Uudelle Mantereelle

 Aluksi oli ajatuksena lähteä itään. Hyvää jääkiekkoa Pekingissä ja sukeltelua Indonesiassa. Nuo maat pysyivät kuitenkin kiinni, kuten suurelta osin koko Aasia. Oli siis katsottava länteen. Kun Biden ilmoitti avaavansa Yhdysvallat, asia oli selvä, lennän sen kautta Karibialle. Dominikaaninen vaikutti hinta- ja rajoitustasoltaan sopivalta maalta. 

Pari vuotta sitten saatiin Aeroflotilta lahjakortit, minun osuuteni oli 600€ ja päätin käyttää siitä osan New Yorkin lentoon. Tuo lahjakortti onkin yhden satkun lisäksi ainut palautus, jonka olen saanut peruuntuneista lennoista Covid-aikakaudella. Olin alkusyksystä keksinyt ja haudannut New Yorkin idean, sillä silloin +5 astetta tuntui todella kylmältä. Kun Oulussa pakkanen paukkui kahdessakympissä, tuo sama +5 alkoi tuntua lämpimältä.

Säädökset eivät viime hetkillä muuttuneet, kuin sen verran, että päivä lennon ostamisen jälkeen Biden ilmoitti, että Yhdysvallat vaatii negatiivisen testituloksen maksimissaan vuorokausi ennen lentoa. Antigeeni kelpaa, mutta Venäjä taas vaatii PCR:n. Otin yhteyttä pariin testipaikkaan Helsingissä, joissa kummassakin sanottiin, että yleensä PCR tulos tulee vuorokaudessa, mutta tällä hetkellä testataan niin valtavia määriä, että sitä ei voida luvata. En tykkää riskeistä, joten päätin ottaa kaksi testiä ja matkustaa Helsinkiin jo maanantai-iltana.

PCR:n (155€ ja puolen tunnin jono) heti kun saavuin Helsinkiin.

Antigeenin (100€ ja 1,5 tunnin jono) seuraavana päivänä. PCR:n tulos tuli kymmenessä tunnissa ja Antigeeni vajaassa tunnissa. Kummatkin negatiivisia. Minulla on kaksi rokotusta ja kolmannenkin olisin hakenut, mutta sitä en aivan ehtinyt saada. Vaikkakin terveiden keski-ikäisten (kai minut pitää sellaiseksi laskea) kolmannet ja neljännet piikit ovat eettisesti hieman kyseenalaista tilanteessa, jossa kehitysmaiden kaikilla vanhoilla ja sairailla ei ole vielä ensimmäistäkään piikkiä ja rokoitteita on maailmassa rajallisesti. Kakkospiikistä on nyt 4 kuukautta. Toivottavasti statukseni ei muutu reissun aikana täysin rokotetusta rokottamattomaksi. Itse tautia en ole tietääkseni sairastanut vielä kertaakaan.

Tulokset ja vähän muitakin lappusia kävin tulostamassa todella upeassa Oodissa.

Jukalla vietettyjen Kallioöiden jälkeen oli aika lähteä Suomesta

Ilmeisesti koneen jääkäsittelyä. Suomessa pesivät (pesu?)aineen pois, Venäjällä eivät.

Lento Moskovaan on lyhyt, mutta silti tarjoiltiin evästä.

Olin onneksi tulostanut ja täyttänyt valmiiksi USA:n vaatiman koronarokotus/testikaavakkeen, sillä Moskovassa oli melkoinen avopallohärdelli asian ympärillä. Paperinivaskan vastaanottanut nainen kysyi onhan minulla niitä kaksi? No ei sentään. Hän antoi minulle uuden nivaskan, joka pitää täyttää ja luovuttaa jenkeissä. Koneessa huomasin, että nivaska oli venäjäksi, joten kysäisin lentoemänniltä apua. He vähän kummastelivat lappua heikolla englannilla, ei tuollaista jenkeissä tarvita. Kuten ei tarvittukaan. Ei taida kukaan olla täydellisesti kartalla näistä kaiken aikaa muuttuvista vaatimuksista.

Todella kekseliäs unimaski.

Pitkällä lennolla, joka meni Vaasan pohjoispuolelta Suomen yli tarjoiltiin viiniä

ja ihan tavallista lentokoneruokaa kahdella lounaalla. Asiat näyttävät palailevan normaaleiksi. Myöskään maskipolitiikan kanssa ei oltu enää niin tarkkoja, suurin osa käytti, mutta jos maski oli lähinnä leukavaippana, ei asiaan puututtu. Viihteenä katselin pari hyvää venäläistä leffaa. Jenkkileffoissa ei ollut tekstejä ja audion taso oli taas niin heikko, etten saanut kunnolla puheesta selvää.

Grönlantiin saavuttaessa oli selkeää. Todella upeat maisemat.

Elämäni pisin auringonlasku. Lähdettiin auringon laskiessa, käytiin aika pimeässä, jonka jälkeen tuli taas valoisaa ja New Yorkissa oli pimeää. Rajavirkailija ei kysellyt enää mitään lappuja, löi vain leimat, kun kerroin olevani jenkeissä muutaman päivän ja jatkavani Karibialle.

Poikkeuksellinen kotiinpaluu

16.3. kymmenen jälkeen illalla olin jo menossa nukkumaan, kun sain ystävältäni Espanjasta viestin, että Suomen hallitus aikoo pitää parin tunnin päästä tiedotustilaisuuden koronaan liittyen. Viestitin takaisin, että taidan mennä nukkumaan. Aloin olla korviani myöten täynnä koronaa. Onhan sen leviämistä seurattu koko kevät ja tehty riskianalyysiä, minne kannattaa mennä.

Nyt ollaan Japanissa ja paluulentokin on hankittu. Ei tarvi enää, kuin seurailla Japanin uutisia. Pääministeri Ape ei vaikuta hysteeriseltä, vaan on mielestäni tehnyt järkeviä toimia pitkin kevättä. Epidemia-alueilta tuleminen on estetty tai ihmiset on määrätty karanteeniin. Euroopan tilanne vaikuttaa pahemmalta. Tuskinpa Suomi kuitenkaan rajoja pistää kiinni, todennäköisesti rajoittavat matkailua epidemia-alueilta ja kieltävät isommat kokoontumiset.

Ei kuitenkaan tullut uni, joten päätin katsoa tiedotustilaisuuden, jossa Sanna Marin julisti poikkeustilan ja ilmoitti, että rajat suljetaan niin pian, kuin mahdollista. Ensijärkytyksen jälkeen oli aika toimia. Minnakin oli kevytunisena herännyt katsomaan lähetystä, joten hallituksemme oli päätösvaltainen.

Tilanne oli se, että jos nyt ei lähdetä Suomeen, sinne ei välttämättä pääse ennen kesää. 2.4. lentomme tuskin lähtee lentoon.

Jos oltaisiin ravintola-alalla tai vaikka hotelliduunareita. Oltaisiin varmaankin lennetty Malesiaan ja vuokrattu jostain halvasta maasta asunto muutamaksi kuukaudeksi. Japaniin ei ollut vara jäädä. Tämä vaihtoehto houkutti nytkin. Euroopassa oli alkamassa hullut kuukaudet, toivottavasti ei vuodet.

Olemme kuitenkin aloilla, joihin tämä ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä vaikuta, pidämme töistämme ja meitä odotetaan töihin. Päätettiin siis palata Suomeen. Sinänsä koominen tilanne, että ollaan kuukausia vältelty koronaa ja nyt lennetään mahdollisimman nopeasti epidemian keskelle, kun Aasiassa tilanne alkaa helpottaa.

Huhtikuun lentoa ei edes yritetty muuttaa, se olisi ollut paljon hankalampaa ja hitaampaa, kuin uuden lennon ostaminen. Asiakaspalvelut ovat jumissa, rajaa ei ole vielä suljettu, eikä Aeroflot ole tekemässä lennon perumisesta päätöstä lähipäivinä. Lento tultaisiin kuitenkin todennäköisesti perumaan. Jos ei niin tappiota tulisi tonni, mutta riski oli aika pieni. Ollaan tähän mennessä saatu rahat takaisin vain Peach lentoyhtiöltä Taiwan-Japani lennosta. AirAsian ja Supersaverin palautukset ovat edelleen matkalla...

Ostin uudet lennot yhden jälkeen yöllä. Lentoyhtiö pysyi samana ja lentojen hintakin oli sama, karvan päälle tonnin. Tokio-Moskova-Helsinki 18.3. 13.20-20.20.

17.3. Matkustaisimme Tokioon. Päädyimme junaan. Vain vähän kalliimpaa ja hitaampaa, kuin lentäminen, mutta paljon mukavampaa.

Kovin paljoa ei tullut nukuttua, mutta aamiainen oli runsas, olimmehan ostaneet kolmeksi aamuksi sapuskaa. Kysyin onko kahdesta yöstä mahdollisuutta saada pientä hyvitystä. Ei ollut, mikä oli ymmärrettävää. Japanin turistibisnes tulee olemaan kriisissä, kuten se on kaikkialla muuallakin maailmassa. Olympialaisia ei ole vielä peruttu, mutta todennäköisyys perumiselle on suuri. Tämä olisi katastrofi. Voikohan olympialaisia siirtää, en muista niin tapahtuneen.

Kotimatka alkoi kymmenen tuntia sen jälkeen, kun olimme kuulleet rajojen sulkemisesta.

Yksityinen pikajuna Beppu-Kokura 30€/aikuinen. Japanissa kannattaa etsiä näitä junayhteyksiä hyperdia.comista.

Tämän lähemmäs sakuraa ei Japanissa päästy. Tuo 219 maksanut oli ihan hyvä. Halvemmassa oli limapalloja, eikä se maistunut lainkaan kahvilta.

Superexpress asemalla ehdittiin nähdä muutama luotijuna ennen omamme lähtöä.

Kokurasta Tokioon on 1100 kilometriä ja matka kesti vajaat viisi tuntia (188€/aikuinen). Alkumatkasta näkyi taajamia, jotka rakentuivat japanilaisen näköisistä omakotitaloista. Minna sanoi, että tuollaiseen kaupunkiin hän olisi halunnut. Fukuoka ja Beppu olivat modernimman näköisiä. Jos tänne vielä tullaan, niin auton vuokraaminen voi olla houkutteleva vaihtoehto.

Rinkat mahtuivat hattuhyllylle, mutta ikkunat olivat harmittavan pienet. Junassa luettiin uutisista, että Venäjä on sulkenut rajansa, mutta tämä ei onneksi koske transitmatkustajia. Lennostamme saapui check in ilmoitus sähköpostiin.

Hiroshima. Kuten kaikki varmasti tietävät jenkit testasivat täällä uutta pommia 6.8.1945, joten yli 75 vuotta vanhoja rakennuksia ei ole. Asemilla väki vaihtui ja mitä lähemmäksi Tokiota saavuttiin sitä pidemmiltä ja bisnesorientoituneemmilta paikalliset alkoivat näyttää.

Fuji.

Tokion keskustaa ei junasta näkynyt. Tokio on jollain systeemillä laskettuna maailman suurin kaupunki. Luotijunan kyydissäkin se tuntui laajalta. Tokioon ei jääty vaan jatkettiin heti matkaa junalla Naritaan. Lentomme lähtisi päivällä ja oli jo alkuilta, joten oli helpoin yöpyä lähelle lentokenttää. Tokiota ei ehtisi näkemään.

Kunnollinen sushi oli vielä syömättä ja vauvan kitinäaika alkoi olla lähellä. Pysähdyttiinkin Naritan rautatieaseman lähellä olevaan sushipaikkaan rinkkojen kanssa.

30 euroa. Parhaat sushit jotka olen syönyt. Ero hyviin suomalaisiin tai taiwanilaisiin ei kuitenkaan ole suuri. Näiden jälkeen voin suositella vielä lämpimämmin järvenpään cittarin susheja, vaikka ne nyt jäivätkin kakkoseksi.

Minulle on opetettu, että pussia ei saa laittaa päähän, mutta ehkä sekään ei ole niin mustavalkoista.

Kurssi on 120 ja noiden hintojen päälle tulee verot. 23 sentin levyinen pizza maksaa siis noin 18 euroa. Ei ole halpa tämä maa.

Hyvän aamiaisen jälkeen käveltiin viereiselle rautatieasemalle ja pyyhkäistiin kymmenessä minuutissa lentokentälle, jossa ei ollut ruuhkaa.

Lentokentän infopisteellä eurooppalaisen näköinen tyttö itki vuolaasti japanilaiselle virkailijalle. Syy taisi selvitä, kun päästiin check iniin. Virkailija päivitteli, että Ranska ei päästä maahan enää edes muita eurooppalaisia. Kerroin hallituksemme ottavan käyttöön saman käytännön keskiyöllä.

Liitot punnitaan kriiseissä. Tuntuu uskomattomalta, että vapaata liikkuvuutta ylistävä EU-maa kieltää kauttakulun toiseen EU-maahan toiselta EU-kansalaiselta silmää räpäyttämättä, kun maahan iskee kriisi. Itseasiassa Schengen-maa... Järjestelmä on tehokas, jos siihen luotetaan. EU ei ole onnistunut minkään kriisin yhteydessä lisäämään luottamusta järjestelmään. Turvatarkastukseen kävellessä tuli mieleen, että ehkä koko systeemi kannattaisi valaa uudelleen perustuksia myöten, edellisellä kerralla taisi unohtua vesi.

Boeing 777-300ER:llä Eurooppaan.

Koneessa oli taas tilaa. Me saimme perhepaikan ja koppaakin oltiin tuomassa, mutta sitten lentoemäntä huomasi, että vauva on jo liian vanha siihen. Aeroflot mainostaa olevansa 4 tähden lentoyhtiö ja kaikki oli kieltämättä viimeisen päälle. Vauvakin sai puuhapussin. Pehmokirja eläimistä, pehmopalapeli ja pieni paketti kosteuspyhkeitä.

Ruoka oli yllättävän japanilaista susheineen.

Moskovassa vaihto meni mukavasti ja Suomen kone lähti ajallaan. Se oli lähes täynnä. Komista tulossa ollut mies sanoi oman koneensa olleen lähes tyhjä, kun se yleensä on aina täys. Kuulimme myös, että venäjällä ei ole koronaa, koska se niputetaan keuhkokuumeeksi.

Arvailimme muiden matkaajien kanssa minkälainen vastaanotto meillä on Suomessa. Kenelläkään ei ollut asiasta varmaa käsitystä. Ehkä ketään ei ole vastassa, ehkä meidät ohjataan valtiolliseen karanteeniin?

Vastaus oli, että lentokentällä ei näkynyt korona millään tavalla. Minna näki käsidesin, minä en muista sitäkään. Olin aluksi iloinen. Voisimme sittenkin ehtiä tunnin päästä Tikkurilasta lähtevään junaan. Olimme päättäneeet matkustaa kotiin junalla, sillä emme olleet tulossa epidemia-alueelta, vaan juuri saapuneet sellaiselle.

Sitten iski pelottava ajatus. Aasian rajoilla (maiden ja alueiden) oli koko kevään ajan kyselty mistä ollaan tulossa ja missä ollaan oltu, asiaa oli tiedusteltu välillä jopa hotelleissa ja kuumetta oli mitattu ärsyttävän paljon, varsinkin Taiwanissa. Nyt meidän passejamme ei selattu, meiltä ei kysytty mitään, meiltä ei mitattu kuumetta. Tänne on siis voinut ja voi marssia pahimmilta epidemia alueilta kuumeisena, eikä ketään kiinnosta. Vaikka samaan aikaan Suomea ollaan tämän taudin takia ajamassa vuosituhannen pahimpaan lamaan ja ihmisiltä viedään perusoikeuksia, ensimmäistä kertaa sotien jälkeen.

Pietari

Pietarin keskustaan, eli tänne Iisakinkirkolle päästiin laivayhtiön minibussilla.

Mies kalalla. Pietaria sanotaan pohjolan Venetsiaksi ihan syystä, kanavia riitti.

Seis

Pieni rukoushuone, joka oli mummojen suosiossa.

Tapanani on käydä paikallisissa supermarketeissa, joista löytyy usein paikallisen kulttuurin erityispiirteitä. Harmi etten tullut kysyneeksi tutulta vodka-asiantuntijalta vinkkiä.

Tätä sinertävää fisua tarjottiin laivan buffassa.

Paikallinen animalia iskenyt näyteikkunaan.

Nelivitonen löytyy näemmä täältäkin.

Kazanin katedraali. Busseista päätellen, erittäin suosittu turistikohde. Ilma oli hyvä ja aikaa rajallisesti, joten me ei menty mihinkään nähtävyyteen sisään.

Kirkon edessä olevalla aukiolla.

Starbucks venäjäksi

Näemmä täälläkin kylvetään rakkaudenlukkoja. Mielestäni hieman lapasesta lähtenyt villitys.

Kristuksen ylösnousemuksen katedraali, ehkäpä hienoin kirkko jonka olen nähnyt. Kirkon on pystyttänyt Aleksanteri kolmas, isänsä Aleksanteri toisen muistolle, paikalle jossa Aleksanteri toinen murhattiin.

Aleksanteri toinen on se heppu, jonka patsas on Senaatintorilla.

Kristuksen ylösnousemuksen katedraalin edessä oli paljon kojuja, joissa käytiin katselemassa matkamuistoja. Myyjät eivät lainkaan tyrkyttäneet, vaan olivat suomalaisen rauhallisia, jopa hieman ujoja.

Katukahvila. Eurokurssi huonohko. Oltiin juuri käyty kahvilla, joten jäi maistamati.

Sotilaita sillalla.

Isojen kirkkojen lisäksi täältä löytyi isohko moskeija.

Pupun heittäminen kolikolla näytti olevan erittäin suosittu harraste, ruplan arvo lähentelee pikkukiviä?

Nevan rantahiekoilla. Saarella sijaitsi Pietari-Paavalin linnoitus, jonka tiloissa oli museoita sen verran, että täällä olisi voinut viettää kokonaisen päivän.

Kun tavallinen Hummeri ei riitä..

Vuodesta 2011 lähtien he ovat olleet poliiseja, eivätkä miliisejä.

Tytöt tahtoo pitää hauskaa.

Talvipalatsi. Täällä minulle tuli esittäytymään hyvin kohteliaasti Venäjän edesmennyt keisarinna, joka oli aukiolla miehensä kanssa. Kieltäydyin kohteliaasti yhteiskuvasta, joka olisi hieman keventänyt kukkaroani.

Mad Max fani?

Erittäin miellyttävän Pietarin päivän jälkeen palattiin Iisakinkirkon kautta laivalle, jolla päästiin takaisin kotimaahan.

Ratikassa oli hienosti ajateltu hieman paisunutta buffetihmistä.