Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

tiistai 7. huhtikuuta 2015

FSLN

Viimeisenä iltapäivänä käveleskeltiin pitkin kaupunkia ja minä tutkin, että olisiko kaupungissa vielä jotain tärkeää nähtävää. Huomasin, että oltiin unohdettu vallankumousmuseo täysin. Ei odotettu paikan olevan auki pääsiäissunnuntaina, mutta käytiin kuitenkin katsomassa ja yllätyttiin iloisesti. Sisäänpääsy museoon kustansi 50c/hlö ja sisälsi espanjakielisen oppaan, joka oli taistellut itse 16-vuotiaana FSLN:n joukoissa.

Aluksi oli Augusto César Sandino, joka oli työskennellyt nuorena jenkkien banaanifarmeilla Hondurasissa ja kypsytellyt vallankumouksen ajatusta. Hän johtikin nicaraguan vapautusliikettä 1927-1933. Eli siihen asti, että jenkit saatiin ajettua maasta pois. Tämän jälkeen Sandino teki suuren virheen. Hän allekirjoitti rauhansopimuksen Somozan kanssa, joka sopimuksen allekirjoituksen jälkeen tapatti Sandinon ja nousi valtaan. Tämän Samozon ampui 1956 nykyisin kansallissankarin (marttyyrin) asemassa oleva Rigoberto Lopez Perez. Diktatuuri oli kuitenkin liian vahva kaatuakseen yhteen mieheen ja ilman mitään vaaleja diktaattoriksi nostettiin ensimmäisen Samozon vanhin poika. Tämä Samozo kuitenkin kuoli 1963 sydänkohtaukseen ja häntä seurasi hänen veljensä, kolmas ja viimeinen Samozo. Dynastian alamäki alkoi 1972 tapahtuneen suuren maanjäristyksen jälkeen, joka tuhosi 90% Managuasta. Tuolloinkin Samozolle oli tärkeintä haalia itselleen mahdollisimman paljon avustusrahoista, kuin auttaa kärsivää ja kuolevaa kansaa, tämä oli liikaa monille tärkeimmistä tukioista ja he vetäytyivät. Hieman myöhemmin puolestaan kapinalliset alkoivat saada tukea ja raskasta aseistusta (eri lähteistä toki).

Tässä vaiheessa kaksi englantilaista tuli museoon ja oppaamme antoi Minnalle karttakepin ja pyysi selittämään näille sen mitä tähän mennessä oli kertonut, vähän kuin kuulusteluna. Ei pidä ymmärtää väärin, mies oli erittäin hauska ja mukava heppu, joka otti hetken päästä ohjakset takaisin käsiinsä.

Leonin vapautus kesti päiviä ja tästä oli museossa paljon kuvia. Oppaamme tapaan suuri osa taistelijoista oli hyvin nuoria. Samozon hävittyä Leonissa, hän määräsi suurpommituksen kaupunkiin, jossa kuoli paljon siviilejä. Tämä ei kuitenkaan FSLN:nää pysäyttänyt, vaan he etenivät metri metriltä raskaasti taistellen lopulta Managuaan asti, josta Samoza pakeni Paraguayhin.

Samoza ei kuitenkaan ehtinyt enää nauttia rahoistaan vaan häntä jahtaamaan lähetettiin jo seuraavana vuonna kommandotiimi, joka koostui neljästä miehestä ja kolmesta naisesta. Tämä kuvastaa hyvin myös vallankumousta, jossa taisteli paljon naisia. Tiimi löysi hänet ja tappoi singolla C-sarjan mersuun. Yksi tiimin jäsenistä ilmoitti, että he eivät voineet sietää miljonääriplayboyta, kun tuhannet latinot kuolevat nälkään. Yksi tiimin jäsenistä saatiin kiinni ja teloitettiin, muut pääsivät pakenemaan.
Tästä ei Nicaraguan onni kuitenkaan alkanut, vaan alkoi uusi vallankumousyritys, eli contrasota. Jossa yhdysvaltojen rahoittamat ja tukemat contrat pyrkivät tuhoamaan Nicaraguassa alkaneen "kommunistiliikken". Tämän sodan aikana yhdysvallat joutui kansainväliseen tuomioistuimeen miinoitettuaan Nicaraguan tärkeimmät satamat ja rypi Iran-Contra-skandaalissa. Sandinistien tuhoaminen ei kuitenkaan onnistunut. He kyllä joutuivat luopumaan vallasta 1990, mutta nykyään ovat jälleen vahvasti siinä kiinni, jälleen demokraattisesti.

Historianopetuksen jälkeen siirryttiin tutkimaan museorakennusta, joka oli Samozoiden aikana toiminut hallintorakennuksena. Oppaamme näytti meille komeron josta hän oli löytänyt Leonin taisteluiden jälkeen kasan ruumiita. Huone oli toiminut toistuvasti kidutuskammiona. Sinne oli sullottu 17 väärin ajattelevaa ihmistä, pidetty 3 päivää sisällä ja katsottu sen jälkeen oliko kukaan enää hengissä, useimmat eivät olleet.

Katolla, joka oli melko heikossa kunnossa, englantilaisella miehellä meinasi mennä jalka katosta läpi. Täällä opas esitteli maisemaa ja hieman ympärillä näkyviä rakennuksia. Kiitimme lopuksi opasta ja ostimme häneltä vallankumouksesta kertovan dvd:n (100c). Loistava, erittäin mielenkiintoinen kokemus.



Daniel Ortega oli yksi sandinistivallankumouksen johtajista, ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu Nicaraguan presidentti (1985-1990) ja maan nykyinen presidentti (2007-)

5 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Kiitos historiahetkestä. Videopätkästä tuli tosi nostalginen olo liittyen Chilen tapahtumiin 1973 ja jälkeen. Minusta taustalla soiva " el pueblo unido jamas sera vercido" on aina yhtä vaikuttava, vaikka monissa vallankumouksissa ja kansanousussa käytetty - tai ehkä juuri siksi. Tiesitkö, että sen on säveltänyt Chilessä 1973 Sergio Ortega ja sanat tehnyt yhtye Quilapayun. Salvador Allende murha syyskuussa käynnisti laajan Chile solidaarisuusliikkeen ja tämä laulu oli varmasti eniten kuultuja niissä yhteyksissä.

Tartsa-emo kirjoitti...

Mielenkiintoista historiaa, mutta täytyy todeta että Mintulle ei sovi yhtään ase olalle.=)

Tuukka kirjoitti...

On kyllä upein vallankumouslaulu. Ei mun nimimuistilla tekijät jää päähän, mutta sen tiesin, että laulun juuret on Chilen vallankumouksessa.

Juu ei ole Minna aseiden ystävä.

mutteri kirjoitti...

En minäkään ulkoa muistanut. En olisi uskonut, että tiesit chileläiseksi ja siksi laitoin tekijän nimenkin.En ehkä sanoisi, että Chilen vallankumoukseen. Kappale tehtiin periaatteessa rauhan aikana, julkaistiin kesällä 1973. Allende oli valittu vaaleilla presidentiksi jo 1970 mutta vallankaappaus toki roikkui jo ilmassa vuoden tai pari ennen kaappausta 11.9. 1973

Tuukka kirjoitti...

Tuli tutustuttua biisiin jo pari reissua sitte, mutta rauhanajanlauluksi en tiennyt. Ajoitus oli selvästi hyvä.