Chinandega (Flor de Caña)

Chinandegassa jouduttiin hetki etsimään majapaikkaa, mutta kuten aina lopulta löydettiin Don Mario hotelli, josta saatiin huone 20 dollarilla. Tänne oltiin pysähdytty pariksi yöksi ainoastaan viinan takia. Läheisessä Chichigalpan kaupungisssa sijaitsee nimittäin Flor de Cañan rommitehdas. Olin tehnyt varauksen netin kautta kahdeksi, joten lähdettiin kohti tehdasta heti saatuamme rinkat huoneeseen. Tehtaalle pääsi helposti Leonin bussilla ja varaus oli mennyt perille. Pääsymaksu oli kaksi kertaa sen mitä oltiin kuultu (20$/hlö), joten opas saisi tehdä parastaan, jotta en kirjoita tämän tarinan loppuun, että ihan kiva, mutta ylihintainen.

Opas oli tämä hauska heppu, joka puhui hyvää englantia ja vain sitä, sillä vain espanjaa puhuvia ei ollut ryhmässä. Tehdas avattiin 1890 ja taustalla näkyvä juna on ollut käytössä alkupäivistä lähtien. Rommia tehtiin ensin vain sadonkorjuun juhlistamiseen, mutta juoman suosio oli niin kova, että pian alettiin valmistaa rommia myös kaupallisessa tarkoituksessa. Flor de Caña oli syntynyt.

Tynnyrien säilytys ja korjaushallissa.

Tynnyrit ovat kierrätyskamaa, niissä on ennen tänne tuloa kypsytetty yhden kerran bourbonia. Tämä on ollut tapa alussa, eikä sitä enää voi muuttaa. Tynnyrin sisäpinta on poltettua puuta, josta rommi saa makunsa. Myös vaalea rommi on 4 vuotta kypsyteltynä tummaa, mutta se kirkastetaan. Kaikki rommit valmistetaan samasta viisi kertaa tislatusta alkuviinasta, eron tekee se kauanko ne ovat tynnyreissä. Flor de Caña ei sekoita eri ikäsiä viinoja keskenään, kuten kuulemma monet muut. Virallisen säännöstön mukaan 10 vuotiaana myydyn rommin ei tarvi sisältää, kuin 10-15% 10 vuotiasta rommia, loput voi olla nuorempaakin. Tähän huijaukseen Flor de Caña ei siis syyllisty, vaan jos pullossa lukee esimerkiksi 25 vuotta, kyseessä on 100 prosenttisesti 25- vuotias viina. Tai itseasiassa ei aivan. Viina näissä tynnyreissä on nimittäin 77 prosenttista, josta se laimennetaan vedellä 35 prosenttiseksi tai 40 prosenttiseksi, riippuen siitä onko rommi menossa kansainvälisille vai kansallisille markkionoille. Kysyin tietenkin, eikö ole mahdollista mitenkään maistaa aitoa 77 prosenttista. Tämä on mahdollista, mutta ainoastaan VIP-kierroksella, joka maksaa 100 dollaria. Hetken harkitsin, mutta päätin jättää väliin.

Tämä tyttö sai kunnian avata kypsytysvaraston oven. Täällä oli viinaa niin viime vuodelta, kuin jo kymmenvuotiastakin. Flor de Cañan varastot ovat valtavat, tämä johtuu tietenkin siitä, että kypsytys ottaa oman aikansa, mutta myös siitä, että sodan aikaan rommeja piti piilotella ja markkinat olivat huonot. Jos rommin valmistus lopetettaisiin tänään, juomaa riittäisi 50 vuodeksi. Yhdessä varastossa säilytellään monen aikakauden rommeja, jotta esimerkiksi tulipalo ei tuhoaisi koko vuosikertaa. Tulipalovaaran vuoksi sisällä ei myöskään saanut ottaa kuvia. Haju oli hyvin viinaisa, parin tunnin hallissa oleskelusta tulee kuulemma ihan hyvään humalaan.

Tämän jälkeen mentiin maistelemaan. Maistelutilat lasketaan tehtaan omistavan perheen yksityistiloiksi, joten sielläkään kuvia ei saanut ottaa. Perheen pää, yli 80-vuotias herra, maistelee edelleen jokaisen satsin laadun varmistamiseksi. Hän ei tietenkään ollut pitämässä maistelutilaisuutta meille, vaan nuori ammattimaistaja, joka ehkä jonain päivänä ottaa vanhan herran paikan. Maistettavana oli normaalituotannon vanhinta rommia eli 18-vuotiasta.

Ensin pyöritettiin lasia ja todettiin, että paksua on. Tämän jälkeen tehtiin normimaistelusta poikkeava testi. Rommia kaadettiin pari tippaa kädelle ja hierottiin käsiä yhteen. Mikäli kädet olisivat jääneet tahmaisiksi oltaisiin voitu päätellä, että rommi sisältää sokeria tai jotain muuta, ei ainoastaan vettä ja alkoholia. Flor de Caña tislaa rommin viiteen kertaan, joten rommissa ei ole lainkaa jäämäsokeria. Lopuksi tietenkin haistettiin ja maistettiin. Erittäin vahva ja hyvä maku, ei kuitenkaan mitään uskomatonta mitä odotin, parasta rommia joka tapauksessa mitä olin koskaan maistanut. Flor de Caña on voittanut eniten rommikisoja 2000-luvulla.

Tämän jälkeen siirryttiin kauppaan ja baariin, jossa saatiin vielä 7 vuotiasta jäillä ja sodavedellä. Täällä oli mahdollisuus myös maistaa Flor de Cañan vanhinta ja parasta rommia, 25 vuotiasta erityisrommia, jota myydään kuulemma vain erityisissä boutique kaupoissa ja jollain lentokentillä. Olen tosin nähnyt tätä myös yhdessä supermarketissa 4100 cordoban hintaan. Yksi paukku tätä maksoi täällä 10$, mutta pakko oli maistaa, sillä kyseessä on todennäköisesti maailman paras rommi. Voitti 18-vuotiaan selkeästi vahvemmalla maullaan, erittäin hyvää. En ole tainnut koskaan juoda yhtä paukkua niin hitaasti.

Alakerran putiikissa oli kaikenlaista Flor de Caña logoilla varustettua tavaraa. Miesten vaatteet näyttivät liikaa työpaidoilta (vain pieni logo toisessa rinnassa), joten en ostanut mitään.

En edes tätä...

Vierailu oli hintansa veroinen ja ehdottomasti käymisen arvoinen, suosittelen.

Päätettiin kruunata päivä herkullisella pizzalla takaisin Chinandegaan päästyämme (260c).

Seuraava päivä meni kaupungilla käyskennellessä. Chinandega osoittautui oikein mukavaksi normikaupungiksi. Ihmiset olivat ystävällisiä ja kaupunki oli muutenkin miellyttävän oloinen.

Pähkinämies ja mallityttönen

Keinutuolit ovat todella pop täällä ja niitä näkee kaikkialla, tässä hienoimmat mitä ollaan nähty.

Pääsiäinen näkyy täälläkin kauppojen aukioloajoissa.

Pääsiäistä lähdettiin viettämään Leoniin. Oltiin jo viikko sitten varattu 9 päiväksi tuo yläkerran huone, jossa on parveke. Tänne saavuttuamme paikan mies kertoi kuitenkin, että hän on myynyt huoneen parempaan hintaan 4 miehelle. Hän oli myös lähettänyt sähköpostia asiasta meille edellisenä iltana ja aiemmin pyytänyt perumaan booking.comin varauksen, jottei tarvisi maksaa prosentteja siihen suuntaan. Epärehellinen xxxxxxxxxx siis ja normaalitilanteessa oltaisiin marssittu jonnekkin muualle, mutta pääsiäisenä kaikki on täynnä ja paikan sijainti on loistava lähes katedraalin vieressä. Väännettiin siis hieman, jonka jälkeen saatiin iso huone omalla kylpyhuoneella yhdeksäksi päiväksi 170 dollarilla. Edelleen oltiin pettyneitä, mutta mitään ei voinut. Maata vaihdettuamme saatan jotain palautetta antaa jonnekkin. Päästyämme sopuun paikan pitäjä toi minulle lapun, jossa pyydettiin meitä englanniksi ja suomeksi (google kääntäjä) perumaan varaus, jotta hänen ei tarvi maksaa prosentteja. Kävin itsekkin netissä ja annoin miehelle lapun, jossa luki espanjaksi, että "Ei kiitos, olemme rehellisiä ihmisiä".