Aloitetaan kansikuvalla ja palataan sitten alkuun.
Hotellilla oli jatkuvasti instantkahvia tarjolla, joten kupposen siemaistuani lähdin satamaan, joka oli korttelin päässä. Avaimen jätin oveen, paikan pitäjää ei näkynyt, vaikka hän oli kertonut olevansa paikalla kuudesta lähtien.
Myös jälkiruokapöytä.
VIP:stä siirryin suoraan lennolle. Lento ei ollut aivan täynnä, joten minun ja Johniksi osoittautuneen miehen välissä oli yksi penkki väliä. Eräällä pariskunnalla oli ihmeellinen selkkaus koneeseen noustessa. He kyselivät posket punaisina, miksi he joutuivat maksamaan 150$ ylimääräistä päästäkseen lennolle. Kuulin vähän keskustelusta, mutta epäilin, että he ovat ostaneet lipun paikallisten hintaan. Joka tapauksessa joku matkatoimisto oli tainnut vedättää heitä. Toivottavasti homma ei jatku tuhansien eurojen risteilyllä.
Minulle tämä Aviancan lento Galapagos lentokentälle maksoi 135€ ja paluu samalla yhtiöllä San Cristobalilta Guayaquiliin 175€. Kansas Citystä kotoisin oleva John asui tai oli asunut Kuopiossa, melkoinen sattuma. Hän oli saanut hostelliltaan tiedon, että saarille ei enää vaadita covid-testiä. Tämä tieto osoittautui oikeaksi. Minun hostellillani puhuttiin edellisenä päivänä antigen testistä ja turisti-infossa tosiaan kolme päivää sitten PCR:stä... Nyt on tiedottamisessa petrattavaa. John oli tavannut Quitossa miehen, joka oli loikoillut Isabelan hiekkarannoilla kaksi kuukautta ja oli kuullut, että kaloja on alkanut näkyä rantojen tuntumassa aiempaa enemmän. Ehkä pieni lepo turistimassoista on tehnyt hyvää saarten luonnolle. Edelleen turisteja on melko vähän, joten todettiin, että nyt on todennäköisesti meidän elinaikamme paras aika vierailla saarilla.
Hostellilta ostin seuraavalle päivälle (7.30am) venematkan Isabelalle 25 dollarilla. Suunnitelmani on tutkia kolme asutuinta saarta lännestä itään. Olin lukenut, että neljännelle eli Floreanalle menee vain muutama vene viikossa. Hostellin pitäjä kertoi, että sinne menee nykyään yksi vene viikossa, muttei välttämättä joka viikko, jos ei ole riittävästi matkustajia. Okei tuo neljäs asuttu saari jäi lopullisesti pois suunnitelmista.
Näytti, että suurin osa ihmisistä kulki kaduilla ilman maskeja, joten kysyin miten tuon asian laita on? Mies kertoi, että kaduilla ei maskia tarvi käyttää, mutta joissain sisätiloissa se vaaditaan. Tämä oli mukava tieto, olinkin jo kulkenut 2 viikkoa maski naamalla. En tiedä oliko se enää mantereellakaan pakollista, mutta jos 95% paikallisista käyttää sitä, niin silloin käytän minäkin.
Kierrellessäni kylällä kävin kysymässä kahdesta sukellusliikkeestä hintoja. Molemmissa kahden sukelluksen päiväreissu Gordon Rocksille maksoi 160$, sisältäen varusteet ja lounaan.
Itse kylä oli melko leppoisen oloinen turistirysä. Kaikkien hintojen tiesin olevan korkeampi, kuin mantereella. Ravintolaa etsiessä yli kympin annokset silti vähän hirvittivät, lounasaika oli mennyt jo.
Matkalla Quitoon koitin katsella Cotopaxi vuorta, muttei siitä näkynyt kuin juuri. Cotopaxi on Mayonin ja Fujin kaltainen, erittäin kaunis tulivuori. Mutta ottaen huomioon kauden, olin jo nähnyt aika paljon upeita maisemia, joten sai olla tyytyväinen.
Quitoon saavuttaessa näin metron sisäänkäynnin. Mahtavaa täälläkö olisi sellainen. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen, metro avataan vasta loppuvuodesta, ajattelinkin ottaa taksin. Sitten ryhdistäydyin. Mikä ihmeen taksilla ajelija minusta on tullut. Matkaa on toistakymmentä kilometriä ja kai nyt näin isossa kaupungissa on julkinen liikenne kunnossa ilman metroakin.
Kyllä oli. Tavallisten bussien lisäksi täällä oli pitkien bussien "ratikkalinja". Samantyyppinen, kuin ainakin aikoinaan Jakartassa. Näillä pitkillä busseilla on omat kaistansa ja selkeät asemat. Matka linja-autoasemalta Mariscal Sucreen maksoi 0,35$.
Mariscal on Quiton toinen turistialue vanhan kaupungin lisäksi ja täältä löytyy halpaa majoitusta. Vertailtuani matkalla eri hotelleja, päätin talsia ensimmäisenä Galapagos hostellille. Sinnehän olen täältä Quitosta lentämässä. Hostellilla oli tietenkin myös matkatoimisto, mutta he joutuivat pettymään, kun kerroin suunnitelleeni itsenäisen saarihyppelyn, heidän kysyessän olenko kiinnostunut maa- vai risteilykierroksesta. Heikohkon Galapagoksen kartan sain sisäänkirjautuessa ja jos tarvin mitään apua suunnittelussa, heiltä voi kysyä.
Huoneeseeni oli oma sisäänkäynti ja seinänaapurina ruokasali. Sai rauhassa tuulettaa Suomen maaleja. Pihan erotti kadusta korkea aita ja aina kun halusi portista sisään, piti painaa ovikelloa.
Löysin kahteen asti auki olevan urheilubaarinkin, mutta kun kysyin, että näyttävätkö he olympialaisia ja jääkiekkoa, sain vastaukseksi vain tyhjän katseen.
Katutaidetta maski-aikakaudelta.
Galapagossaarille päästäkseen pitää käydä nokankaivuussa. Netissä oli vähän ristiriitaista tietoa, joten kävelin turisti-infoon kyselemään tämän hetken tilanteesta. He kertoivat, että minun pitää käydä PCR-testissä. Koska oli lauantai ja lentoni olisi tiistaina, voisin käydä testissä saman tien. Ajelinkin pitkällä bussilla infon suosittelemaan ECUAamerican klinikalle. Testi maksoi 45 dollaria ja negatiivinen tulos kilahti sähköpostiin jo puolilta öin.
