lauantai 31. tammikuuta 2009

Killing Fields of Choeung Ek



Muistomerkissa on 9000 kalloa, jotka on loydetty taalta 1980.


Pienten lapsien kalloja ei ole sailynyt, silla sotilaat teloittivat heidat ottamalla jalasta kiinni ja lyomalla paan murskaksi tata puuta vasten.


Yksi alueen 129:tä joukkohaudasta. Vaikka Tuol Sleng ja Choeung Ek ovat museoituja ja kuuluisia paikkoja, ne eivät ole ainoita, vaan vastaavia paikkoja oli kymmenia ympäri Kambodzaa, teloituskenttiä tietenkin huomattavasti enemmän. Arviolta 2 miljoonaa ihmista kuoli vuosien 1975-1979 valilla Punakhmeerien toimesta, tama tarkoittaa neljasosaa koko kansasta.

torstai 29. tammikuuta 2009

Phnom Penh

Menin tanaan Vietnamin lahetystoon hommaamaan viisumia, jonka saa normaalisti taalta paivassa (35$). Uudenvuoden takia siina kestaakin maanantaihin. Mun viisumi vanhenee sunnuntaina, joten mulla oli pari vaihtoehtoa. Hommata viisumi ja olla laittomasti Kambodzassa pari paivaa ja maksaa rajalla 10$ sakko tai menna maahan ilman viisumia (pohjoismaalaiset saa olla Vietnamissa 2 viikkoa ilman viisumia) ja miettia jatkoa sitten myohemmin. Siirretty ongelma = ratkaistu ongelma, joten otin moton takaisin keskustaan. 2 viikkoa tuskin riittaa, silla olen jo nyt paattanyt jattaa lahes koko etelaisen Vietnamin valiin ja jatkaa HCMC:ta suoraan Nha Trangiin. Menee juoksemiseksi jos yrittaa nahda koko maan kuukaudessa, eika siina santaillessa ehdi nahda kuin nahtavyydet ja reissaamisen parhaat hetket jaavat mun mielesta kokematta. Vietnam muuten jakaa todella paljon mielipiteita. Suurin osa kehuu maata, mutta joka toinen kehottaa jatkamaan suoraan pohjoiseen ja loput kertovat pohjoisen olevan paljon epamiellyttavampi, kuin etela. Maanvaihto osuu taas ikavaan paikkaan, silla Super Bowl pelataan ensimmainen paiva ja se pitais kylla nahda. oon vaan nailla nakymin silloin 18 tunnin bussimatkan jalkeen uudessa kaupungissa, joten saa nahda jaako vuoden tarkein urheilutapahtuma valiin.

Taalla on tullut otettua rauhallisesti lievien vatsaongelmien takia. Yhtena iltana tuli hauska esimerkki siita, etta turisti ei valttamatta maksa samaa hintaa, kuin paikalliset. Menin syomaan katuravintolaan ja tilasin samaa, kuin viereisessa poydassa istuva mies soi. Syotyaan mies maksoi ruokansa ja mina naytin samalla, etta voisin maksaa. Tarjoiljatyton piti kysya ruokaa tekevalta miehelta paljonko ruokani maksaa, vaikka soin samaa kuin tama toinen, ei se toki kallista ollut (6000r). Kambodzassa ei juurikaan veroteta viinaksia ja hienommassa kaupassa kaydessa nain halvimman Finlandia vodka pullon, jonka olen koskaan nahnyt (0,7l 8,5$)


Uudenvuoden juhlintaa


Central market. Kuvassa nakyva Lexus ei ole mitenkaan harvinainen naky, vaan se tuntuu olevan yleisin automerkki.


Seurailin jonkin aikaa poliisien kypararatsiaa. Taalla ei ole minkaanlaista kunnioitusta poliisia kohtaan. Jokainen tekee U-kaannoksen, jos huomaa poliisit ajoissa, osa tekee taman aivan poliisien edessa, mutta tama ei vaikuttanut olevan hyva ratkaisu, silla nama jaivat kiinni parinkymmenen metrin paassa olleiden poliisien toimesta, kun olivat menettaneet vauhdin. Suurin osa vain vaistaa tiella seisovaa poliisia ja jatkaa matkaa. Valilla huomaa, etta poliisit haluavat todella pysayttaa jonkun ja he tekevatkin 3-4 miehen muurin tielle, silti osa ei pysahdy vaan paremminkin lisaa vauhtia ja pujahtaa poliisien valista karkuun.


Skootterin kyydissa.

Keskiyon rahaongelma

Olin laittamassa yhdentoista aikoihin nukkumaan, mutta nalka kurni sen verran, etta ajattelin menna kaymaan viela syomassa. Mulla ei ollut kuitenkaan kuin vajaa 3000 rielia, yksi vahan revennyt 10$ seteli ja muutama 50$ seteli. Kaikki rahanvaihtopaikat ja kaupat on jo kiinni, eika pikkukojut hyvaksy mun paikattua setelia, 50$ ei yllattaen ole antaa takaisin. Lahelta loytyis pari hienompaa clubia, mutta ei mua nappaa menna juomaan 3$ bissea ainoastaan siksi, etta saan setelin pienemmaksi. Yritin viela vaihtaa setelin guest houssissa, mutta niiltakaan ei loytynyt sopivaa rahaa. Koitin viela miettia oisko mulla jossain jemmassa 20$ seteli, mutta ei. 400 000 kippia loytyis ja muutama tonni Thaimaan valuutta, mutta niilla ei tee mitaan. Huomasin muuten samalla, etta vois taas vahan hajauttaa rahoja, Kambodzan rajalla kaivelin kaikki jemma dollarit esiin, koska Anlong Vengissa ei ollut automaattia ja nyt rahat on liikaa yhdessa paikassa. Nyt nukkumaan, aamulla rahanvaihto ei ole mikaan ongelma. Ma en muuten tajua miksi automaatit antaa 50$ seteleita, koska ne eivat todellakaan ole katevan kokoisia rahoja taalla.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Tuol Sleng (S-21)


Kidutuskeskukseen tuodut uhrit kuvattiin. 17 000 vangista, 12 tiedetaan selvinneen.


Tuol Sleng koostuu 4 tallaisesta rakennuksesta. Vankeja kidutettiin taalla 2-4 kuukautta, jonka jalkeen hengissa olleet kuljetettiin Killing fieldsille teloitettavaksi, poliittisia vankeja kidutettiin 6-7 kuukautta. Paikka on entinen koulu.


Vankilan saannot.


Duch. S-21:sen johtaja, jota vastaan on juuri aloitettu harvinainen oikeudenkaynti, han saattaakin olla korkea-arvoisin Punakhmeeri, joka saadaan oikeuden eteen.


Vankia roikotettiin niin kauan, etta han menetti tajuntansa. Uhri heratettiin tunkemalla paa ruukkuun, jossa oli likavetta.


Ruukut. Taustalla nakyy valkoisia hautoja, joihin on haudattu ne 14 ruumista, jotka loydettiin taalta Punakhmeerien paettua 1979.


Kidutushuone, jossa oli lasi-ikkunat, jotta huuto ei kuuluisi niin hyvin ulos.


Vesikidutusta. kuulusteltavan kasvoille laitetaan pyyhe, jonka paalle kaadetaan vetta (Aiheuttaa voimakkaan hukkumisen tunteen) Eiko Bush nuorempikin hyvaksynyt taman kuulustelumenetelman?


Kidutettavan kehoon tehtiin reika, jonka jalkeen sisaan tyonnettiin hyonteinen.


Kuva kalloista ja luista tehdysta Kambodzan kartasta. Karttaa ei ole enaa olemassa.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Phnom Penh

Bussi saapui keskustorille, josta aloin etsia patonkikojua ja miettia mille alueelle suuntaan etsimaan majapaikkaa. Taytettyja patonkeja ei loytynyt, vaan 6$ guest house aivan torin vieresta, hyva etta olin nalissani enka suunnannut suoraan syrjemmassa oleville halpamajoitusalueille. Phnom Penh on iso mutta ihan mukavan oloinen kaupunki, liikennekkaan ei ole niin kaottinen, kuin olin kuullut, vaan tien ylitys sujuu helposti. Kerjalaisongelma taas on vahintaan yhta iso, kuin olin lukenut. Valilla tekee todella pahaa, kun nakee puolimetrisen kasvaimen lapsen naamassa tai aidin, jonka sylissa on lapsi, jonka paa on kolme kertaa isompi, kuin normaalisti. Kiinalainen uusivuosi nakyy, mutta kulkueita en ikava kylla ole nahnyt. Eilen iltapaivalla jokaisen kiinalaispuodin eteen oli katettu todellinen juhla-ateria, moni sisalsi jopa kokonaisen paistetun sian. Tanaan kiinalaispuodit nayttavat olevan kiinni. Olen yrittanyt etsia paistettuja hamahakkeja, mutta ilmeisesti ne on syoty sukupuuttoon silla taaltakaan niita ei loydy, kuten ei mitaan muutakaan todella mielenkiintoista syotavaa. Eilen illalla paahan iski ikava ajatus: "Missa on taulu?". Tajusin, etta olin unohtanut sen bussiin. Kavin kysymassa sita asemalta, mutta nyt on yksi huoli vahemman. Toivottavasti sita ei ole paiskattu roskiin, vaan se loytyy jonkun seinalta, oli se niin pirun hieno. Suomalaista urheilua ei ole tullut seurattua yhtaan, mutta pari paivaa sitten nain painajaisen, etta Karpat tippui puolivalierissa Bluessia vastaan. Eilen katselin vahan aikaa jotain jenkkileffaa huoneessa. Taalla televisiota pystyy katsomaan, toisin, kuin Thaimaassa, jossa kaikki on dupattu. Leffa ei ollut kummoinen ja parhaat naurut sainkin, kun ruudun alareunaan ilmestyi teksti: Tama on markkinointiin tarkoitettu kopio, jos olet vuokrannut taman soita meille.


Kuva bussimatkalta (Tie oli aika toyssyinen, joten horisontti meni vahan vinoon)


Suomenlippukin loytyi rivistosta

lauantai 24. tammikuuta 2009

Kampot

Taalla majoituin ensimmaista kertaa LP:n suosittelemaan paikkaan (River view guesthouse 5$). Yleensa ne on taynna ja kalliimpia, kuin viereiset majapaikat. Kirjasta loytyy kuitenkin suunta mista kannattaa lahtea etsimaan, varsinkin isommissa paikoissa. Ensimmaisen yon jalkeen olin kylla valmis haipymaan, silla joen toisella puolella oleva ravintola soitti musiikkia puolille oin, aamuyosta sapsahdin hereille meteliin, joka kuulosti silta, kuin joku yrittais oven lapi sisaan, mutta se kuuluikin valikatosta, jossa oli jonkinlainen kilpajuoksu menossa. Lisaksi aamulla vedenpaine oli todella surkea. Vuokrattuani skootterin en jaksanut kuitenkaan lahtea pakkaamaan vaan suuntasin markkinoiden kautta Keppiin. markkinoilla "paasin" juttusille poliisien kanssa, kun nain tienvarressa herkullisen patonkikojun ja kaannyin tien paasta ympari. Ikava kylla se oli yksisuuntainen ja poliisi pysaytti mut. Tingin 5$ sakon 3$:iin ja jatkoin matkaa hieman tarkkaavaisemmin. Kep on entinen rantakohde joka hylattiin sotien takia ja joka yrittaa nyt tehda paluuta. Kepissa oli tarkoitus syoda rapuja Kampotin pippurilla maustettuna, mutta hinta tyrmasi mut ulos ravintoloista (30 000r). Tietenkin ravut ovat kalliita, mutta kun katsoin tuttujen ruokien hintoja, niin nekin olivat 3-4 kertaa korkeammat, kuin muualla. Tyydyinkin ajelemaan rantatieta ja lueskelemaan kirjaa riippumatossa. Syomassa kavin kauempana rannasta, josta sai ruokaa normaaliin 3000 rielin hintaan. Kampot on taas oikein mukava pikkukaupunki, jossa voisi viihtya hieman kauemminkin. Ikava Thaimaalaista ruokaakin kohtaan vahenee, kun kay ostamassa taytetyn patongin (2000r) ja menee syomaan sen juomakojulle, josta saa herkullisia hedelmapirteloita 2000r hintaan.

On mielenkiintoista nahda mihin suuntaan Kambodzan turismibisnes menee. Venalaiset ovat mm. ostaneet Sihanoukvillen edustalta kokonaisia saaria, jonne ilmeisesti nousee loistohotelleja. Yksi on jo pystyssa ja kallein huone maksaa kuulemma 3000$. Taalla asuva suomalainen ihmettelikin mita se oikein sisaltaa, silla halutessaan taalta saa paljon pienemmallakin rahalla kaiken mita voi keksia, tuskin kukaan maksaa pelkasta huoneesta 3000$. Eraalla uudella yrittajalla oli kaynyt huonosti, kun han oli ostanut paikallisilta viranomaisilta tontin eraalta saarelta. Venalaiset olivat kuitenkin ostaneet myohemmin koko saaren Phnom penhista isolla rahalla ja Sihanoukvillesta hankittu sopimus oli muuttunut vessapaperiksi. Japanilaiset ovat ostaneet Killing fieldsin, josta paikalliset eivat ole hirvean tyytyvaisia, silla sehan toimi Punakhmeerien uhrien teloituspaikkana ja sen joukkohautoihin on haudattu tuhansia ihmisia. Kaikki tuntuu siis olevan myynnissa ja korruptoitunut valtaeliitti taitaa kaaria kaikki rahat. Siem Reapissa taulun myynyt tytto kysyikin kumpaa aanestan Suomessa, hallitusta vai oppositiota? Kun sanoin, etta hallitusta, tytto kysyi/totesi samantien, antaako hallitus minulle rahaa. Selitin, etta Suomessa on erilainen systeemi ja neljan vuoden valein valta vaihtuu. Tytto kuunteli hieman ihmetellen ja totesi, etta Suomessa on hyva systeemi.


Kepin ranta. Taustalla nakyy Rabbit island, jolle oli joskus tarkoitus menna, mutta nyt se vaihtui Bamboo islandiin.



Paikallinen bensa-asema

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Sihanoukville / Bamboo Island

Battambangista lahtiessa en ollut varma tulenko suoraan tanne vai vietanko yon Phnom Penhissa. Viisi tuntia bussissa ei kuitenkaan kypsyttanyt liikaa, joten otin PP:sta viela 4 tunnin matkan tanne Sihanoukvilleen. Kauppamatkalla tapasin suomalaisia, joista yksi pariskunta oli lahdossa Bamboolle seuraavana aamuna ja mina paatin lahtea mukaan. Bamboolla kaveltiin saaren toiselle puolelle, josta loytyi upea ranta ja bungaloweja. Meidan piti jannittaa jonkin aikaa tulevatko varauksen tehneet ihmiset paikalle, silla paikka oli taynna. Tunnin paasta tultiin ilmoittamaan, etta kaksi bungalowia loytyy, mutta toisesta pitaa todennakoisesti luopua huomenna. Hintakin oli kallis (12$), joten mina paatin menna 4$ dormiin, joka oli lahestyhja. Saari oli muutenkin kallis, kaikki maksoi kaksi kertaa enemman, kuin mantereella. Paikka oli kuitenkin todellinen paratiisi, varsinkin tama toinen puoli ja Koska bungaloweja ei ollut paljon ei saarella ollut myoskaan liikaa porukkaa, mita nyt paivaretkelaiset tulivat hairitsemaan rauhaa. Jos olisin loytanyt kohtuuhintaisen bungalowin mihin olisin saanut riippumaton, niin olisin ollut saarella todennakoisesti viikon, mutta nyt lahdin kolmen paivan jalkeen. Pariskunta aikoi jaada viela pariksi paivaksi, mutta koska heille ei voitu varmuudella luvata bungalowia, niin hekin lahtivat. Varaussysteemi oli taysin sekaisin, mantereelta saapui ihmisia, joilla oli varaus, mutta joista ei saarella tiedetty mitaan ja ne joista tiedettiin eivat usein saapuneet. Sihanoukville on taas Phuketin/Samuin tapainen rysa, joka ei miellyta, varsinkin, koska en loytanyt vapaata bungalowia. Huomenna lahden Kampottiin, tanaan "pitaa" kuitenkin juhlia yhden suomalaisen synttareita suomibaarissa.


Vastaanottokomitea PP:ssa


Auringonlasku paratiisissa


Niemennokasta loytyi hyva paikka riippumatolle.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Battambang

Paivalla huomasin kaytavan paassa mukavan nakoisen kulmahuoneen (huoneissa on isot ikkunat kaytavalle), joten menin kysymaan voinko vaihtaa sinne. Tama onnistui, joten nyt mulla on samaan 5$ hintaan mukava nakoala torille. Tama kaupunki ei kuitenkaan tunnu kolahtavan, joten mulla oli tarkoitus lahtea Phnom Penhiin ylihuomenna. Selasin kuitenkin Lonely Planettia ja ajatus meresta, hiekkarannasta ja riippumatosta tuntui niin hyvalta, etta jatkan Phnom Penhista suoraan Sihanoukvilleen. Phnom Penh on sitapaitsi loistava paikka ottaa vastaan kiinalainen uusivuosi (26.1.), joten jatan sen viimeiseksi paikaksi Kambodzassa.


Mun uusi huone. Taalla Kambodzassa sangyista loytyy tuollainen potkyla, oikeasta kayttotavasta ei ole varmuutta.


Nakyma ikkunasta


Tilankayton kuninkaat

Battambang (Matka tanne)

Paatin menna Battambangiin veneella, koska olin lukenut, etta maisemat ovat talla reitilla upeat. Veneessa kiipesin suoraan katolle, silla tayteen ahdetut sisatilat eivat tarjonneet yhta hyvaa nakoalaa. Seitseman muutakin tuli katolle ja 7.30 paastiin liikkeelle. Aikataulun mukaan matkan pitaisi kestaa 3-4 tuntia, mutta se voi kuulemma vieda paljon kauemmin. Aluksi ajoimme kapeaa vaylaa Tonle Sapelle, jota ylittaessa tuli kaivettua repusta lisaa vaatetta paalle, silla viima oli todella kylma. Tonle Sapen jalkeen alkoivat hienot jokimaisemat ja kelluvia kylia alkoi nakya. Joskus ennen kahtatoista tuli vastaan vastaava toiseen suuntaan meneva vene, tassa vaiheessa arvasin, etta paivasta tulee pitka. Maisemat olivat kuitenkin hienot, joten matka-ajan venyminen ei haitannut patkaakaan. Yhden aikoihin pysahdyimme pellonlaitaan pumppaamaan vetta pois veneesta, samalla myos alunperin alakertaan menneet komennettiin pois katolta, silla veneen miehisto halusi saada painopisteen alemmaksi. Mutkaista vaylaa ajaessa vene kallisteli todella paljon ja paikallistenkin ilmeet olivat valilla huolestuneet. Vanhempi mies vinkkasi mulle, etta alan nayttaa aika punaiselta, kasia ja naama kieltamatta poltti, joten paita takaisin paalle ja krama suojaamaan paata. Joskus kolmen aikaan alkoi tulla fiilis, etta kylla tama jo pikkuhiljaa riittais. Nalkakin alkoi olla, silla olin syonyt vain muutaman mandariinin koko paivana. Innoissaan rannasta vilkuttavat pikkulapset piristivat kuitenkin mukavasti ja valilla makoilin ja kuuntelin musiikkia. Joskus puoli kuuden aikaan paasimme vihdoin perille ja rannassa majapaikkojen kuskit jo odottivat. Lahdinkin yhteen kyytiin, jolta pitaisi loytya 4$ huone. Hotellin halvat huoneet olivat kuitenkin taynna, eika 12$ huone kiinnostanut, joten hyppasin motokuskin kyytiin, joka lupasi etsia mulle 5$ huoneen 2000 rielilla, parin yrityksen jalkeen huone loytyikin.


Tonle Sap. Hattupainen mies oli varustautunut vahan huonosti, mutta punapaitainen japanilainen pelasti taman antamalla sadetakin.


Kelluva kirkko


Kelluvat haat



Temppeli rakennetaan tietenkin kuivimmalle paikalle.


Kelluva koulu




Tassa vaiheessa kulku alkoi vaikeutua.



Pysahdyttiin pumppaamaan vetta pois veneesta.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Japanilaiset

Tahanmennessa englantilaiset ovat olleet hallitseva turistikansa, mutta taalla on selkeasti enemman japanilaisia. Japanilaiset myos erottaa helposti, silla he kulkevat lahes aina oppaan perassa n.10-20 ihmisen laumassa. Temppelialueella tama on taysin ymmarrettavaa, mutta kun naita ryhmia tulee oppaan johtamana vastaan illalla kaupungilla, ei voi olla hymyilematta.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Angkor Archaeological Park

2. Aamuna kello soi viidelta, mutta tunti lisaa unta tuntui silla hetkella paremmalta vaihtoehdolta, kuin auringonnousu Angkor Watilla. Kahdeksan jalkeen paasin Angkor Thomiin, jota kiertelin puoleen paivaan asti. Taman jalkeen kavin Ta Keolla, Ta Promilla, Banteay Kdeilla ja muutamalla pienemmalla temppelilla. Alunperin oli tarkoitus menna uudestaan Pre Rupille katsomaan auringonlaskua, mutta 15km pimeassa ei tuntunut enaa hyvalta idealta. Matkalla takaisin kaupunkiin pysahdyin viela Angkor Watilla ja olin tyytyvainen paatokseeni, silla lantinen taivas oli taas pilvinen. Pyoran vuokraaminen oli todella hyva idea, silla hitaasti temppelilta toiselle polkiessa ja samalla luontoa katsellessa, ehtii lepuutta silmia, toisin kuin temppelilta toiselle suhahdellessa. Takalaiset pikkulapset, jotka myyvat postikortteja, koruja ja kirjoja ovat patevia kertomaan maiden paakaupunkeja. Useampaan kertaan nama pienet riivaajat kysyivat mista olen ja kun kerroin, etta Suomesta, lapsi sanoi Helsinki. Yksi pikkupoika erehtyi kylla pahasti ja sanoi Tukholma.

3. Aamuna revin itseni ylos parin torkutuksen jalkeen ja poljin hiki kramassa Angkor Watille. Auringonnousu oli jalleen hieno, ei tosin sita luokkaa mita nakee kuvissa, mutta tuskin sellaisia olosuhteita on montaa kertaa vuodessa. Paiva meni lahinna Angkor Watilla ja Angkor Thomin ymparistossa. Jalat olivat iltapaivalla vahvasti sita mielta, etta auringonlasku on yliarvostettu, eivatka ne ainakaan halua kiiveta yhdellekkaan maelle, joten lahdin viiden jalkeen takaisin Siem Reappiin.


Angkor Thomin etelainen sisaankaynti.


Bayon


Bayon


Ta Keo. (Kuvasta loytyy ihmisia)


Miten musta tuntuu, etta maa teen kaiken muunkin Kambodzassa omalla/vakuutusyhtion riskilla.


Ta Prom. Tama temppeli on jatetty tarkoituksella siihen tilaa missa se "loydettiin". Myos osa Tomb Raiderista kuvattiin taalla.


Ta Prom


Srah Srang


3. paiva alkaa.


Angkor Thomin etelainen sisaankaynti.


Nama apinat saavat ainakin riittavasti ruokaa. Iltapaivalla nain, kuinka yksi nainen yritti pettyneena tyrkyttaa parille apinalle banaaneja, mutta nama olivat ilmeisesti syoneet paivan kiintion tayteen, silla ne eivat huomioineet lainkaan naista.


Bayon


Mun uusi matkakumppani. Tama oli upein taulu minka olin nahnyt, joten kysyin puolitosissani hintaa. Yritin tinkia alun 28$ hintaa mahdollisimman alas, mutta 17$ alemmas myyja ei suostunut menemaan. Yhta ison ja samanaihesen taulun myyja olis voinut myyda halvemmalla, mutta tata ei. Selvisikin, etta tama oli opettajan maalaama, kun suurin osa myytavista tauluista on oppilailta. Lahdin kojulta katsomaan yhta temppelia, samalla miettien haluanko todella roudata yli metrin mittaista putkiloa pari kuukautta (taulu on 1m X 1,5m). Saa nahda saanko tuon ehjana/tallessa perille, mutta ostettua tuli.


Kolmen paivan retki paattyy sinne mista se alkoikin.