Kakaran jouluparatiisi

Aamiainen paratiisissa.

Täällä me asustamme, tuossa vasemmanpuoleisessa siivessä.

Tässä on makuuhuoneemme

Olohuone, jota myös jotkut vierailijat joskus käyttävät. Vierailijoita täällä on kyllä ollut vähänlaisesti. Turisti-infon tyypiltä (Yus) kuultiin, että n. 5 länkkäriä kuukaudessa on keskiarvo. Toisena päivänämme tuo määrä tuli päivässä täyteen. Ensin pari tsekkiläistä surffaria, jotka olivat menossa toiselle puolelle pohjoista Halmaheraa ja Morotaille etsimään aaltoja. Iltapäivällä saarelle saapui myös pari vanhempaa länkkäri pariskuntaa, jotka olisivat halunneet jäädä saarelle, mutta he olisivat tarvinneet kaksi huonetta. Koska me olimme valloittaneet jo toisen, he lähtivät takaisin Halmaheralle, asuivat kuulemma Kupa-Kupa rannalla, jota mekin oltiin harkittu, näköjään valitsimme oikein, kun kerran sieltä olisivat halunneet tänne. Tämän jälkeen ei olla länkkäreitä nähty.

Paikallisia muutamia, nämä olivat ilmeisesti ottamassa kuvia rannalla, sen verran hienona yksi tytöistä oli.

Olen kovasti aikonut sukeltamaan ja kun se kerran täällä oli mahdollista, päätin yrittää. Open wateria ei voi suorittaa, sillä Yus on vain Dive Master, ei opettaja. Introduction diven pystyin hänen kanssaan kuitenkin tekemään. Eli hän näyttää perusasiat ja sitten mennään sukeltamaan. Täällä tämä on hyvin edullinen tehdä, vain 350k.

Kamat niskaan

Opetusta ja sitten pinnan alle. Ensin opettelimme paineentasausta, sitten maskin tyhjentämistä ja sitten hieman liikkumista, tämän jälkeen sukelsimme. Syvimmillään olimme reilussa kymmenessä metrissä, alussa oli hankala hallita itseään ja varsinkin pysähtyä. Veden alla oli jännä olla, vaikka suurin osa keskittymisestä menikin itsensä hallitsemiseen. Ehdottomasti Bunakenilla OW kurssille.

Snorklattu ollaan enemmänkin, Minnakin osti Ternatesta snorklaussetin, mutta oikeastaan kaikki varusteet olivat pettymyksiä (leluja), eikä niillä oikein voinut snorklata. Yus kuitenkin lainasi kunnon maskin, snorkkelin ja räpylät. Kovasti ollaan tämän jälkeen metsästetty merihevosta (ja minä haita), mutta vielä ei olla löydetty. Näkysyys on täälläkin kymmeniä metrejä, ei kuitenkaan ihan niin hyvä kuin Ailla. Isoja kaloja Ailla oli enemmän, mutta täällä on enemmään pieniä kaloja ja niitä on paljon, aivan kuin akvaariossa uisi. Korallit ovat oikein hyvässä kunnossa (paremmassa kuin Ailla) ja riutta on korkeintaan kolmen metrin syvyydessä lähellä rantaa, joten pääsee näkemään juttuja hyvin läheltä. Kertaalleen säikähdin 1,5 metristä moreenaa, joka oli tullut viereeni huomaamatta, niin kyllä säikähti sekin kun tein äkkiliikkeen ja pötki karkuun. Kerran näin kun muutaman sentin mittainen hummerin näköinen rapu kaivoi tunnelia ja näytti kuin hiekanvärinen pikkukala olisi ollut vartiossa tunnelin suuaukolla. Noin 100 metrin päässä rannasta korallit loppuvat äkkisyvään jyrkänteeseen, täältä olen etsinyt niitä haita.

Tätä venettä käytetään kuulemma hain pyyntiin.

Laiturilta kuva rannasta. Aika monena yönä on satanut ja kerran päivällä, kuva on tuolta hieman pilvisemmältä päivältä.

Saarella on hiekkarantojen lisäksi paljon myös mangrove kasvustoa, ei tee mieli tutkimaan, käsittääkseni matelijoiden vatakuntaa.

Tyylikäs rapu

Sukelluksen jälkeen lähdin samalla kyydillä jolla Yus lähti, käymään kaupungissa, erittäin kätevä paratiisi, kun täältä pääsee 20 minuutissa kaupunkiin (5k/suunta), kunhan bongaa Kakaran kylästä tulevan veneen. Kaupungista hain naposteltavaa ja laatikon olutta (270k/24 pulloa).

Näkymä riippumatosta, rannalle laitetuissa riippumatoissa ollaan makoiltu paljon, Minnalla alkaa jo kirjat käydä vähiin, minäkin olen pian lukenut valloittaja sarjasta 3. ja 4. osan, ois kyllä pitäny ostaa Suomesta viideskin, eli päätösosa, vaikkei sitä lähtiessä oltukkaan julkaistu vielä pokkarina. (Näin isoja aaltoja on näkynyt lähirannassa vain yhtenä päivänä).

Perinteinen juhlakatos. Täällä järjestetään joskus esimerkiksi häitä.

Polku Kakaran kylään, joka on reilun kilometrin päässä rannastamme.

Kylänraitti. Täällä ollaan käyty kahdesti, kerran utelijaisuuttamme ja kerran ostamassa saippuaa. Jouluaattona menemme kylään toivottelemaan hyvää joulua ja joulukirkkoon vanhan pariskunnan kanssa, jotka huolehtivat meistä ja tästä paikasta. Nainen on erittäin hyvä kokki ja kehui Minnan pitkää hametta, kuulemma paljon parempi kuin semmoset lyhyet. Pariskunta ei puhu englantia, mutta elekielellä ollaan pärjätty.

Minnan uusi harrastus, riippumatto paikan koristelu. Alkaa olla jo melko kodikasta.

Kauniisti livertävä lintu.

Minnan riippumatosta säikäyttänyt iso rapu, joka tuli yhtenä iltapäivänä moikkaamaan meitä.

Kuppipöydällä asustava hämähäkki

Rantaleikkejä ison kelluvan puunkappaleen kanssa, ihan en päässyt päälle seisomaan.

Mukavaa ja rauhallista joulua!