lauantai 27. helmikuuta 2010

Tsunamivaroitus

Olen tällä hetkellä Maasinissa. Katselin kartasta, että tuossa on reilusti saaria edessä, joten uskoisin, ettei minulla ole mitään hätää, vaikka tsunami tulisi Filippiineille asti. Seuraan tietenkin jo yleisestä mielenkiinnosta tilannetta CNN:ltä ja välillä paikallisista uutisista.

torstai 25. helmikuuta 2010

Bohol

Tulin tänne Tagbilaran kaupunkiin keskiviikkona hintavahkolla pika-aluksella, koska muuta ei ollut tarjolla (650p). Tarkoituksena nahda Tarsierit ja Chocolate hillsit ja jatkaa seuraavalle saarelle hyvinkin pian. Fanhuoneen otin Nisa travellers innista, 350p ja jaettu kylpyhuone. Heti ensimmäisenä päivänä suuntasin katsomaan Tarsiereja. Otin mopotaksin ja suuntasin kohti linja-autoasemaa. Matkalla kuski sanoi, että voi viedä minut keskukselle 300p:lla, vastasin ei ja jatkoimme matkaa, kohta kuski sanoi 200p. Sanoin taas ei, mutta sitten aloin miettiä. 25p asemalle +bussi+kävelyä+bussin odottelua+bussi+uusi mopokyyti. Olin väsynyt aikaisen herätyksen takia, joten ehdotin kuskille, että menopaluu 200p ja hän odottaa keskuksella tunnin. Tämä sopi kuskille, joten vaihdoimme suuntaa. Matkaa oli n. puoli tuntia.


Keskuksella maksoin 25p sisäänpääsyn ja menimme oppaan kanssa isoon aitaukseen, jossa hän etsi Tarsiereja ja naytti ne minulle, suloisia otuksia. Enemman ja parempia kuvia olisin ottanut, ellen olisi säästänyt ja ostanut halpoja pattereja, joista kamera ei oikein pitänyt, ladattavat olivat kaikki tyhjana. Tasta opin taas...



Iltapaivalla kavelin hieman ympari kaupunkia ja nain mm. taman kirkon. Ihmisia oli jopa tavallisena (kai?) paivana niin paljon paikalla, etta osa kuunteli oviaukosta.

Tana aamuna suuntasin lapparin kanssa kalliiseen Wi-Fi kahvilaan katsomaan Suomen ja Tsekin pelia. Yhteys oli nopea, mutta lapparin vastaanotin tai paikan lahetin ei ilmeisesti ollut tarpeeksi vakaa hyvalaatuiselle streamille. Suuntasinkin muutaman yrityksen jalkeen normaaliin nettipaikkaan, jossa sain streamin toimimaan paikan koneella ja nain hienosta pelista 2. ja 3. eran. Tämän jälkeen otin mopotaksin linja-autoasemalle ja suuntasin Chocolate hillseja kohti.



Choclolate Hills. Vuoret ovat jattilaisen kyynelia. Kaukaisen maan tietajat tosin puhuvat jotain vanhasta merenpohjasta, koralleista ja eroosiosta...



Näkoalapaikan bisneksena olivat hauskat kuvat lavasteita vasten ja osa otti aitojakin... Kuvan sai sitten joko omaan kameraan, paperiversiona tai vaikka T-paitaan.


Matkalla alas.


Bussin "Pray for us" kyltti oli yhdistetty jarruvaloihin...


Illallinen. Filippiineilla ruoka on paljon lansimaisempaa, kuin muualla K-Aasiassa. Namakin pataruoat voisi hyvin kuvitella suomalaiseen keittioon (60p).

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Uusi lento

Mulla on ens sunnuntaille lento Macauhun. Ei oo kuitenkaan yhtään sellainen olo, että tekisi mieli vielä lähteä, joten päätin ostaa uuden, hintaan 44€. Vanhan lipun muuttaminen olisi maksanut n.60€... Päätökseen vaikutti myös hieman käynti sääsivuilla (Tagbilaran 34/23). Macaun 22/18 on vielä ihan ok, mutta Kunmingin 23/3 ei houkuta, puhumattakaan Deqin 5/-5...

Uusi lento on 21.3. (20.30-22.25). Toivottavasti tuo tuttu päivämäärä tuo samalla onnea maailman suurimpaan uhkapelikaupunkiin...

tiistai 23. helmikuuta 2010

Dumaquete





Suht hulppea kukkotappeluareena. Sunnuntai-iltapäivänä ajoin paikan ohi uudestaan ja piha oli täynnä autoja ja skoottereita. Meno on kuulemma kovimmillaan juuri sunnuntaina kirkonmenojen jälkeen.


Tehtiin retki kuumille lähteille. Pitihän tätä valkoista jokiainesta testata (Vesa?). Hieroin mutaa aika estottomasti myös naamaan, jolloin paikallinen mies tuli varoittamaan, että aine on vaarallista jos sitä joutuu silmiin. Vesi oli todella kuumaa eikä kättä voinut pitää kauaa joessa. Täysmutaisena menin seuraavaksi toiselle uomalle, johon oli johdettu myös kylmää vettä letkulla, peseytymistä varten. Pesun jälkeen menin vielä lillumaan kuumiin altaisiin, joiden vesi oli hieman viileämpää, kuin joessa. Ihan rentouttava päivä. Tämän jälkeen kävin vielä parturissa, sillä viime kerrasta alkoi olla jo vähän turhan monta kuukautta (50p).

Kauneudenhoidosta tuli mieleen, että vähän huoliakin on ollut. Poskeen ilmestyi reilu viikko sitten iso finni, joka tulehtui. Olin päättänyt, että jos se ei parane Apo-saarella täytyy lähteä lääkäriin, kaulan imusolmukekkin oli turvoksissa. Nyt se on kuitenkin rauhoittunut ja muistona on enää poskessa oleva punainen läikkä.


Hampurilaiset ovat täällä suosittuja ja itekkin on tullut vierailtua tällä kojulla vähän turhan usein. En tiedä paljonko täällä tapahtuu ryöstöjä, mutta rahat ovat yleensä aina kaltereiden takana. Monissa kaupoissa kassatyttö kiikuttaa rahat kalteroituun koppiin, josta vaihtorahat tulevat. Jokaisella kaupalla on myös oma vartijansa.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Apo

Delffiinejä ja Valaita en päässyt bongaamaan, sillä satamassa ei ollut veneitä siihen tarkoitukseen. Paras aika on maaliskuulta syyskuulle, nyt nuo eläimet ovat kuulemma ympäri merta ja veneet korjattavana. Maaliskuun alusta lähtien annetaan bongaustakuu. Juttelin täällä erään tutun kanssa ajokortista. Hän ei ollut koskaan ajanut autolla, mutta ajokortti löytyi taskusta. Täällä vaaditaan vain kirjallinen koe. Siihenkin saa vastaukset rahalla, kuten hän oli hommannut, kun ei ensimmäisellä kerralla menny läpi (1500p), selittää paljon ajokulttuurista. Täällä on ollut melkein hankalaa sukkuloida liikenteessä, sillä autot jäävät joskus odottamaan. Esim. Thaimaassa on helpompi ennakoida, kun kaikki vain ajavat omaa nopeuttaan lähes välittämättä jalankulkioista.

Aposaaren vedenalainen maailma oli todella upea. Viimeisenä päivänä bongasin metrisen kilpikonnan ja uinkin sen perässä keskellä trooppisia kaloja (Nemoja oli paljon) ja värikkäitä koralleja, voin sanoa, että oli hieno kokemus. Näkyvyys oli n.10m luokkaa, jutellessani paikallisen miehen kanssa, hän pahoitteli, että näkyvyys on nyt melko heikko, parhaina aikoina se on 30-40m. Aposaari tuntui melko kalliilta, Dormi jossa ei ollut suihkua (pelkkä vesikaukalo) maksoi 300p. Resortin ravintolassa ateriat maksoivat 250p ja litran pullo vettäkin 45p. Pienestä paikallisten kylästä ei löytynyt varsinaista ravintolaa, mutta kysyessäni sitä kojusta (1l vettä 20p), nainen huusi naapurinsa paikalle, joka kokkasi minulle ison aterian 150 pesolla, tämän naisen tykönä kävinkin syömässä kaikki ateriani. Lukuunottamatta viimeisen päivän lounasta, sillä snorkkelin vuokrannut mies (100p/pv) kutsui minut kotiinsa syömään ja hänen äitinsä kokkasi herkullisen aterian punaisesta kalasta. Saarella oli ainoastaan generaattorisähköä 18-21.30, joten yhtenä iltana menin rannalle katsomaan tähtitaivasta valojen mentyä pois, upean näköistä, kun lähellä ei ole suurkaupunkejakaan. Negrosin vuorilla näytti olevan melkoinen kulotus käynnissä, epäilin liekkejä ensin metsäpaloksi, mutta paikallinen mies kertoi että siellä vain kulotetaan riisipeltoja.


Apolle menevää venettä piti odotella yli kaksi tuntia, mutta kyllä täällä kelpas odottaa...


Matkalla Apolle. Veneen omistaja oli käynyt ostamassa bambuja Mindanaolta isompaa venettä varten.


Aposaaren luonnonsuojeluprojekti on yksi Filippiinien onnistuneimmista.




Vene jolla matkasin takaisin Negrokselle, vene oli pieni ja aallot isoja, joten aika märkänä päästiin perille. Suomessa tällaisella paatilla tuskin saisi kuskata turisteja merellä, mutta me ollankin maakrapuja ja filippiinot yksi maailman kovimmista merenkulkukansoista.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Dumaquete

Edelleen täällä. Vietin viimeistä iltaa melko myöhään, enkä sitten jaksanutkaan lähteä aamulla satamaan. Mikä osoittautuikin todella hyväksi ratkaisuksi, sillä huomasin, että lähellä on Apo saari, yksi Filippiinien ja maailman parhaista sukellus/snorklauspaikoista. Sinne suuntaankin maanantaina. Huomenna ajelen bussilla katsomaan Baisia. Siellä voi olla mahdollista tehdä veneretki bongaamaan valaita ja delffiinejä. Olen myös suunnitellut ostavani uuden lentolipun ja näin pari viikkoa lisää aikaa Filippiineillä, kun viisumikin antaa myöten. Ei huvittaisi vielä kuun lopussa lähteä täältä kylmään Kiinaan, niin paljon on vielä näkemättä. Mutta tämä ei ole vielä varmaa, uusi lentolippu kustantaisi 3000p, pitää tosin tarkistaa voisiko vanhaa muuttaa, mutta tätä epäilen, sillä kyseessä on alelippu.

Offtopic:

Pakko vielä kertoa unesta, jonka näin toissayönä, oli niin erikoinen. Olin jossain päin Filippiinejä suht hyvätuloisen perheen vieraana. Vietimme iltaa ulkona, kun huomasimme suuren joukon ihmisiä tulevan tietä pitkin, kantaen palavia soihtuja. Perheen isä komensi kaikki kuorma-auton katolle piiloon. Väkijoukko kuitenkin löysi meidät ja heitti katolta alas, menetin tajontani. Herätessäni olin leirissä, jossa ihmisiä ja eläimiä oli häkeissä. Pelkäsin ja mietin miksi olin tullut tähän maahan. Erääseen häkkiin jossa oli kissoja johdettiin kaasua ja kissat alkoivat vääntelehtiä tuskissaan, en voinut katsoa. Ihmisiäkin tapettiin ja mietin milloin on minun vuoroni, tuttua perhettä en nähnyt enää missään, heidät oli luultavasti tapettu samantien. Päivät kuitenkin kuluivat ja minut iskettiin useasti tajuttomaksi, muttei tapettu. Aloin päästä kulkemaan melko vapaasti leirissä ja huomasin näiden ihmisten valmistavan oransseja levyjä, aivan kuin jotain huumetta. Kysyin mitä he tekevät, jolloin erittäin vihainen mies tuli luokseni ja sanoi tappavansa jos vielä kysyn tätä. Vapisten peräännyi ja lupasin etten kysy. Aikaa meni ja sain oman talon, jossa oli myös sauna, saunassa oli hieman Buddhan päätä muistuttava oranssi patsas ja sen ympärillä pieniä oransseja sateenvarjoja väärinpäin, jonkinlainen alttari. Elin talossa ja olin ystävystynyt johonkin mieheen, joka treenasi minua nyrkkeilyotteluihin. Nyrkkeilinkin useasti kahta miestä vastaan jotka olivat pukeutuneet yhteiseen punaiseen paitaan ja peittäneet kasvonsa lähes kokonaan punaisella kankaalla, niin että molemmat pystyivät käyttämään vain yhtä kättä. Voitin aina ja ilmeisesti tämän takia sain elää. Sitten yhtenä päivänä minut lyötiin taas tajuttomaksi ja näin elokuvan lopputekstit, joissa kerrottiin minun kuolleen reilu 50-vuotiaana syöpään ja eläneen lopun elämääni näiden ihmisten kanssa, osana yhteisöä. Tämän jälkeen heräsin hyvin hämmentyneenä, todella outo ja pelottava uni...

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Dumaquete

Olin lukenut opaskirjasta, että täältä on helppo löytää halpaa majoitusta, joten kieltäydyin kohteliaasti suomalaisen tutun tarjoamasta avusta, hänen vaimollaan olisi ollut tuttu täällä. Tulikin sitten käveltyä ympäri kaupunkia, lauantai vaikutti varmaankin asiaan, sillä halvemmat huoneet olivat täynnä ja hinnat olivat 700p+. Markettipaikan lähellä sain vinkin paikalliselta mieheltä ja marssin Vintage inniin, josta sainkin ilmastoidun huoneen 350 pesolla. Opaskirjan neuvoma kaupungin halvin paikka oli ilmeisesti mennyt konkkaan sillä nyt siellä pyöri jonkinlainen tukkuliike. Saavutus sinänsä, sillä yleensä paikat jotka pääsevät kirjoihin menestyvät hyvin. Oli tarkoitus vaihtaa halvempaan tuuletinhuoneeseen (250p), mutta siellä ei toiminut netti, joten päätin pysyä ilmastoidussa. Kumman huonoja lähettimiä täällä, sillä 10m. oveni ulkopuolella on lähetin ja silti singnaali näyttää heikkoa. Täällä on tullut tutustuttua paikallisiin opiskelijoihin, käytyä kirkossa ja vesiputouksella, huomenna matka jatkuu Boholille. Filippiinit ovat todella erilainen paikka, kuin muu K-Aasia, paljon latinofiilistä (Latinomaassa en kyllä ole koskaan käynyt). Englanninkielentaito on iso plussa, sillä täällä kaikki osaavat sitä. Tutuista opiskelijoista jokainen puhuu paremmin kuin minä.


Torinäkymää bussin ikkunasta


Matkalla pysähdyttiin tarkastuspisteellä, jossa sotilas kävi vilkuilemassa bussin sisällä. Bussit ovat täällä ikävän ahtaita ja jos 3-istuttavassa penkissä istuu 3, mun polvet ovat aika tiiviisti kiinni etummaisen penkissä.


Lähdin paikallisten opiskelijoiden kanssa viettämään iltaa rannalle. Minä ja pojat.


Minä ja tytöt


Yhtenä iltana kävin kuuntelemassa livemusapaikassa bändiä, hyvin vetivät ja 1,5l drinkkikannu makso 150p.


Sunnuntaina kävin kirkossa. Olin vähän myöhässä kello 3 näytöksestä, joten enää ei mahtunut istumaan. Messuja on sunnuntaisin aamusta iltaan 2 tunnin välein. Hyvin lämmin fiilis ja väkeä oli vauvasta vaariin. Ehtoollisella ei tarjottu kuin ruumis, veri jäi saamatta, kuulemma protestanttejen kirkossa saa verenkin (Tää oli katolilaisten). Välillä pappi puhui vähän englanniksikin, Visayan kieli on jännä sekoitus espanjaa ja paikallista kieltä, mukana hieman myös englantia.




Kello kirkko, enemmän näyttää kyllä kiinalaiselta temppeliltä...


Käytiin tuttujen kanssa katsomassa Valencian vesiputousta, upea paikka.


Mies ja kallio


Rantabulevardin pohjoispää, kuva yliopiston museosta, joka ei ollut häävi.


Kaupungin suurin kirkko, sama josta on sisäkuva aiemmin.

Ai niin Super Bowl. Pysyttelin täällä pitempään kuin oli tarkoitus, Osaksi siitä syystä, että paloin vuorella ja olkapäistä ja kämmenistä on hiljalleen lähtenyt nahka ja koska täällä piti olla hyvät mahdollisuudet nähdä tuo peli... Tein hieman tutkimusta ja kaupungin jenkit kertoivat, että jenkkiomisteisessa Time Outissa peli näytetään isolta kankaalta. Olinkin maanantaiaamuna tuossa baarissa n. 30 muun länkkärin kanssa, joista suurin osa oli jenkkejä. Aloituspotkun aikoihin alettiin pläräämään kanavia, sillä kanava miltä ottelun piti tulla, näytettiin golffia. Kanavaa mikä näyttää pelin ei löytynyt ja omistaja pahoitteli kovasti, että heillä on nyt ongelmia ja kuulin höpinää, että kyllä se viime vuonna tuli tuolta kanavalta. Kolmannes väestä alkoi soitella ja etsiä paikkaa joka näyttäisi pelin, kolmannes näytti vain nyrpeältä (minä mukana) ja kolmannes näytti olevan lähinnä tyytyväinen, että sai istua baarissa 8 maanantaiaamuna. Paikkaa ei löytynyt (todennäköisesti koska kaikki olivat kokoontuneet tänne, voisin vaikka lyödä vetoa, että kanava olisi löytynyt, jos sellainen olisi ostettu ajoissa). Näinkin sitten vain toisen halffin rakeisena streaminä, ei niitä hienoimpia elämyksiä, vaikka peli olikin hyvä.