin sisällissota kommunisteja vastaan, jota häiritsi Japanin hyökkäys Kiinaan 1931. Omat kenraalit jopa vangitsivat Tsiangin pariksi viikoksi vaatien lopettamaan sisällissodan ja keskittymään Japania vastaan sotimiseen. Kiina soti vuosia yksin Japania vastaan, mutta sai lopulta tukea toisen maailmansodan liittoutuneilta ja Tsiangia alettiin pitää yhtenä liittoutuneitten suurmiehistä Rooseveltin ja Churchillin ohella. Kotimaassa tilanne kuitenkin huononi ja toisen maailmansodan loputtua kommunistit Maon johdolla voittivat ja Tsiang joutui pakenemaan Taiwaniin. Taiwanissa hänestä tuli maan ensimmäinen presidentti ja hän hallitsi maata kuolemaansa saakka 1975. Hänen poikansa nousi presidentiksi vuosille 1978-1988. Kiinan kansallispuolue tuli syrjäytetyksi ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2000 ja on edellen Taiwanin toiseksi suurin puolue.

Mausoleumilta oli hieno näkymä aukiolle, jonka toisella puolella on konserttitalo ja toisella puolella teatteri. Suoraan edessä näkyy liberty square arch. Mausoleumista tuli vähän mieleen Lincoln monument Washingtonissa.

Kirsikoiden kukinta alkaa olla ohi täällä. Saa nähdä ehdimmekö nähdä kunnon Sakuran Japanissa. Eräs ystävämme harkitsee matkaa Japaniin, sillä nyt voisi olla kerran elämässä tilaisuus nähdä Sakura ilman väentungosta.

Rakkaustaksi.

Metroasemat olivat melko hiljaisia. Verkosto on hyvä ja suurin osa matkoistamme maksoi 0,5€/hlö.

Onneksi emme joutuneet väenpaljouskontrollin kohteeksi, kuulostaa tukalalta.

Presidentin palatsi. Yleensä tällaisten paikkojen vartijat vaikuttavat rennoilta. Täällä nuoret pojat vaikuttivat ylivalppailta pistoolit ja rynnäkkökiväärit kädessä, ei tullut turvallinen olo.

Läheltä palatsia ostin sim kortin kymmeneksi päiväksi. Rajaton 4G ja varmasti riittävästi puheaikaa 15€.

Täydessä kukassa oleva kirsikkapuu kiinnosti. Kaksi putkikameramiestä ja minun lisäkseni toinen kännykkäkuvaaja.

Armeijamuseoon en päässyt. Pitää jatkossa kantaa kasvosuojusta mukana.

Ostin hienon Filippiineiltä.

Ei kommentteja: