Kamfiruz

Ystävystyin hotellilla työskentelevän Bahmanin ja hänen ystävänsä Kazemin kanssa. Bahman kutsuikin minut vierailemaan kotikyläänsä, joka on vajaan sadan kilometrin päässä Shirazista. Aamulla herätessäni ihmettelin huonoa näkyvyyttä, tähän asti maisema on ollut komea, mutta nyt näkyvyys oli huono. Kuulin myöhemmin, että tämä johtuu kuivuudesta, joka on vaivannut aluetta jo vuosia. Pöly tulee Irakista ja Saudi-Arabiasta. Söimme hieman aamiaista (rieskaa, voita ja pähkinöitä) respassa ja joimme teet, jonka jälkeen lähdimme matkaan Kazemin autolla.

Tähän nousee suuri ostoskeskus, kuulin, että suurin Aasiassa, mitä en kyllä usko, mutta ilmeisesti ainakin lähialueiden suurin.

Matkalla näimme Nomadeja. Heillä ei ole vakituista asuinpaikkaa, vaan he vaeltavat edelleen kaikki omaisuus mukanaan, kuten ovat tehneet vuosisatojen ajan. Vapautta arvostavia ihmisiä, jotka eivät halua kasvattaa juuria maahan, arvostan.

Matkalla näin varmaankin enemmän lampaita, kuin olen nähnyt yhteensä tähän astisessa elämässäni.

Kertaalleen myös kamelit tukkivat tien.

Bahmanin kotona odottivat äiti, isä, veli ja kaksi sisarta. Ensimmäisenä söimme hieman hedelmiä ja joimme teetä, tämän jälkeen seurasi lounas, alue on kuuluisaa riisistään, joka todella maistui hyvältä, ehkä parasta mitä olen syönyt, lisäksi oli kanaa ja salaattia, todella herkullista kotiruokaa. Tämän jälkeen istuskelimme ja juttelimme hieman olohuoneessa ja myös Bahmanin sisaret ja äiti tulivat meidän miesten seuraan.

Bahmanin sisar osaa vanhaa persialaista kirjoitusta ja hän kirjoittikin nimeni sillä ja myös uudella kirjoitustyylillä. Yläpuolella lukee Kazem.

Lounaan jälkeen lähdimme kävelemään hieman ympäri pientä kylää, kuvassa lapio, pelto ja kylän mies, Bahman, Minä ja Kazem.

Rakennustyömaalla mies ottaa ilmeisesti virtaa johdoista.

Kiertelyn jälkeen lähdimme Bahmanin veljellä vahvistettuna katsomaan Lost Paradise nimistä paikkaa, tuo kanjoni vuorten välissä.

Lost Paradisessa, kuvassa Bahmanin veli Sajad. Ihan nätti paikka ja näytti olevan paikallisten suosiossa, ylhäältä olisi kuulemma ollut komeat näkymät, mutta ikävä kyllä meillä ei oikein ollut aikaa lähteä sinne. Palattuamme Bahmanin kotiin, joimme teetä ja lähdin Sajadin kanssa tekemään vielä kierroksen kylälle, jossa tapasin hänen ystäviään ja isovanhemmat, jotka tarjosivat teen lisäksi yöpaikkaakin, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Palattuamme talolle oli vuorossa päivällinen, eräänlaista riisivelliä, erikoista, mutta jälleen todella hyvää, tämän aterian söimme ulkona.

Minä ja Bahmanin perhe, todella ystävällisiä, vieraanvaraisia ja upeita ihmisiä. Kaikinpuolin todella hieno päivä.

(Päivitti Siina, koska Blogger ja myös Facebook on estetty paikan päällä. Kommentit on edelleen hyvin tervetulleita, Tuukka saa ne sähköpostitse ja vastailee Siinan kautta.)