Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

sunnuntai 29. tammikuuta 2023

Rubiah tirta divers

 Iboihin rannoilla oli kaksi sukelluskeskusta. Iboih divers päärannalla ja Rubiah Tirta divers leikkipuistorannalla. Suomalainen mies, johon törmättiin polulla suositteli Iboihia, joten menin ensin sinne. Heillä oli kuitenkin iso ryhmä juuri aloittanut, joten enempää sukeltajia ei mahtunut mukaan. Jatkoin Rubiah diversille ja varasin heiltä pari sukellusta (n.20€/sukellus varusteineen).  

100 sukellukseni suuntautui Batee Tokongille. Aivan huikea kohde. Nähtiin monta mustaevähaita, pari mustekalaa, kilpikonna ja paljon muuta. Goproni akku oli kuitenkin tullut tiensä päähän, joten kuvia tältä sukellukselta ei ole. Pics or it didnt happen... (max 32,1m/47min)
Reilun tunnin tauon jälkeen, joka vietettiin Rubiah saarella lähdettiin toiselle sukellukselle. Rubiahin pohjoispäästä Arus paleehille. Sukellusoppaani oli tälläkin sukelluksella huikean hyvä Mun. Sukelluksen profiili oli järkevä, hän löysi paljon mereneläviä ja tahti oli juuri sopivan rauhallinen. Muita sukeltajia ei tuona päivänä ollut, joten sain melkoista VIP kohtelua.
Toinen sukellus ei ollut yhtä huikea, kuin ensimmäinen, mutta paljon näkemistä täälläkin oli.  Tässä blackspotted moray, yksi monista mureenoista.
Viuhkakoralleja oli paljon.
Pikkuinen hummeri.
False clown anemonefish, eli oikea nemokala.

Missä luuhaa skunk anemonefish?

White collar butterflyfish ja parvi striper large eye breameja. (max 25,2m/50min)
Reilun yhdeksän kuukauden tauon jälkeen oli mahtavaa olla taas pinnan alla. Märkäpukua en käyttänyt, vesi on lämmintä.

tiistai 24. tammikuuta 2023

Sabang

 

Muutaman päivän jälkeen kävin skootterilla (7€/pv) kartoittamassa muuta saarta ja hankkimassa simkortin. Inka ei lähtenyt mukaan, vaikka majapaikan pitäjät asiaa ihmettelivätkin. Noin pieni ei kuulemma tarvi edes kypärää.. 
Tuolla vähän matkan päässä on aktiivinen vedenalainen tulivuori. Paikassa tuoksui hieman mätä kananmuna.
Saaren pääkaupungissa Sabangissa piti tietenkin mennä ensimmäisenä kauppahalliin. 
Ostin tämän, durian- ja kahvipullapallukoita ja kookosmömmöpötköä. Palattuani majapaikkaan tarkistin vielä voiko kuvan pötköä syödä ilman kypsentämistä, kuten myyjältä olin ymmärtänyt. Ei kuulemma voinut, mutta he leikkasivat tuon paloiksi ja paistoivat öljyssä. Vähän soijasuikalemainen, ois mennyt lihasta kunnon maustehässäköillä. Pallukat syötiin Inkan kanssa hyvällä ruokahalulla aamiaiseksi ja kookospötkökin oli hyvää.

Telkomselin toimistolta sain noin kymmenessä minuutissa turistisimin (n.10€), joka sisälsi 5gb dataa. Passi piti olla mukana ja puhelimen imeikoodi. NFL playoffit ovat käynnissä, joten otin saman tien 10gb lisädataa muutamalla eurolla. Sitä voi ostella lisää mistä tahansa pikkukojusta. 

Oltiin kuultu saksalaisilta turisteilta, että Iboihin automaatti antaa vain 1,5M kerrallaan, joten tarkoitus oli myös nostaa jokunen miljoona isolta kylältä. Pankissa kuitenkin kerrottiin, että Iboihissa on ainoa automaatti, joka toimii ulkomaalaisella Visalla... Se antoikin 2,5M kun kävin illalla kokeilemassa. 

Myöhemmin kuulin, että saaren automaatit on vaihdettu Islamilaisen pankin automaatteihin, kuten muuallakin Acehissa ja aluksi yksikään ei antanut ulkomaisilla korteilla rahaa. Yrittäjät valittivat asiasta niin paljon, että viranomaiset, pankki tai kuka lie hyväksyi Iboihiin yhden automaatin, joka toimii myös ulkolaisilla korteilla. 

En tykkää maksaa luottokortilla matkoilla, toki joskus teen poikkeuksia, mutta suomalaisittain en ihan joka paikassa vilauttele. Kortin kopiointi ja sulkeminen aiheuttaa aivan liikaa ongelmia. 

Uskonnollisuus näkyy Acehissa turistille myös alkoholikiellolla. Olutta saa laittomasti joidenkin hotellien kautta 3€/tölkki, jos välttämättä tarvii. Juhlia osataan silti. Joskus esimerkiksi karaoke pauhaa yömyöhään. Ymmärrän, että tätä on hankala uskoa suomalaisesta näkökulmasta, aikuiset ihmiset juhlimassa yömyöhään ilman päihteitä. Epäuskottavaa, mutta vakuutan, että se on mahdollista. 

Matkamuistomyymälän paitaosastolla kysyin, löytyykö minulle riittävän isoa paitaa. Ei löydy oli hyvin nopea vastaus.
Lounaspaikasta olisi löytynyt kalanpäätä, mutta valitsin lautaselle kalmaria ja katkarapuja. Kuuma ja ruuhkainen kaupunki ei ollut kovin rento, mutta ruoka oli parempaa, kuin turistirannalla.
Kaupungin komea moskeija.
Krueng Rayan näköalapaikka. Kiersin lopulta melkein koko saaren, osaksi vahingossa löydettyäni itseni saaren kaakkoiskulmasta. Jostain risteyksestä tuli käännyttyä vasemmalle, vaikka piti mennä oikealle..
Gua Sarang. Kaunis paikka, josta löytyy somekuvia varten kiikkuja.

perjantai 20. tammikuuta 2023

Iboih

 Aamulla hotellin respa tilasi meille Grabilla, eli K-Aasian Uberillä kyydin satamaan. 

Lähdettiin muka hyvissä ajoin hotellilta seitsemältä, mutta lipunostojonon jälkeen saatiin kiirehtiä puolijuoksua satamamiehen perässä laivaan. 
Yläkannelle ei mahtunut ja ilmastoiduissa sisätiloissa on tylsää. Onneksi löydettiin oma nurkka laivan perältä.
Kanttiini. Täältä saatiin appelsiinimehua ja kahvia.
Koitettiin bongailla matkalla delffiinejä, mutta yhtään ei nähty. Muoviroskaa sensijaan oli meri täynnä. Nuo valkoiset pisteet eivät ole likaa linssissä, vaan isoa muoviroskaa. Voitte vain kuvitella miltä näytti livenä.
Reilu kaksi tuntia ja oltiin Wehillä.
Satamasta matka jatkui sivuvaunullisella moottoripyörällä noin kolmekymmentä kilometriä Iboih rannalle (8€). Pyydettiin hyvin rauhallista kyytiä ja kuski teki työtä käskettyä. Ansaitsi hyvän juomarahan. 
Ranta johon tytöt jäivät lounaalle ja minä lähdin etsimään majapaikkaa pariksi viikoksi.
Rannan paras mesta oli Olala.
Parvekkeelta näkyi upean maiseman lisäksi apinoita.
Tinkasin parhaan ja melkein parhaan mökin yhteishintaan 29€/yö. Otetaan nyt loman kannalta.
Minä en lopulta ollut täysin tyytyväinen omaani, joten vaihdoin viiden päivän jälkeen rantaan. Nyt ei ollut puita pilaamassa näkymää ja hintakin pysyi pienen väännön jälkeen samana.
Tätä kirjoittaessa tutkin kalakirjaa, mutten ole ihan varma mitä syötiin. Grouperiin päädyin?
Hyvää oli. Tästä sataman vieressä sijainneesta ravintolasta muodostui vakkari illallispaikkamme. Kalat maksoivat 10-20 euroa salaatilla ja kolmella riisiannoksella. Mehut olivat 1,5€/kpl. Tuo suklaalla koristeltu juoma on avokadomehu, joka on noussut aikuisten suosikiksi. Inkalle maistuu appelsiinimehu.
Ravintolasta voi katsella kaloja ja välillä jopa rauskuja rantavedessä. Ruoantähteet heitetään mereen, mikä houkuttelee paikalle katseltavaa. Omaa pöytää ei kannata silti jättää tyhjilleen, sillä ravintolan kissapopulaatio on suuri.
Toinen vakkarimme on tämä leikkipuistorannassa sijaitseva kahvila, josta saa erinomaisia hampurilaisia. Myös nuudeliannokset, paistettu riisi ja curryt ovat ihan ok.
Mutta kahvi on se juttu. Acehilaisista pavuista tehtyä espressoa ja cappuccinoa. Niiiin hyvää. tuplaespresso 1,5€, cappuccino maksaa saman verran.
Tässä paikallinen erikoisuus sanger. Pohjalla kondensoitua maitoa ja päällä espresso, sekoitetaan ennen nauttimista. Toimii erinomaisesti jälkiruokakahvina. Hinta 15000r eli yksi euro.

Leikkipuistoranta ei varmaan ole tämän iboihin kakkosrannan virallinen nimi, mutta meille se on sitä.

Näillä nuorilla kanoilla on kova hinku majapaikkamme ravintolaan. Jokunen kuukausi vielä, maltti on valttia. 

Työntekijät ovat käsittääkseni sukua omistajalle. Töitä on joka ikinen päivä 8.00-21.30, paitsi hyvin ansaitulla vuosilomalla, joka kestää kuukauden.

Paikan käsitys tacosta. Ihan ok välipalapasteija (2€). Vesipuollon saa täytettyä 30 sentillä. 
Viime kerrasta tuttu mama on jäänyt eläkkeelle, mutta hänen tyttärensä kuulemma jatkaa toimintaa. Nyt paikka on näyttänyt olevan kiinni.

tiistai 17. tammikuuta 2023

Kuala Lumpur

 

Old Townin kuuluisaa valkoista kahvia. Tällä oli hyvä aloittaa päivä.
Mr. Tat Van Haolla oli melkoinen vastaanottokomitea vastassa. Minä taas olin Inkaa (aiemmin kutsuttu vauvaksi) ja Minnaa vastassa, oltiin päätetty viettä yhteinen kuukauden loma.

Lentokentältä ostin kymmenellä eurolla Malesian turistisimin, joka sisältää rajattomasti dataa (30vrk). 

Lentokentältä pääsi junalla ja skytrainilla yhteensä vajaalla sadalla ringgitillä (1€=4r) huoneistohotellillemme (KL Eight Suites), jonka olimme varanneet yhdeksi yöksi. Acehiin ei ollut iltalentoja.

Tämä rakennus pisti silmään, ei taatusti ollut täällä kymmenen vuotta sitten, kun olin kaupungissa viimeksi. Siitä on järkyttävän kauan, aika menee nopesti, kun on hauskaa. Eräs ystäväni varmisti asian, rakennus on valmistunut viime vuonna. Chinatown sensijaan ei ollut muuttunut juuri lainkaan. Foodcourtissa moni seinän ruokalistakin oli edelleen täsmälleen sama.
Hotellin telkun kulma.

Seuraavana päivänä ajeltiin takaisin lentokentälle ja lennettiin Banda Acehiin AirAsialla. Koneen etuosasta pääsi putkeen, mutta takaosasta piti mennä ulkokautta terminaaliin. 

Olin unohtanut, että täällä pitää edelleen ladata joku korona-appi. Välillä kävin hakemassa kaikille puolen miljoonan visa on arrivalit (32€). Sovellukseen rekisteröityminen oli haastavaa ja lopulta se jäi tekemättä, kun rajaviranomainen kävi kysymässä onko meillä viisumit ja ohjasi immigrationiin. Appia ei kuulemma tarvi tällä kertaa. Taisi olla kiire tauolle, muut matkustajat olivat jo menneet immigrationin läpi, oltiin ainoat länkkärit. 

Immigrationin jälkeen nostettiin miljoonia automaatista (max. kertanosto 2,5M) ja otettiin 8€ taksi Amelia hotellille, josta oltiin varattu huoneet. Pulau Wehille jatkaisimme seuraavana päivänä.

Illallispaikka. Tilattiin Inkalle nuudeleita ilman tulisuutta, mutta tulista saatiin. Onnekkaasti myös minun munakkaani jäi tulematta, joten söin nuudelit ja vaihdoimme seuraavaan kojuun, jonka rouva teki nasi gorengin täysin ilman chiliä ja Inkakin sai syödäkseen. Hotellille päästyämme naputtelin kääntäjään ei tulinen, joka kääntyi indonesiaksi tidak pedas. 

Lentokentän simkorttikioski oli ollut kiinni, joten yritin ostaa kaupungista simin, mutta kuulin, että koska en ole maksanut veroja, kännykässäni ei toimi indonesialainen simkortti. Tämä todettiin ihan käytännössäkin. 

Luin netistä hotellilla, että Indonesiaan on tullut viime vuonna laki, joka pakottaa maksamaan kymmenien prosenttien tuontiveron kaikesta elektroniikasta. Laki oli luonnollisesti täysi susi, sillä kuka lentäisi enää esimerkiksi Balille viikon lomalle uuden iphonen kanssa. Lakia muutettiinkin pikavauhtia niin, että laki ei koske alle kolmen kuukauden visiittiä. Edelleen kännyköiden imeil pitää kuitenkin rekisteröidä, jos haluaa, että paikallinen simi toimii puhelimessa. Tämän voi tehdä ainoastaan teleyhtiön toimistossa.

Eka muttei taatusti vika selfien pyytäjä. Tämä ei ole mennyt muodista. Eikä myöskään Ahtisaari. Lyhyellä vierailulla kuulin nimen parikin kertaa, kun kerroin olevani Suomesta..

perjantai 13. tammikuuta 2023

Negombo

Riadissa vietettyjen viiden yön jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Viimeisenä päivänäkin satoi, joten päivä meni lusien. Ostareita ei jaksanut enää kiertää ja ulkona ei viihtynyt. Mutta kaikenkaikkiaan pysähdys oli erittäin mielenkiintoinen. Kansallismuseon takia pitää tulla vielä jonain päivänä takaisin. Muutaman vuoden päästä kaupunki näyttää hyvin erilaiselta ja liikkuminen on helpompaa, kun maailman laajin metroprojekti valmistuu. Kruununprinssi kehittää maata kovaa vauhtia. Saudit haluavat olla merkittävävässä asemassa öljyn loputtuakin.

Matka jatkui Sri Lankan airlinesilla. Lento lähti hieman myöhässä, sillä kone saapui Riadiin myöhässä. Taululla näkyi yksi isompi myöhästyminen. Pegasuksen 2.40 lähtevän lennon uusi lähtöaika oli 6.40...

Lentoemäntä kertoi, että viiniä ei saa ruoan kanssa, sillä oltiin vielä saudien ilmatilassa. Kansainvälisen ilmatilan saavutettuamme lentoemäntä toi lasillisen ilman eri pyyntiä. Loistava palvelu, tätä lentoyhtiötä voi suositella. Ruokakin oli hyvää ja stuertti jakoi ylimääräiset annokset halukkaille.

Colombon lentokentälle saavuttiin aikaisin aamulla ja jatkolentoni lähti vasta 12 tunnin päästä. Olin hakenut ilmaisen etransit viisumin valmiiksi netistä. Rajaviranomainen antoi maahantulolapun bumerangina takaisin, hotelli? Normaalisti kirjoitan tuohon kohtaan jonkin randomhotellin, jos minulla ei ole varausta, mutta nyt olin jättänyt sen tyhjäksi, enhän aikonut yöpyä maassa. Mies kysyikin tämän selitettyäni hämmästyneen näköisenä, miksi oikein lähden ulos? Ajattelin, että rannalla on mukavampi odotella lentoa, vastasin. Ei lisäkysymyksiä ja sain leiman.

Tuktuk Negomboon 2000 rupiaa (5€). 
Jäin pois kyydistä rantatiellä ja lähdin kävelemään aamiaispaikkaa etsien. Tätä paikkaa piti iäkäs rouva. Stereotypisesti ajattelin, että ruoka on hyvää ja olin oikeassa. Nainen valitteli, että turisteja on kovin vähän.
Jatkoin matkaa ja toivoin, että pian rannan näkisi tieltä. Negombon näyttivät vallanneen isot resorttikompleksit.
Resorttien välistä pääsi onneksi katsomaan rantaa ja kävelemään sitä pitkin, resortit eivät olleet aidanneet rantaviivaa. 

Pohjoispäädystä löytyi Honey Beach Rooms and restaurant. Päivä kului paikan riippumatossa, josta juttelin yhden työntekijän kanssa koko päivän lähinnä politiikasta ja matkailusta. Tai ei Cham varsinaisesti ollut paikan työntekijä, vaan oli tullut jeesaamaan edellisen päivän juhlien kanssa. Miehellä oli yrittäjäkokemusta ja työntekijäkokemusta monesta eri maasta. Negombossa on hänen muistaakseen suomalaisen aloittama mielenkiintoinen bisnes. Firmat hoitavat turisteille tuktukkortteja, opettavat ajamaan ja luonnollisesti myös vuokraavat lopuksi menopelin. Mielenkiintoinen tapa nähdä Sri Lankaa.

Cham kertoi, että eurooppalaiset turistit eivät ole vielä palanneet. Venäläisiä on melko paljon, mutta he eivät kuluta, kuten eurooppalaiset. Usein yksi perhe on ostanut talon ja majoittaa muita venäläisiä sinne, ruoka haetaan kaupasta ja tehdään itse. 

Sri Lankan talouskriisi on erittäin vakava. Esimerkiksi polttoaineen hinta on noussut 300%. Korona romutti koko maan talouden. Kerroin Tansanian kokemuksista, köyhissä maissa nähdään nälkää ympäri maailmaa, kun rikkaat linnoittautuivat norsunluutorneihinsa, eikä murusia enää tipahdellut. Sri Lankassa myös heroiiniongelma on kasvanut ja rikollisuus lisääntynyt, kun nuorilla miehillä ei ole tekemistä.

Kissakevennys.

Neljän aikoihin ajelin lentokentälle, Cham jatkoi samalla kyydillä kotiinsa. Lentokentältä sai todella hyvää kahvia. Papuja olisin ostanut, ellei seuraava kohteeni olisi Aceh, joka myöskin on kuuluisa kahvistaan. 

Kuala Lumpurin portti ilmoitettiin alle tunti ennen lennon lähtöä. Samoin oli tehty myös kahdelle muulle lennolle. Näille kaikille kolmelle lennolle piti mennä saman lisäturvatarkastuksen läpi. Aluksi homma toimi kauniisti jonottaen, mutta kun tuli viimeinen kuulutus ensimmäisenä lähtevälle Dohan lennolle, homma meni aivan sekaisin ja epämääräiseksi avopalloiluksi, jossa läpivalaisu ja henkilökohtainen turvatarkastus oli lähinnä pakollinen muodollisuus, välillä ihmiset pääsivät läpi vaikka laitteet piippasivat. Dohan lento lähti ainakin tunnin myöhässä, minun lentoni suurinpiirtein ajallaan.

Kuala Lumpurissa olin kahden aikaan yöllä ja suuntasin suoraan kakkosterminaalin kapselihotelliin. 

Tämä on perhekapseli, minun oli puolet pienempi.
Meinasin kirjoittaa tähän vitsikkäästi "Isommat ruudut?", mutta sitten ajattelin, ettei sellainen ole nykypäivänä sopivaa.