Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

lauantai 21. joulukuuta 2013

Länsi-Afrikan matka lähestyy

Enää 2 viikkoa Afrikkaan, joten aika päivitellä tilannetta.

Ghanan lähetystö Kööpenhaminassa yllätti, nettisivujen mukaan viisumia olisi pitänyt joutua odottelemaan lähemmäs kuukausi, mutta alle parissa viikossa oli passi takaisin postissa kera viisumin.

Lariamia olen hankkinut malarian estoon, 29. päivä on tarkoitus ottaa ensimmäinen pilleri, toivottavasti ei tule sivuoireita. Pahemman ripulin hoitoon hankin taas aiemmin loistavasti toiminutta Tarividia. Rokotuksen otin meningokokkia vastaan (Nimenrix) ja terveyskeskuksesta ilmaiseksi saadun poliorokotteen. Valmiiksi oli voimassa keltakuume, hepatiitti A+B ja jäykkäkouristus-kurkkumätä. Apteekkilasku oli 160€ ja risat.

Pohjolalta on matkavakuutus ja ekstrana sukelluksia varten DAN:in sukellusvakuutus (59,60€/vuosi). Raha-asiat hoituvat kahdella Visan pankkikortilla (debit). Mastercard toimii käsittäkseni niin huonosti tuolla päin, että se jää kotiin.

Rinkan tilasin Scandinavia Outdoor Storesta. Pitkään mietin ja tunteja kulutin netin ääressä. Käytetyn yritin saada, mutta sopivaa ei löytynyt, päätin luopua myös haaveilemastani uudesta Haglöfs Oxosta (70litraa 239€) ja tyytyä tähän Ospreyn Kestrel 68:iin (119€). Vaikuttaa erittäin hyvältä kapistukselta ja laaturinkkana pitäis kestää. Olenhan jo hajottanut 2 Deuterin kopiota ja yhden oisko ollu North Icen, yhteensä maksoivat melkein saman, kuin tämä Osprey, toivottavasti uusi matkakumppani kestää lopun iän (joka toivottavasti pitkä), kuten takuussa lupaavat, tai ainakin saman mitä nämä halpikset ovat yhteensä kestäneet. Plussana voi vielä mainita, että tämä rinkka painaa kilon vähemmän, kuin muut joita olen tutkinut (1,74 kg)

Opaskirjoiksi olen hankkinut uusimman West African Lonely Planetin, sekä Bradtilta Ghanan ja Burkina Fason oppaat. Matkalukemiseksi olen hankkinut Conn Igguldenin Veljessodan, Eduardo Mondlanen Mosambikin taistelun ja Jaakko Hämeen-Anttilan Islamin miekan.



Suunnitelma on nyt tämä (+Dahab 2vk lopuksi), toki on tarkoitus katella myös pienempiä paikkoja ja todennäköisesti tämä taas muuttuu matkan päällä. Kuten olen aina sanonut, suunnitelma on hyvä olla, mutta suunnitelmaa tulee aina pystyä muuttamaan tilanteen mukaan. Norsunluurannikko pyöri hieman suunnitelmissa mukana, mutta se ei LP:n foorumin mukaan enää sisälly Visa Touristique d'Ententeen (VTE sisältää siis enää Togon, Beninin, Burkina fason ja Nigerin 60vrk yhteensä), joten Norsunluurannikko jää pois näillä näkymin. VTE:n hankin Lomesta, jos se edelleen on mahdollista, toivotaan parasta.

Paluu Suomeen

Paluumatkalla söin vihdoinkin aidon currywurstin, oliko vaivan arvoinen siitä en tiedä, mutta tulipahan nähtyä pieni siivu Saksaa samalla. Kävellessäni takaisin metroasemalle meinasi pulu törmätä päähäni, paikallinen mieskin nauroi kadun toiselta puolelta. Hauska reissu kaikin puolin.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Gozo

Tiistaina oli aika vaihtaa saarta ja tutustua kovasti kehuttuun Gozon saareen. Merenkäynti oli kova, mutta perille päästiin.

Mennään jo!

Näitä jänniä puita on paljon täällä.

Taidetaan olla Nadurissa, kovasti on nättiä.

Kahvilassa on kiva istua ja tarkkailla ympäristöä.

Ramla bay, ehkäpä paras ranta koko Maltalla.

Tämä kaveri koitti kovasti ottaa täydellistä kuvaa hiekan ja aallon rajapinnasta, kunnes turistit tulivat häiritsemään (emme me)

Marsalforn. Täällä join kokiksen ja Jussi söi huonon salaatin, jonkin vierastalon ravintolassa. Upea kesäpaikka, nytkin ihan jees.

Lampunvaihtohommia.

Todellinen hyväveli ravintola.

Täällä on tuotettu suolaa merivedestä jo satoja vuosia, ellei tuhansia ja tuotetaan edelleen.

Maisemat olivat Gozolla upeat. Paljon vehreämpääkin, kuin pääsaarella, tykkäsin kovasti.

Yleinen tapa, että mihin tahansa sai parkkeerata hetkeksi, kunhan laittoi hätävilkut päälle...

Nyt on rakentajilta unohtunut jotain...

Riossa on kuulemma hienompi, mutta tyylikäs tämäkin Jeesus oli.

Näistä kaktusten kukista tulee mieleen joku ihotauti.

Malta rules. Lipussa komeilee Yrjön risti, jonka on myöntänyt brittien kuningas toisen maailman sodan jälkeen koko Maltalle urhoollisuudesta, Maltaa ei vallattu, vaikka kovasti akselivallat yrittivät.

Victoriassa menimme yhteen museoon. Vankilaan, jossa oli pidetty huonosti käyttäytyneitä ritareita.

Meinasivat ottaa Jussin koppiin, muttei mennyt ritarista.

Seinäpiirrustuksina oli näitä maltanristejä ja veneitä, myös kädenjäljet olivat suosittuja.

Menuuhan kuulostaa varsin kelvolliselta.

Pyysin ottamaan kuvan minusta jalka(käsi)puussa, tämä oli taiteilijan näkemys hyvästä otoksesta.

Azure Window, erittäin nätti paikka.

Keli oli vain erittäin tuulinen.

Loppuun kuva sämpylöistä ja cappuccinosta. Gozo oli kaikin puolin upea ja kaunis paikka. Olisi viihtynyt pitempäänkin, kesällä kuulemma vielä paljon parempi paikka. Talo vain viikonloppuvuokralle hyvällä porukalla, muutama pullo viiniä ja vierailu rannalle. Elämä on hyvä juttu, kun sen oikein oivaltaa.

Jussille iso kiitos, ilman sinua tätä reissua ei olisi tapahtunut.

torstai 19. joulukuuta 2013

Malta

Maltalla tuli tehtyä muutakin, kuin vain sukelleltua. Turistikausi on jo ohi, joten täällä on vähemmän väkeä ja kylmempi ilma. Kaikki paikat ovat kuitenkin auki ja tuntui Pacevillen baarialueellakin olevan ihan riittävästi väkeä.

Museoon. Tätä Hal Saflienin hypogeumia piti hetki etsiä. Odotin jotain selkeää aluetta, mutta tämähän löydettiin rakennustöissä, joten missäpä muuallakaan se olisi, kuin rakennusten keskellä.

Hypogeumista ei tiedetä kovinkaan paljoa, sillä se on yli 5000 vuotta vanha ja maailman ainoa esihistoriallinen temppeli, joka on säilynyt meidän päiville. Ruumiita täällä on säilytetty jo esihistorialliseen aikaan ja "historiallisena" aikana enemmänkin. Kuvia ei saanut ikävä kyllä ottaa, mutta googlettamalla niitä löytyy. Luolastossa kuljettaessa tuli mietittyä, että, jos jonkinlainen maailmanloppu joskus tulee, niin tämä vois olla turvallinen paikka, harva paikka on säilynyt näinkin järistysherkällä alueella 5000 vuotta. Tänne kannattaa varata aika etukäteen, sillä käytännössä koskaan ei voi vain kävellä sisään, sillä kävijämäärää on rajoitettu, usein ajat on varattu viikoiksi eteenpäin. 30€/hlö.

Syömingit olivat yleisesti ottaen hyvät, mutta tämä purilainen vaatii erityismaininnan. Bad Ass Burgerin jättiläinen bataattiranskalaisilla, kyllä oli hyvää, paras hampurilainen koskaan.

BAB soveltuu hyvin myös kodittomille...

Maanantaina vuokrattiin tämä mop... auto pariksi päiväksi. Pieni kokoinen kottero osoittautui ihan käteväksi kapeilla kujilla. Ratti oikealla ja vaihdekeppi vasurilla vaati hieman totuttelua. Täällä auton vuokraus piti olla halpaa, mutta 20€ päivävuokra olikin autoa tuotaessa muuttunut 25 euroksi, päivävuokraan lisättiin 20€ vakuutus ja tankkikin oli puolillaan ja tästä laskutettiin, hyvä bisnes kun kottero kuuluu palauttaa tankki tyhjänä. Meinattiin jättää tyhjäkäynnille viimeseks yöks, mutta ympäristön ystävinä luovuttiin ideasta. Oltais vaihdettu firmaa ja laitettu huijarit menemään autonsa kanssa, mutta meillä oli kiire tuonne aikaisemmin mainittuun hypogeumiin. Harmi, etten muista enää firman nimeä, voisin olla suosittelematta...

Haukutaanpa seuraavaksi bussifirma, tämä on sitten pelkkää kuulopuhetta. Ennen aikaan täällä oli suuri määrä pieniä bussifirmoja ja järjestelmä kätevän sekava, hinnat olivat matalat ja ihmiset ehtivät töihin. Sitten monopoli myytiin suurelle ja mahtavalle Arrivalle, joka toi ensin tänne liian isoja busseja, jotka jäivät kapeisiin käännöksiin jumiin ja uudetkin vanhat ovat hajoilleet ja jopa syttyneet iloisesti palamaan, aikataulut ovat varsinkin ilta-aikaan typerät, ihmiset eivät enää ehdi töihin ja hinnat ovat nousseet, hurraa globalisaatio ja palveluiden keskittäminen isoille toimijoille. Eräs tuttu ylisti idyllisiä vanhoja busseja, kun kerroin olleeni Maltalla, ikäväkseni jouduin kertomaan, että ne ovat historiaa.

Mutta palataanpa Maltan road tripille. Ensin käytiin tosiaan hypogeumilla, josta jatkettiin Marsaxlokkiin.


Kesällä varmasti hieno paikka, mutta nyt tuuli aika kovaa ja oli kylmä.

Marsaxlokkista jatkettiin itään, nähtiin kallioita ja bongattiin lentokentän läheltä myös laittomien Afrikasta tulleiden siirtolaisten parakit piikkilankojen keskeltä.

Jussilla meinasi välillä mennä hermot, kun tykkäsin liikaa näistä pikkuteistä.

Mdinan pikkukujilla.

Taitaa olla jottain viinipisnestä.

Alotettiin kirkolla, joten lopetetaan myöskin kirkolla, näitä täällä on valtavasti, kuulemma jokaiselle vuodenpäivälle omansa.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Hylkyjä ja merihevosia

Viimeisenä sukelluspäivänä ei menty enää pohjoiseen, vaan ensimmäinen sukellus oli Vallettan satamassa. Tänne on uponnut brittien HMS Maori, joka oli upottamassa natsien legendaarista Bismarck taistelulaivaa. Maorin taas upotti natsien lentokone 12.2.1942.

Tällä sukelluksella piti laskea yleisimpiä kaloja, sillä kyseessä oli AWARE kalantunnistusharjoitus, muuta ei sitten opeteltukkaan, nämä lättänäfisut olivat yleisimpiä erikoisempia fisuja.

Maori oli osittain uponnut hiekkaan ja huonossa kunnossa, historian tietäminen teki hylystä mielenkiintoisen.

Toolista sain hyvän kuvan.

Paluumatkalla hylyltä sukellusopettaja bongasi merihevospariskunnan, näitä olen halunnut nähdä jo pitkään! Kuva olisi huomattavasti parempi, jos olisin voinut käyttää salamaa, mutta näitä kuvatessa sitä ei saa käyttää. Merihevonen voi säikähtää välähdystä ja karistaa elintärkeät mikrobit pinnaltaan, joka voi johtaa merihevosen kuolemaan.

Viimeinen sukellus oli täällä maltan etelä-rannikolla, kohteena Um El Faroud hylky. Ollessaan kuivatelakalla huollossa 1995, tämän libyalaisen öljytankkerin konehuoneessa tapahtui räjähdys, joka tappoi yhdeksän työmiestä. Laiva tuhoutui sen verran pahasti, ettei sitä enää kannattanut korjata ja se päätettiin upottaa sukelluskohteeksi 1998.

Taas mentiin käytävää pitkin.

Selfie

Hylky oli ehkäpä hienoin näkemistäni täällä, iso ja hyvässä kunnossa.

Muistolaatta hylyssä.

Lähdössä pois, tämäkin hylky oli 30 metrissä, joten aikarajat tulivat vastaan, tällä kertaa mukana oli hollantilainen kaveri.

Paluumatkalla käytiin vielä vilkaisemassa tätä vanhaa sukelluskypäräpatsasta.

Portaat pinnalle, tähän päättyvät sukelluskertomukset tällä kertaa, mukavaa oli.