tiistai 21. huhtikuuta 2015

Copán Archaeological Site

Copan oli 400-luvulta 900-luvulle erittäin tärkeä hallintokaupunki mayojen imperiumissa. Täällä arvostettiin enemmän pikkutarkkaa kaiverrusta, kuin suuria pyramideja.

Ensimmäiseksi kannattikin astua käärmeenkitaan ja sitä kautta museoon (7$/hlö), jonne on viety alueen tärkeimmät taideteokset.

Alakerrassa oli manalataidetta.


Pääkallotaidetta.


Muinainen hymiö.


Sammakot edustivat sadekautta.

Päättömät patsaat vaikuttavat olevan globaali-ilmiö.

Keskelle museota rakennetaan tai korjataan replikaa mayojen temppelistä. Käynnissä oli äänekäs painepesu.

Hallitsijan kuva. Nämä kaikki patsat on otettu temppeleistä ja korvattu replikoilla.



Lisää taidetta

Taistelussa kuolleet sotilaat muuttuivat perhosiksi. Vaikka tästä tulee kyllä enemmän mehiläinen mieleen.

Vanha mies.

ET?

Mielenkiintoisen museon jälkeen suunnattiin itse alueelle (15$).

Näitä suuria punaisia papukaijoja oli alueella paljon.


Mayoille lintu oli pyhä ja edusti jumalaa, joka matkaa taivaan ja maan välillä.

Erityisen paljon papukaijakoristeita oli tällä pelikentällä. Pelin sääntöjä ei tiedetä, mutta yksi arvaus on, että pelissä koitettiin osua kumipallolla noihin papukaijanpäihin. Tietoa pelistä on kuitenkin niin vähän, että peli on voinut olla jotain aivan muuta. Se kuitenkin tiedetään, että juhlien yhteydessä pelattiin vakavin peli, jonka häviäjät uhrattiin jumalille. Tapparan onni, että perinne ei ole säilynyt nyky-Suomeen.

Pelikentän vieressä oli great plaza, jossa nähtiin ensimmäinen mayapyradimme.

Näitä komeita 700-luvun patsaita oli useita, esittivät ilmeisesti mayojen hallitsijoita. Muutamassa oli jäljellä hieman punaista maalia. Täälläkin patsaat siis maalattiin, harmaat taitavat olla muodissa vain meidän nykykulttuurissa.

Copanin tärkein nähtävyys taisi olla tämä portaikko, johon on kirjoitettu kahdella tuhannella hieroglyfillä mayojen historiaa. Tätä portaikko ei onneksi ole kaivettu irti ja viety museoon. Hieman häiritsi alueella replikoiden määrä, esimerkki tuossa etualalla. Suojelun kannalta museon tasaisiin oloihin vienti on hyvä, mutta vie mielestäni itse alueelta arvoa.

Portaikon vieressä oli sisäänkäynti mayaluolaan. Näitä luolia on täällä satoja metrejä ja osa on avattu turisteille. Niihin oli kuitenkin erillinen 15$ sisäänpääsymaksu, joten tässä kohtaa päätettiin leikata menoja.

Portaikon takaa löytyivät mielenkiintoisin alue. Tästä tuli vähän mieleen se yksi temppeli Angkorissa.

Yaz Pasaj Chan Yopaat oli yksi kaupungin viimeisiä hallitsijoita, tässä hänen hautansa, mies kuoli vuonna 810. Copanin tuhon syytä ei tiedetä, mutta se on tapahtunut nopeasti ja täydellisesti. Todennäköisintä on siis, että toinen kansa tuhosi Copanin ja tämän kansan historiankirjoitusta ei ole säilynyt nykypäiviin.

Patio de los Jaguares

Tanssivat jaguaarit olivat Minnan suosikkeja. Päätettiinkin, että tällä aukiolla on toiminut tanssilava.

Viereinen aukio (josta ei näköjään tullut otettua kuvaa) on saatettu pystyä täyttämään vedellä. Aukiolla on simpukoiden kuvia ja Guatemalassa säilyneissä historiankirjoissa kerrotaan idän suuresta kaupungista, jonka muinainen nimi on viitannut veteen.

Kärmeksen pää.

Tämä hauska patsas, joka esittää yhtä suurimmista hallitsijoista löytyi kaupungin museosta, siellä ei kuitenkaan saanut ottaa kuvia, joten pistetään kuva kuvasta.

Taitaa olla Costa Ricasta tuttu Jeesuslisko.

Tässä taas vähän surullisempi näky, betonia syövä papukaija. Ei syötetä villieläimiä! Menevät meidän epäluonnollisesta teollisuusmoskasta sekaisin. Ei sillä, että se ihmisillekkään hyväksi on...

Tällä loistavalla aasinsillalla esitellään vielä lopuksi etualan Baleada (papuja lätyn sisällä) (20l) ja guacamolejuttu (26l), jotka käytiin syömässä raunioiden kohtuuhintaisessa ravintolassa. Toi guacamolejutun kana maistui aivan tonnikalalta, jo toista kertaa tällä reissulla.

3 kommenttia:

Vesa kirjoitti...

Uskoisin että kuvan papukaija syö betonia samasta syystä kuin Suomalaiset linnut syö pikkukiviä. Linnuilla ei ole hampaita joten ruuan pilkkominen tapahtuu enimmäkseen mahassa, jolloin pienten kivien syöminen auttaa sen hienontamisessa.

Tuolla alueella tuskin on kovin paljon irtonaisia pikkukiviä vaan ne ovat joko joissa tai korkeiden vuorien rinteillä. Eli voi olla helpompaa käyttää ihmisen rakentamia kivikasoja, jotka tuollaisessa ilmastossa kestävät parikytä vuotta maksimissaan :)

tuukka kirjoitti...

Voit olla hyvinkin oikeassa. Se, että lintu ei pelännyt ja kyltit kaikkialla, että älä ruoki lintuja, tuotti esitetyn ajatukse. Tuohon 20 vuoteen on pakko lisätä, että nykyihmisen kivikasat ei kestä pitempään ;)

Siina kirjoitti...

Mayat \o/