Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

tiistai 11. helmikuuta 2020

Sibuyan

Päiväunien jälkeen lähdettiin keskustaan tarkistamaan milloin laiva Masbateen menisi. Oltiin kuultu Romblonissa, että laiva kulkee Cajidiocanista eli seuraavasta kylästä Mandaoon ma, ke ja pe. Täällä ei oikein tiedetty aikatauluja, ehkä kaksi kertaa viikossa, ehkä huomenna ehkä sunnuntaina. Marssittiinkin kaupungintalolle kyselemään josko sieltä löytyisi tietoa. Meidät ohjattiin suoraan neuvotteluhuoneeseen, jossa itse pormestari tervehti meitä ja pyysi seuraamaan toimistoonsa. Hienossa toimistossa hän pyysi erästä työntekijää soittamaan seuraavaan kylään ja tarkistamaan asian. Juttelimme niitä näitä kunnes toimistoon tuli rutiininomaisesti hoitaja kyselemään matkareitistämme. Mainittuamme, että olimme tulleet Filippiineille Kiinasta ja aloimme selvittää reittiämme pormestari ei tainnut sanoa enää sanaakaan, vaan poistui pikaisesti paikalta.

Satamassakin oli ollut ratsia, jossa kysyttiin passia ja olimmeko tulleet suoraan Suomesta Filippiineille. Minna sanoi, että poliisin ilme oli näkemisen arvoinen, kun sanoin, että tulimme Kiinan kautta. Jatkoin toki heti, että kuukausi sitten, emmekä olleet lähelläkään epidemia-aluetta. Tällä saarella suhtaudutaan aika hysteerisesti koronaan, muualla emme ole kokeneet samaa. Pienessä yhteisössä lienee joku pelon lietsoja tai vähän puheenaiheita.

Laiva-asiaan ei saatu varmuutta vasta kun illalla, kun yksi kaupungintalolla töissä ollut nainen näki meidät syömässä ja kertoi, että perjantain laiva oli varmistunut. Todella ystävällistä. Muutenkin kaikki kyläläiset ovat olleet erityisen mukavia jo valmiiksi erittäin mukavien filippiiniläisten joukossa. Kuvan wingsit oli marinoitu erittäin hyvällä soosilla. Vauva ei oikein perustanut valkosipuliriisistä.

Mutta palataanpa päivään. Lounaan jälkeen lähdettiin kävelemään Catajan vesiputouksille.

Matkaa piti olla vain muutama kilometri, mutta missattiin käännös ja käveltiin ainakin kilometri väärään suuntaan, kunnes eräs ystävällinen paikallinen kysyi mihin olemme menossa ja opasti kääntymään takaisin. Kolmen jälkeen alkoi olla selvää, että vesiputousta emme näe. Käveltiin kuitenkin autotien loppuun, paikkaan mistä polku alkaa. Tältä aukiolta nähtiin osa putouksesta kaukana vuoren rinteessä. Päätettiin tulla takaisin seuraavana päivänä tai sitä seuraavana. Nämä suunnitelmat kuitenkin kaatuivat sateeseen.

Käännyttyämme takaisin koitin opettaa vauvalle, missä banaanit kasvavat. Onnistunut iltapäiväkävely, vaikkei päästy lähellekkään tavoitetta.

Kuten jo edellisessä päivityksessä mainitsin, saarta mainostetaan "Aasian Galapagokseksi". Mitään VAU efektiä aiheuttavia eläimiä ei ole, joitain lintuja, hyönteisiä ja erityisesti kasveja piisaa.



Minä en varsinaisesti ole kasviasiantuntija. Täten onkin vaikea sanoa, olivatko esimerkiksi nämä kukat saaren uniikkia kasvustoa, vai peräti haitallisia vieraslajeja. Kauniita kuitenkin.

Majapaikan isolta terassilta löytyi kiikkustuoli, josta oli mukava katsella merta. Vauvakin tykkäsi isosta taaperrusalueesta.

Vaahtosammutin oli nähnyt jo vieraan jos toisenkin, liekkö alkuperäinen.

Päivähoitopaikka vauvalle. Jätettiin tilaisuus käyttämättä.

Seuraavina päivinä tosiaan sateli, joten ei lähdetty isolle putoukselle. Vuokrattiin sen sijaan kolmipyöräinen kuskilla (6€) ja lähdettiin käymään vajaan kymmenen kilometrin päässä sijaitsevilla Lambingan vesiputouksilla.

Öttiäinen viidakkopolulla.

Putous oli pieni, mutta paikka kaunis. Vauva kävi kastelemassa varpaita, minä uimassa ja Minna totesi, että aika kylmää. Tuossa keskellä näkyy hoija jota kävin varovasti testaamassa.


Putous oli monitasoinen, mutta ylemmäs ei ollut vauvan kanssa asiaa, varsinkaan kun kivet olivat sateen jäljiltä märkiä.

Ylempi vesiputous. Täällä käväisi myös yksi länkkärikaksikko, muuten olimme keskenämme, Kuvasta alushousuturisti sensuroitu. Vauva nukkui päikkärit, joten vietettiin putouksella reippaat kaksi tuntia. Kuski oli tyytyväisen näköinen, kun vihdoin palasimme.

Pistetäänpä tähän loppuun kehut kiinalaiselle lentoyhtiölle (Juneyao Airlines). Koronaepidemian takia he palauttavat täysimääräisesti asiakkaan niin halutessa rahat lentolipuista. Me tartuimme tähän mahdollisuuteen, ehkei nyt ole paras aika vierailla Shanghaissa. Jonkin verran tämä tuntuu lompakossa, sillä yhtä halpoja paluulentoja emme taida löytää. Taiwaniin ja Japaniin menemme näillä näkymin suunnitellusti.

3 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Formulatkaan eivät mene huhtikuussa Shanghaihin. Hyvä, ettette tekään.

Siina kirjoitti...

No kyllä nuissa maisemissa kelpaa vähän eksyäkin.

Rautayrtti (keltapinkki, pienet kukat) nähty, yks mun lempparikesäkukista! Yks kukka (keltainen) oli ainaki kiinanruusu, ei koronaa vaikka onki reissannu tuonne asti. Ja toisaalta se on Malesian kansalliskukka. Tuo pörrönen vois olla jotain sukua kukonpyrstölle, tai mikä töyhtö onkaan. "In India and China it is known as a troublesome weed."

Tuukka kirjoitti...

Kiitos Siina :DDDD