keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Hyvaa uutta vuotta!

Uudenvuodenlupaus: Tama reissu ei todellakaan ole kerran elamassa kokemus.

Surin

Matka jatkuu. Khon Kaenissa oli oikein mukavaa ja tulikin venytettya lahtoa niin myohaiseen, kuin mahdollista. Linja-autoasema oli todella ruuhkainen, aivan kuten odotinkin. Saatamassa ollut ystava kertoi myyjan vinkanneen, etta bussi tuee todella tayteen, joten kannattaa olla nopea. Bussin tullessa olinkin hyvissa asemissa juuri oven kohdalla, mutta paikalliset ankesivat ohi molemmin puolin ja bussi tayttyi uhkaavasti. Kuuden tunnin seisoskelu ei kiinnostanut, joten noudatin esimerkkia ja runnoin itseni sisalle ja sainkin yhden vimeisista istuimista. Bussi todellakin tuli tayteen, kaikki eivat mahtuneet edes kaytavalle seisomaan, vaan osa seisoi portaikossa ja apupojalta vaadittiin taitoa saada ovi kiinni. Seuraavassa isossa kaupungissa bussia odotti n.30 ihmista, mutta vain muutama mahtui sisalle. Surinista loysin hyvan huoneen 240 bahtilla. Huomenna on tarkoitus herata aikaisin ja etsia kyyti Chong Jomiin, busseja sinne ei mene, mutta Songthaewilla pitaisi Lonely planetin mukaan paasta. Tama raja ei olekkaan helpoin kyytien osalta, mutta koska turistit kayttavat sita harvoi, sen pitaisi olla huijarivapaa, toisin kuin Aranyaprathet/Poipet raja. Kambodzassa suuntaan Anlong Vengiin. Kaupunkiin, jota punakhmerit pitivat halussaan viela 1998 ja jossa Pol Pot kuoli samana vuonna.

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Baaritarina

Eräänä iltana olin menossa thaitten suosimaan klubiin, jossa olin käynyt ennenkin. Matkalla päätin käydä juomassa yhden oluen länkkäribaarissa, vaikkeivat nämä paikat ainakaan täällä ole mun mieleen, vanhoja alkoholisoituneita äijiä näkee Suomessakin liikaa. Baarin asiakaskunta olikin samaa, kuin paikallisessa kapakassa keskipäivällä, sillä poikkeuksella, että näillä oli seuranaan nuoria tyttöjä. Istahdin baaritiskin eteen ja tilasin oluen. Pian vieressä istunut kaunis thaityttö kääntyi ystäviensä luota minuun päin ja alkoi varovasti jutella. Olimme jutelleet reilut 5 minuuttia ja tyttö oli kertonut myös, että hänen poikaystävänsä istuu yhdessä pöydässä. Tässä vaiheessa tämä vanha sian ja ihmisen risteytys nouseekin ylös ja osoittaa tyttöä ja huutaa vihaisena "I warning you!". Tyttö näyttää, että kaikki on hyvin ja kääntyy pois luotani. Pian jatkamme kuitenkin juttua ja taas noin viiden minuutin päästä sika nousee ylös ja komentaa tytön luokseen. Minä juon oluen loppuun ja lähden baarista. Lähtiessä vilkaisen vielä pöytään, jossa kolme 40+ äijää kittaa olutta ja juttelee keskenään, pöytään komennettu mukava ja nuori thaityttö katselee lattiaa ja näyttää surulliselta, maailma ei ole oikeudenmukainen paikka.

tiistai 23. joulukuuta 2008

Khon Kaen

Mukavaa on ollut ja olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin täällä. Huomenna oli tarkoitus lähteä jatkamaan matkaa, mutta tänä aamuna maha oli aivan sekaisin ja kuumetta 40 astetta, ei ois varmaankaan kannattanut mennä siihen hienompaan länkkäriravintolaan syömään, vaan pysytellä katukeittiöissä. Thaimaan maassaoleskelulupa loppuu 1.1. Toivottavasti siihen mennessä olen täysin kunnossa, sillä Kambodza ei välttämättä ole oikea paikka toipilaalle. Hyvää Joulua!




perjantai 12. joulukuuta 2008

Khon Kaen

Löysin nettivinkin avulla Thanachat mansionin. 300b saa huoneen, jossa on ilmastointi, telkkari (järjettömästi kanavia), lämmin suihku, parveke, jääkaappi/pakastin ja 2M netti. Keskustaan on n. kilometri. Veikkaanpa, että tulee olemaan koko reissun paras huone, joten täällä on tarkoitus olla paikallaan ja ladata reissuinnostusta. Reilun parin kuukauden reissaamisen jälkeen on alkanut tottua tähän ympäristöön ja uutuudenviehätys on alkanut kadota. Kivaa on toki vieläkin, mutta ymmärratte varmasti mitä tarkoitan, sitä ei enää kulje hymy korvissa kaikkialla ja ihastele tätä niin erilaista maailmaa. Kunhan reissujalkaa alkaa vipattamaan riittävästi, siirryn näillä näkymin tutustumaan muinaiseen Angoriin.


Kalasin

Kalasin oli kaikinpuolin mukava paikka. Huomasi ettei siella paljon turisteja nay, lapset tuijottivat ihmeissaan ja aikuisetkin olivat yllattyneita nahdessaan lankkarin. Jotkut nuoret tytot uskaltautuivat juttusille ja pienen smalltalkin jalkeen he sanoivat bye ja juoksivat hihittamaan ystaviensa kanssa. Kaikki olivat todella ystavallisia ja koska turisteja on todella vahan, ei ole myoskaan kaksoishinnoittelua, joten kaikki oli viela halvempaa, kuin Thaimaassa yleensa. Kalasinissa viihtyisi varmasti kauemminkin ja saisi enemman irti, mutta silloin pitaisi osata thaita, silla ainoastaan jotkut nuoret osaavat englantia ja huomaa etteivat hekaan ole sita tottuneet puhumaan.


Puisto, jonka niemessa oli illalla aerobickia ja nuoret harjoittelivat tanssiesityksia. Niemesta loytyi myos punttisali, mutta kun yritin sinne paivalla, niin pleikkaria pelaava poika ilmoitti, etta paikka on kiinni.


Standardi sairaala


Kiinalais-kristillinen kirkko?


Viimeinen majapaikkani Kalasinissa, muuten hyva paikka, mutta puolet hotellista oli remontissa ja aamulla sai herata sirkkelin aaneen.


Dinot ovat seudun teema.


Kuninkaallista taidetta.


Niinpa...Me taidetaan mokata taa homma...


Sapelihammastiikerin kallo.


Museoitu kaivaus lahella Sirindhornin museota. Vieraskirjaan kirjoittaessa piti kysy neuvoa, silla kaikki muut olivat kirjoittaneet thaiksi, eika mulla ollut kasitysta mihin kohtaan tulee mitakin.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Prinsessa Sirindhorn ja Sirindhornin museo

Aamulla kavelin linja-autoasemalle ja sain kuulla, ettei Sahatsakhaniin mene busseja. Olin varma, etta muistin vain paikannimen vaarin, joten kavelin takaisin majapaikkaan tarkistamaan asian. Nimi oli oikein, joten kysyin majapaikan respasta miten paasen Sahatsakhaniin, muutaman englanninkielisen sanan ja elekielen jalkeen tytto huitoi paikalle tuktuk-kuskin, joka vei minut 20 bahtilla songthaewin luokse, jolla paasin Sahatsakhaniin 25 bahtilla. Jain kyydista pois Jurassic parkin kohdalla ja lahdin etsimaan museota. Kadun varsi oli taynna koululaisia jotka vilkuttivat iloisesti minulle Thaimaan liput kadessa ja huutelivat tervehdysia. Mina hymyilin, vilkutin takaisin ja vastailin tervehdyksiin, eniten minua kuitenkin mietitytti mita taalla tapahtuu ja miksi mun piti laittaa just tanaan Lao P.D.R paita paalle. Parin sadan metrin kavelyn jalkeen pysahdyin puhumaan yhdelle opettajalle ja han kertoi, etta Thaimaan prinsessa Sirindhorn on vierailemassa museolla. Toisen kerran sen jalkeen, kun han oli avaamassa museota, joten minulla kavi melkoinen tuuri. Museo oli tietenkin suljettu vierailun ajaksi, mutta opettaja epaili, etta vierailun jalkeen se olisi auki ja pyysi minua jaamaan heidan kanssaan odottamaan prinsessaa. Mina jain ja opettaja toi minullekin Thaimaan lipun ja juttelimme kaikenlaista Thaimaasta, opettaja yritti rohkaista oppilaitaan puhumaan englantia, mutta he olivat liian ujoja. Tunnin myohassa alkoi tapahtua ja mina liityin rivistoon opettajan viereen. Ensin kaahasi ohi useampi poliisiauto ja sitten opettaja sanoi minulle, etta seuraavassa on prinsessa. Heilutimme kaikki lippuja ja prinsessa heilutti kattaan Mersun takapenkilta. Ohiajon jalkeen lahdin museolle ja paasin sisaan. Museossa oli paljon tietoa evoluutiosta ja maapallosta. Kaikki oli hienosti ja selkeasti esilla ja museo oli todella nykyaikainen. Museon keskiosassa olivat dinosaurusten luurangot, vaikuttavan nakoisia otuksia. Puoli tuntia siita, kun paasin sisalle, vitriineista sammuivat valot ja kaikki laitteet hiljenivat, sulkemisaika. Jain kiertelemaan paikkaa, mutta 10 minuuttia sen jalkeen, kun en ollut enaa nahnyt ketaan muita, lahdin suunnistamaan uloskaynnille, vartija tulikin vastaan ja opasti turistin pihalle. Kavin syomassa ja lahdin tien varteen odottamaan kyytia. Hetken paasta ohi ajoi kolme linja-autollista sotilaita rynnakkokivaarien kanssa, olinkin nahnyt vain yhden sotilaan pellolla ja vahan ihmetellyt huolehtiiko prinsessan turvallisuudesta tosiaan vain parikymmenta poliisia ja pari sotilasta, Ilmeisesti puskat olivat kuitenkin taynna sotilaita. Reilun tunnin paasta aurinko alkoi laskea ja mina aloin huolestua kyydista, silla 30km on vahan liian pitka matka kavella. Lahdinkin kavelemaan kylalle ja kyselin paikallisilta neuvoa, yksi aija rupesikin soittelemaan puhelimella kyytia, mutta ei onnistunut. Koitinpa viela liftaamistakin, mutta pimean tultua luovutin ja lahdin etsimaan majoitusta. Tassa vaiheessa sivukujalta kaartoi oikeaan suuntaan songthaew ja mina juoksin tien yli pysayttamaan sita, tamakin ajoi ensin ohi, mutta sitten nain kauniit jarruvalot ja juoksin auton luokse. Kuski ei puhunut englantia, mutta ymmarsi, etta haluan Kalasiin ja naytti 100 bahtin setelia, tama sopi minulle paremmin, kuin hyvin ja paasin vihdoin takaisin majapaikalle. Mitapa huomenna? Tietenkin takaisin, silla museosta on puolet nakematta ja dinosaurusosastokin oli puoliksi pimeana.









Edellisen kuvan dino



Prinsessa Sirindhorn

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Kalasin

Ootteko koskaan miettineet milta maailma nayttaisi, jos ei osaisi lukea? Maa voin kertoa, etta paljon monimutkaisemmalta. Taalla 99% kylteista on thaiksi, myos majapaikkojen kyltit. Tata en ensin tajunnut ja teinkin pitkan kavelylenkin rinkka selassa, etsien hotel, guest house tai vastaavaa kylttia, lopulta loysin motel kyltin. Huoneen hankkiminenkaan ei ollut aivan yksinkertaista, respan tytot eivat puhuneet sanaakaan englantia ja tarjosivat 320b huonetta. Arvelin, etta he tarjoavat ilmastoitua huonetta, joten yritin selittaa englanniksi ja elein onko heilla halvempaa huonetta. Tytot eivat kuitenkaan tajunneet yhtaan mita yritan selittaa, mutta onneksi paikalle sattui mies, joka puhui muutaman sanan englantia ja sain 200 bahtin huoneen. Ei mulla tuu kaytettya tuuletintakaan yolla, joten mita maa ilmastoinnilla. Huone on todella siisti ja iso, oma pesuhuone, pehmea sanky ja ensimmaista kertaa myos telkkari. Pitaakin selvittaa nakyyko miltaan kanavalta aamulla jenkkifutista. Ainoa iso miinus on vieressa oleva rakennustyomaa, joten huomenna pitaa lahtea fraasisanakirjan kanssa etsimaan uutta majoitusta. Saa nahda pitaako hommata myos kavelykeppi tai joku muu kattapitempi, silla jokapaikka on taynna lihaksikkaita ja isoja vahtikoiria, jotka aiheuttavat paivallakin kuumotusta, joten mitahan ne tekee pimean tultua? Yleensa koirat ovat paivalla leppoisia, mutta yolla erittain reviiritietoisia. Syominenkaan ei onnistunut ilman vaarinkasitysta. Tilattuani nuudelikeittoa, tytto tulee kysymaan mita haluan juoda ja naytan poydassa olevaa vesikannua. Tytto lahtee hakemaan lasia ja jaita, jolloin keittoa tekeva nainen kysyy minulta jotain thaiksi, luulin hanen puhuvan mausteista tai muusta ruokaan liittyvasta, joten nyokyttelen paata ja hymyilen. Kohta tytto tulee takaisin, mutta lasin ja jaiden lisaksi hanella on pullo paikallista spraittia. Onneksi se vesikannu oli poydassa, silla nuudelikeitto ja limukka ei oikein sovi yhteen. Keitto oli taas sarjaa, en ole varma mita syon, mutta todella hyvaa.

lauantai 6. joulukuuta 2008

Khon Kaen

Isaan on Thaimaan vähiten turistisoitunut alue, joten Vang Viengin turistirysän jälkeen tämä on mukavaa vaihtelua, Länkkäreitä Khon Kaenissa on vähemmän, kuin Vang Viengissä suomalaisia. Paikalliset festarit ovat todella isot. Siellä on ensinnäkin järjettömän kokoiset markkinat, joilla myydään kaikkea. Varsinaisia esiintymislavoja on kaksi, mutta myös pienempiä esityksiä, rukoushetkiä ja muita tilaisuuksia järjestetään jokapuolella. Kunkun syntymäpäivänä ihmisiä oli kerääntynyt katujen varsille ja puistoihin pitämään piknikkiä, tuli mieleen vappu. Illalla menin festarialueelle ja näin, että tuhansia ihmisiä oli kerääntynyt toisen esiintymislavan eteen ja joku piti puhetta. Kun pääsin kiertämään ihmismassan taakse, näin että lavalla ei ollut ketään, mutta suuri kuninkaan kuva oli valaistu, joten puhe tuli nauhalta. Kuninkaan puheen jälkeen alkoi soida kansallislaulu ja ne muutamat ihmiset, jotka olivat kyykyssä nousivat seisomaan. Laulun jälkeen alkoi yksi upeimmista ilotulituksista, minkä olen koskaan nähnyt.

Tällä kertaa ostin naposteltavaksi heinäsirkkoja. Maistuivat samalta, kuin madot, rapeita ja mausteisia.


Perinteinen tanssiesitys.


Nainen todennäköisesti kertoi yleisölle käärmeistä, sillä hän puhui paljon ja käärmeet toimivat lähinnä rekvisiittana.


Voit hengittää Siina, Tää ei ollut ruokakoju.


Näiltä tyypeiltä en ostanut syötettävää norsulle, sillä mun mielestä norsun tuominen keskelle isoa kaupunkia on eläinrääkkäystä.


Tällä lavalla oli perinteisiä tanssiesityksiä ja kevyempää musiikkia.


Rokkilava. Kuninkaan syntymäpäivänä en päässyt tämän lähemmäksi lavaa, kun illan pääesiintyjä oli lavalla. Edellisenä iltana väkeä oli reilusti vähemmän, joten näin jopa bändin. Musiikki kuulosti länsimaiselta rokilta ja yleisö biletti, kuten suomalaisilla festareilla. Täälläkin olkapäille kiipeäminen on kiellettyä ja kun yksi poika ei noudattanut tätä kieltoa, poliisi huitaisi tätä kevyesti pampulla, jotta tämä tulisi alas. Toinen poliiseista nappasi poikaa rinnuksista kiinni ja antoi isällisen avaran poskelle ja todennäköisesti sanoi, että parempi olla viimeinen kerta.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Vaikka suomalaiset valittavat paljon, niin kyllä se on lottovoitto syntyä Suomeen. Toki se lottovoitto pitää käyttää oikein.

torstai 4. joulukuuta 2008

Khon Kaen

Vang Viengissa kavelin bussiasemalle, josta ei kuitenkaan lahtenyt kuin V.I.P. busseja, joten menin tienvarteen odottamaan paikallisbussia. Puolen tunnin odottelun jalkeen bussi saaapui ja ojensin rinkkani katolla olleelle apupojalle. Olin jo astumassa sisaan, kun kuski naytti toista rinkkaa ja kysyi voinko nostaa senkin, koska han on niin lyhyt. Paadyin nostelemaan kaikkien lankkareiden rinkat bussin sisalta, jotta sinne saatiin enemman tilaa. Matka oli toyssyinen ja iskarit paukkuivat pohjaan jatkuvasti, pari kertaa bussi hyppasi niin, etta nousin penkista ilmaan. Yhdella pysahdyksella apupoika ojensi minulle puolikkaan jaateepullon kiitokseksi. Samalta linja-autoasemalta jonne saavuin, lahti busseja Udon Thaniin 80 bahtin hintaan, joten paasin helposti jatkamaan matkaa. Odotellessa soin 5 taytettya patonkia 11k hintaan, Vieng Vangissa yksi patonki, jossa oli hieman enemman taytetta maksoi 10k. Vientiane vaikutti muutenkin mielenkiintoiselta paikalta. Muistutuksena kommunismista, jokaisen viraston seinalla oli Laosin lipun lisaksi valtava punainen lippu, jota koristi sirppi ja vasara. Rajanylitys sujui helposti ja sain kuukauden oleskeluluvan Thaimaahan. Olin bussin ainoa lankkari ja kun kuskit huomasivat minut Udon Thanissa, alkoivat kaikua innostuneet falang huudot. Pihalla kuskit piirittivat minut, pari tuli aivan iholle ja jokainen tarjosi kyytia, sitkeinkin kuitenkin luopui, kun sanoin hieman lujempaa ja vakavana "no". Linja-autoasemaa vastapaata loysin huoneen 180 bahtilla, joten siitä oli helppo jatkaa eteenpain. Kavin kiertelemassa Udonia ja ostamassa uuden mp3-soittimen hajonneen tilalle. Taalla huomaa taas, etta Thaimaa on paljon kehittyneempi, kuin Laos. Tunsinkin itseni hieman holmoksi shortsit ja hiaton "Tubing Vang Vieng" paita paalla todella hienossa ostoskeskuksessa, kun paikalliset kulkivat siisteissa puvuissa. Hotellihuoneessa saikahdin etusormen pituista torakkaa, heitin sen paalle pienen maton ja hypin tasajalkaa maton päällä, jotta se pirulainen kuolisi. Kuolihan se ja maton alta yritti karkuun sen poikanen, mutta sen liiskasin kengalla. Ei oo tyhjää puhetta, että nää on sitkeitä otuksia, liiallisen väkivallankaan jälkeen otus ei liiskautunut muodottomaksi. Enempää naitä kavereita ei onneksi nakynyt. Aamulla hyppäsin taas bussiin ja ajelin Khon Kaeniin. Ensin ei menannut löytyä, kuin 600 bahtin hotelli, mutta sitten bongasin turisti infon, josta sain kartan ja vinkin halvasta hotellista. Iso huone maksoi 200b ja tulin oikeaan aikaan, sillä tunnin päästä hotelli oli täynnä. Khon Kaenissa järjestetään joka vuosi 29.11.-10.12. silkkifestarit, joten olen oikeaan aikaan paikalla. Huomenna on lisäksi kunkun synttärit, joten paikallista menoa pitäisi riittää. Bussimatkalla näin esimerkin oikeasti vaarallisesta asiasta Thaimaassa. Ensin näin pahasti vääntyneen moottoripyörän ja sitten ilmeisesti kuskin ruumiin, sillä selällään makaavan miehen ympärillä oli paljon ihmisiä, mutta kukaan ei tehnyt mitään, ainoastaan poliisi ohjasi liikennettä.



Laosissa vessatauolle pysähdyttiin keskelle ei mitään ja puskassa sai käydä tarpeilla. Käsijarru ei ilmeisesti toiminut, sillä bussi pidettiin paikallaan pienessä alamäessä puukapulalla.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Vang Vieng

Sunnuntaina tyhjensin vanhempaa sähköpostia sadoista mainoksista. Eräs vedonlyöntifirma tarjosi ilmaisvetoa, joten laitoin rahat Unitedille, Manchesterin paikalliskamppailuun ja lähdin etsimään baaria missä ovat meluisimmat Britit. Matsia näytettiin useassa keskustan baarissa, mutta britit eivät olleet maineensa veroisia, vaan katselivat matsia hyvinkin rauhassa, se kokemus jäi siis myöhemmälle. Tänään vuokrasin skootterin 30k:lla ja lähdin tutustumaan luoliin. Ensimmäinen oli valaistu alkumatkasta, joten kaiken näki hyvin. Toisessa luolassa oppaaksi lähti pikkupoika, joka vei minut syvälle luolaan ja erittäin ahtaisiin paikkoihin, välillä en pystynyt edes kunnolla ryömimään, vaan vedin käsillä muuta ruhoa eteenpäin, ei niitä parhaita kokemuksia. Kolmas luola oli iso ja sanoinkin mukaan yrittävälle oppaalle, etten tarvi häntä 10k:n hinnasta. Luola oli muistaakseni 500 metriä pitkä, mutta korkea ja suora, joten eksyminen ei ole ongelma. Kolmas olikin selkeästi hienoin näistä missä kävin. Löytyisi täältä myös ainakin 7km pitkä luola, mutta jätetään se muille. Laos on nostanut viisumin jatkomaksun 1 taalasta 2 taalaan päivältä, joten sama hommata kokonaan uusi 30 taalalla. Jännä muuten, että hallitus yrittää puskea ihmisiä käyttämään vain kippejä, mutta sen omat virastot ilmoittaa hinnat vain dollareina. Tässä välissä lähden siis käymään Thaimaan puolella ainakin Kalasissa, josta löytyy Thaimaan paras dinosaurusmuseo ja oikeita dinosauruksia (kuolleita ikävä kyllä).


Chang luola oli valaistu ja sinne oli rakennettu oikein tie


Kuva sillalta

Buddhapatsas ahtaasta luolasta


Kuski venaa kyytiläisiään


Poukham luola, keskellä näkyy kolme ihmistä ja oikealla makaava buddhapatsas.



pienen puron takia ei siltaa rakenneta.