Melbourne

 

Tervetuoloa Japan.. eiku Melbourneen. Kaupunki on hyvin monikulttuurillinen, mikä näkyy hyvien ravinoloiden valikoimassa. Tässä ramenissa tosin oli hieman liikaa kiinalaisvaikutusta.

Viisaita sanoja, mutta millainenhan valtio Tiibet olisi, jos sen annettaisiin itsenäistyä? Uskontoon perustuva diktatuuri luultavimmin. Tämä olisi mielenkiintoista nähdä. Aikoinaan Dalai Lama on ollut sotapäälikkö ja koko Dalai Lama järjestelmä on kehitetty mongolivallan alla, joka oli vahvasti erilainen ajattelultaan, kuin se mitä nykyinen Dalai Lama edustaa. 

Pitää osata olla kriittinen kaikkia vallanpitäjiä kohtaan ja muistaa esimerkiksi Aung San Suu Kyi. Valtaan tultuaan hän ei ehkä ollutkaan se millaiseksi häntä luultiin. 

Maailma ei ole mustavalkoinen ja sellaisena sen pitäminen lisää konfliktia, erilaisten kulttuurien ja ihmisten välillä.

Kengurun turkkeja Queen Victoria Marketilla

Täältä löytyi jopa strutsin munia, muttei vieläkään emun, josta olisin mielelläni tehnyt munakkaan. 

Pitäskö hankkia keppi?

Kylpyvaahtoa suihkulähteeseen, ihan huikee läppä. Sisällä oli nuorisolla juhlat käynnissä. 

Melbournessa oli käynnissä isot komediafestarit. Ismon keikat taisivat olla ainoita, jotka oli myyty loppuun. Valinnan varaa oli huikeasti. Minä päätin käydä katsomassa Olga Loitsenkon Temporary visa holderin. Todella hauskaa komediaa virolaiselta ja aihekin oli kiinnostava. 

Toinen esitys oli From Russia with Lana. Rehellistä läppää ylpeältä palkintovaimolta. "Pääsin" ääneen kohtuullisen paljon ja Svetlana ilmoitti ja muistutti useaan kertaan, että meillä on treffit esityksen jälkeen.

Ballarat

Ballarat oli valikoitunut alunperin lähinnä yöpymispaikaksi puistopäivän jälkeen, sillä se oli sopivalla etäisyydellä ja matkanvarrella Melbourneen. Lisäksi sieltä löytyi halpa hotelli. Nyt oli kuitenkin aikaa tutustua kaupunkiin vähän enemmänkin.

Kaupunki osoittautui varsin kauniiksi ja sillä on vahva kolonialistinen historia.

Kyseessä on kultakuumeen synnyttämä kaupunki

Victoria the great. 1819-1901 elänyt kuningatar oli aikansa vaikutusvaltaisimpia ihmisiä, joka muokkasi koko maailmaa siten, että vaikutukset näkyvät edelleen. 

Hän oli vallan päivinään Britannian viimeinen todellinen monarkki, jolla oli erittäin laajat valtaoikeudet. Hänen aikanaan kuninkaallisten valtaoikeuksia kavennettiin ja Britannia demokratisoitui. Australia sai autonomian samana vuonna jona Viktoria kuoli ja tämä osavaltio, jota kiertelen on nimetty hänen mukaansa.

Tämä patsas on pystytetty niiden australialaisten muistolle, jotka taistelivat Britannian puolella Etelä-Afrikan buurisodassa 1899-1902, eli afrikkalaistuneiden valkoisten itsenäistymistä vastaan.

The Eastern, eli majoituspaikkani. Tänne majoittuessa on hyvä tiettä, että alakerrassa on kaupungin kovin keikkapaikka ja musiikki kuuluu yläkerran huoneisiin erittäin hyvin. Tämä oli mielestäni ainoastaan positiivinen juttu, olenhan aina ollut livemusan ystävä. 

Tuona päivänä esiintymässä oli Dane Blacklock & the Preacher's Daughter niminen yhtye, joka edustaa satanistista gospelia. Ei missään nimessä sitä mitä yleensä kuuntelen, mutta olen musikaalisesti aika kaikkiruokainen ja utelias näkemään uusia juttuja, joten ostin tietenkin lipun keikalle.

Hyvin erilaista, kuin se örinäinen mielikuva joka minulla oli satanistimusiikista. Jaettiin ehtoollista, Jeesus oli mukana, kaikin puolin erittäin hyvä meininki. 

Grampians National Park

Pieni tauko tullut kirjoittamiseen, mutta tällä kertaa ajattelin saattaa tarinan loppuun. Enkä vähiten viimeisten maiden takia. 

Mutta palataanpa Australiaan. Aamulla kävin kiertämässä pienen Griffiths Island reserven.

Kengurut näyttivät heräilevän aamutoimiin, eli aamupesulle. Nuoleskelevat itseään, kuten kissat. Myös pussin putsaus tapahtuu tällä tavoin. 

Näin myös jokusen kuolleen kengurun. Niitä ei näemmä kerätä pois, vaan annetaan luonnon hoitaa.

Majakka. Ihan kiva aamulenkki, jonka jälkeen jatkoin Grampians kansallispuistoon.

Suunnitelmana oli kiertää ensimmäisenä päivänä lännen kautta pohjoiseen ja tehdä puskiin pieniä pistoja, mutta tämä suunnitelma kaatui osittain kulotuksiin, joista oli ilmoitettu puiston kotisivuilla, mutten ollut ottanut riittävän hyvin selvää asioista. Osia teistä oli siis suljettu. Ihan kivaa oli silti.

Jännä kukka matkalla Manja shelterille.

Manja Shelter. Tännekin kerrotaan tehdyn kalliomaalauksia, koska paikka on ollut pyhä.

Luolamiesajoista on jäänyt hyvin vähän tietoa, joten voisiko sittenkin olla niin, että kalliomaalauksia on tehty vähän kaikkialle, mutta ne ovat säilyneet tuhansia vuosia ainoastaan paikoissa, jotka ovat vedeltä ja valolta suojassa. 

Aivan puiston reunassa kulki vilkas moottoritie ja näinkin päivän aikana toista kymmentä kengurun raatoa tienvarressa. Eläviäkin toki pitkälti toistasataa. 

Päivän lopuksi näköalapaikalle. Seuraavana päivänä oli tarkoitus kierrellä enemmänkin näitä, mutta satoi vettä. Pidin pienen tuumaustauon ja totesin, ettei kannata yrittää väkisin, en minä kansallispuistosta sateella nauti ja lähdin ajamaan seuraavaan kohteeseen, eli Ballaratiin.

Great Ocean Roadin viimeinen pätkä

 

Hellyyttävä liikennemerkki, väkisinkin hiljentää. Aamulla kävin ajelemassa pyöräilijöiden suosiman Barham river roadin, ennen paluuta GOR:lle. Kaunista maalaismaisemaa ja todella jykeviä puita.

Maits restillä jalkauduin ja kävelin kilometrin mittaisen rengasreitin. Huikean vehreää, kuin K-Aasiassa, mutta kuitenkin todella erilaista. Kyltit kertoivat, että kasvusto on yli 100 miljoonaa vuotta vanhaa ja dinosaurukset ovat vaeltaneet samantyyppisessä ympäristössä.

Myös K-Aasiasta tuttuja onttoja puita näkyi. Tämä on loispuu, joka on kasvanut toisen puun ympärille. Uhriksi joutunut puu on lopulta kuollut ja lahonnut pois.

Viidakkokävelyn jälkeen jatkoin Great Otway kansallispuistoon, jonka läpi ajoin kahteen kertaan, mutta skippasin maksullisen eteläkärjen. Täällä näin ensimmäisen kengurun sitten golfkentän. Kuvan kaveri oli toinen. Ensimmäinen odotti puun vieressä ja kun hidastin vauhtia se loikki tien yli. 

Paljon säväyttävämmän luontokokemuksen sain kansallispuiston jälkeen. Iso sarvipäinen peura juoksi vasemmalta oikealle tien yli, aivan edestäni. Vauhti oli sellainen, että jos olisin osunut paikalle sekuntiakaan myöhemmin olisi törmäys ollut taattu, ei tuollaiseen ehdi reagoida. Tai tokihan tein äkkijarrutuksen niin, että hätävilkut alkoivat vilkkua, mutta ei siitä olisi ollut mitään apua. Onneksi en törmännyt ja onneksi en vuokrannut sitä pienintä ja halvinta autoa, mietin mielessäni.

Seuraava pysähdys oli Great Ocean Road Wildlife parkissa. Päädyin juomaan vain kahvit takkatulen ääressä. Täällä olisi ollut dingoja, mutta ei ollut fiilistä nähdä vangittuja eläimiä, kun onnellisesti vapaita oli niin paljon tarjolla.

Parkkipaikan ohi viiletti vauhdikas kenguru

12 apostolin vierailukeskuksessa oli paksu opus vaarallisista australialaisista eläimistä. 

Kissa mainittu.

Komee oli 12 apostolin paikka. Ylhäällä pörräsi helikopteri, paikka on niin kuuluisa, että täällä tehdään jopa helikopterilentoja Grand Canyonin tapaan. Rakenteilla oli myös valtava näköalatasanne.

Vähän matkan päästä löytyi London bridge. Tällaisia kivimuodostelmia oli enemmänkin, mutta minä pysähdyin vain näille kahdelle. 

Jatkettuani matkaa näin tien varressa kävelevän mielenkiintoisen eläimen. Pysäytin auton, kun vain voin ja kävelin takaisin päin reilut sata metriä. Ensin en huomannut mitään, mutta paluumatkalla näin puskassa liikettä.

Nokkasiili ei minusta perustanut, vaan käpertyi syvälle pusikkoon, otin kuvan ja lähdin pelottelemasta pientä. Ensimmäinen muniva nisäkäs, jonka olen nähnyt. 

Ennen pimeää pysähdyin vielä Tower Hill State Game Reserveen. Tämä ei varsinaisesti enää kuulunut Great Ocean roadiin, mutta oli ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. 

Jo parkkipaikan vieressä näin ensimmäisen koalan.

Ja suljetun vierailukeskuksen vieressä käyskenteli lauma emuja.

Koalia näkyi paljon, kun lähdin kävelemään pienen lenkin.

Myös muutaman kengurun näin. Olivat tätä lukuunottamatta hyvin arkoja.

Vahva tunne, että turistit ovat ruokkineet emuja, sen verran innokkaasti nämä pyörivät auton ympärillä, palattuani parkkipaikalle.

Majoituksen olin varannut Port Fairyn pikkukaupungista. Star of the West motellin baaritiskillä ei ollut mitään tietoa Bookingin kautta tekemästäni varauksesta.

Sain kuitenkin tämän mukavan huoneen 17 eurolla. Olin varannut dormisängyn, joten tämä oli erittäin iloinen yllätys. Ei paikassa tainnut dormia ollakkaan, varmaan joku kämmi datapuolen kaverilta. 

Drive in viinakauppa. Hiljainen pikkukaupunki oli varsin viehättävä, vaikka lähes kaikki putiikit ja ravintolat olivat kiinni, eikä juuri ketään näkynyt missään. 

Kennett river

 

Aamulla lähdin jatkamaan rantatietä kohti lounasta. Törmäsin heti alkuun surffikisoihin, jotka päätin ohittaa. Nopea googletus kertoi, että oli isojen kisojen ensimmäinen päivä ja valtavalla parkkialueella ei ollut ainakaan aamupäivällä kummoista pöhinää.

Great Ocean Road Chocolaterie & Ice Creamery. Ihan ok jos olisin mennyt Aasia odotuksilla sisään. Nyt ollaan kuitenkin niin länsimaisessa maassa, että odotin Fazerin tai Valion tasoisia tuotteita ja petyin.

Rantoja riitti. Täältä löytyi iso ryhmä surffauskoululaisia ja kalastaja. Mitenhän ihmeessä syötin saa riittävän kauas?

Joku ottaa lokaatiosta kaiken irti. Arvostan. Täällä näkee muutenkin melko hulppeita ranta-asumuksia.

Tätä väliä sanotaan Great Ocean Roadin komeimmaksi ja maisemia oli upea ihastella ajaessakin, mutta välillä oli pakko painaa vähän enemmän kaasua ja nauttia myös vauhdin huumasta erittäin mutkaisella tiellä. 

En ole ainoa kansainvälinen turisti näillä teillä.

Niin se vain on löytänyt Finlandia tiensä jopa Australialaiseen supermarkettiin. Milloin lie kotoiseen cittariin?

Päivän ykköskohde oli Kennett river ja koalat. Pysäköin auton suositun kioskin lähelle ja lähdin katsomaan mitä ihmiset tuijottelevat paikassa, joka oli google mapsiinkin merkitty koala sleeping treeksi.

Ja siellähän se koala oli. Melko matalalla ja yllättäen hereillä, nukkuu nimittäin 20 tuntia vuorokaudesta. Tätä Australian laiskiaista oli mukava tuijotella tovi. 

Komea papukaija yritti hakea huomiota, mutta sai sitä kovin vähän ja lensi pian pois.

Matelijoita löytyy, ainakin opastauluista.

Koalia näin muutaman, mutta kaikki nukkuivat korkealla puissa.

Aluksi polku oli leveä ja nurmikko leikattu, mutta melko pian pääsin kunnon viidakkoseikkailulle.

Iilimadonkin löysin säärestäni. Ei ollut onneksi iskenyt vielä kiinni, sillä sytkäriä ei ollut mukana. Malesian viidakossa opin liekin olevan paras tapa irroittaa nämä verenimiät.

Kun palasin parkkikselle eväspöydän ympäristö oli täynnä kakaduja.  

Sade teki tuloaan. Olinkin saanut nauttia todella hyvistä keleistä.

Ensimmäinen pinni Ouluun. Majoitukseksi olin tällä kertaa varannut dormisängyn (30€) YHA Apollo baysta. Keittiö oli hyvin varusteltu, joten aloin kokkaamisesta tykkäävänä ihmisenä jo hieman lämmetä hostelleille. Nyt ei toki ollut aineksia mukana ja roadtripillä kunnon kokkailu vaatisi kylmälaukun, joten grillailin makkaraa ja söin lisukkeena valmissalaattia. Hostellin takapihalla nukkui koala puussa. Sopiva päätös koalapäivälle.