Phnom Penh

Bussi saapui keskustorille, josta aloin etsia patonkikojua ja miettia mille alueelle suuntaan etsimaan majapaikkaa. Taytettyja patonkeja ei loytynyt, vaan 6$ guest house aivan torin vieresta, hyva etta olin nalissani enka suunnannut suoraan syrjemmassa oleville halpamajoitusalueille. Phnom Penh on iso mutta ihan mukavan oloinen kaupunki, liikennekkaan ei ole niin kaottinen, kuin olin kuullut, vaan tien ylitys sujuu helposti. Kerjalaisongelma taas on vahintaan yhta iso, kuin olin lukenut. Valilla tekee todella pahaa, kun nakee puolimetrisen kasvaimen lapsen naamassa tai aidin, jonka sylissa on lapsi, jonka paa on kolme kertaa isompi, kuin normaalisti. Kiinalainen uusivuosi nakyy, mutta kulkueita en ikava kylla ole nahnyt. Eilen iltapaivalla jokaisen kiinalaispuodin eteen oli katettu todellinen juhla-ateria, moni sisalsi jopa kokonaisen paistetun sian. Tanaan kiinalaispuodit nayttavat olevan kiinni. Olen yrittanyt etsia paistettuja hamahakkeja, mutta ilmeisesti ne on syoty sukupuuttoon silla taaltakaan niita ei loydy, kuten ei mitaan muutakaan todella mielenkiintoista syotavaa. Eilen illalla paahan iski ikava ajatus: "Missa on taulu?". Tajusin, etta olin unohtanut sen bussiin. Kavin kysymassa sita asemalta, mutta nyt on yksi huoli vahemman. Toivottavasti sita ei ole paiskattu roskiin, vaan se loytyy jonkun seinalta, oli se niin pirun hieno. Suomalaista urheilua ei ole tullut seurattua yhtaan, mutta pari paivaa sitten nain painajaisen, etta Karpat tippui puolivalierissa Bluessia vastaan. Eilen katselin vahan aikaa jotain jenkkileffaa huoneessa. Taalla televisiota pystyy katsomaan, toisin, kuin Thaimaassa, jossa kaikki on dupattu. Leffa ei ollut kummoinen ja parhaat naurut sainkin, kun ruudun alareunaan ilmestyi teksti: Tama on markkinointiin tarkoitettu kopio, jos olet vuokrannut taman soita meille.


Kuva bussimatkalta (Tie oli aika toyssyinen, joten horisontti meni vahan vinoon)


Suomenlippukin loytyi rivistosta