Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (74) Filippiinit (58) Suomi (44) Snorklaus (42) Kiina (39) Malesia (38) Tansania (36) Egypti (33) Sukellus (32) Intia (31) Ecuador (29) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Laos (20) Galapagos (19) Maluku (19) Sri Lanka (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Sumatra (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (12) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Oman (9) Kolumbia (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

lauantai 26. helmikuuta 2022

Puerto Villamil

Aloitetaan kansikuvalla ja palataan sitten alkuun.

Hotellilla oli jatkuvasti instantkahvia tarjolla, joten kupposen siemaistuani lähdin satamaan, joka oli korttelin päässä. Avaimen jätin oveen, paikan pitäjää ei näkynyt, vaikka hän oli kertonut olevansa paikalla kuudesta lähtien. 

Samoihin aikoihin oli lähdössä useampi vene, mutta nopeasti löysin oikean check in naisen. Täällä piti olla tuntia ennen veneen lähtöä. Pienessä tihkusateessa minulle kerrottiin, että olen veneemme ensimmäinen, joten voin tehdä jonon tuohon aukiolle. En halunnut kastua, joten tallustin esiintymislavan suojaan istuskelemaan. Sieltä näin oikein hyvin, milloin veneeseen aletaan siirtyä. Tämä tapahtui seitsemältä. Satamamaksua piti maksaa yhden dollarin verran ja laukut läpivalaistiin. Sitten siirryttiin venetaksilla Destinyyn (0,5$).
Vaikka perässä oli 750 heppaa matka kesti pari tuntia.
Perillä siirryttiin taas pienempään taksiveneeseen (1$), jolla päästiin lyhyt matka Puerto Villamilin satamaan. Satamassa piti maksaa kuntaveroa 10$.
Kylläpä vesi näytti houkuttelevalta.
Vastassa oli paljon merileguaaneja. Suurinta osaa taisi olla vastassa myös matkanjärjestäjä. 
Minulle olisi löytynyt takseja mistä valita, mutta kylään oli kilometri ja olin alustavasti katsellut majapaikan mahdollisimman läheltä satamaa (snorklis), joten lähdin käppäilemään tätä tietä eteenpäin.

Hospedaje Saritasta löytyi todella mukava huone 15$/yö. Keittiötä ei ikävä kyllä ollut, sillä se huone oli varattu muutaman päivän päästä, mutta sovittiin tälle viikkovuokraksi 95$ ja saisin keitellä aamukahvit perheen keittiössä. Bookingista päätellen täällä maksetaan henkilöperusteisesti, eli kahdelle hengelle tuo sama huone olisi maksanut tuplat. Tosi hyvä systeemi yksin matkustavan näkökulmasta.
Selkeä hätäsuunnitelma tsunamin varalta.
Keittiöstä löytyi vain pari isoa mukia, joten kävin ostamassa matkamuistomyymälästä shottilasin espressokupiksi, ei se vain maistu yhtä hyvältä isosta motista.
Perhe hoiti minulle ison vesitonkan kahdella dollarilla. Paikan poika opasti reitin torille, josta sain päiväsaikaan vitosella kahden ruokalajin lounaan.
Leipomosta löytyi korvapuustia ja pullaa aamiaiseksi 0,5$/kpl.
Ja näiltä tytöiltä ostin banaanitertun (n.10kpl/1$). Ensin koitin ostaa banaaneina noita etualalla näkyviä, mutta tytöt kertoivat ystävällisesti, että ne ovat kokkaukseen tarkoitettuja jotain, nimeä en muista. Tuolta korista löytyi banaaneja. 
Kylän keskellä olevassa lammikossa oli muutama flamingo.
Saaren ainoassa sukelluskeskuksessa kahden sukelluksen päiväretki maksoi 160$. Saaren paras sukelluspaikka on tortuga. Paikan pitäjä näytti innoissaan minulle kuvia mantoista, joita näkyy usein. Kysyin miten on vasarapäähaiden laita? Joo ne on aika tavallisia, mutta tiedätkö mitä? Viime viikolla näimme valashain. Vaikutti hyvältä. Hintavaa, mutta kyllä minä yhden reissun raaskin tehdä. 
Kylän hiekkaranta oli upea ja vilisi merileguaaneja. Täällä voi myös surffata.
Rantabaarin seinällä kiipeili gekkojen lisäksi tietenkin myös merileguaaneja.
Pyöräilybaana. Pyörävuokra on kympin päivässä. 
Kyläkirkon alttari on trooppinen.
Pääaukion laidasta löytyi illalliseksi kalmari annos ja alkukeitto 7 dollarilla.
Auringonlaskua oli mukava katsella mojitolasi kädessä (2 drinkkiä 9$). Seuraavalla kerralla vedenalaisesta maailmasta.
 

torstai 24. helmikuuta 2022

Galápagossaarille

Huoneeni edustalla oli ollut taksi parkissa kaikki yöt, joten oli luontevaa kysyä lentokenttäkyytiä hostellilta (25$). Lentoni lähti 11.18. ja ensin hostellin väki oli sitä mieltä, että kahdeksalta on hyvä aika lähteä kentälle. Tämä kuitenkin muutettiin seiskaan maanantai-iltana. Normaalisti aamiainen alkoi vasta kahdeksalta, mutta minulle se järjestyi 6.40. 

Kentällä olin jo 7.45. Galapagossaarille on erityiset matkustusjärjestelyt. Ensin piti mennä matkatavaroiden tarkistuspisteeseen ja näyttää rokotuskortti. Luulin, että täällä pengottaisiin enemmänkin matkatavaroita, sillä esimerkiksi kaikenlaisten siementen vienti saarille on kiellettyä. Matkatavarat kuitenkin vain läpivaistiin ja sain jatkaa matkaa. 

Seuraavaksi tietynlaiseen Galapagos-immigrationiin. Siellä piti taas näyttää passia, kysyttiin lennonnumero ja kauanko aion saarilla olla. Tämän jälkeen sain saarille pääsykortin, joka maksoi 20 dollaria. Tämän jälkeen oli vuorossa normaalit lentokenttäkäytännöt. Niissäkään ei ollut käytännössä minkäänlaisia jonoja ja vähän yli kahdeksan olin lähtöporttialueella. Mitäs nyt.

Kotimaanterminaali oli melko pieni. Vesipullo maksoi yli kolme dollaria ja halvimmat sapuskat kymmenen. Googletin VIP Loungen. Premium luottokortteja omistamattomille se maksoi 25$ (tätä ei mainostettu kentällä), ruokaa ja juomaa tarjolla, saanut hyvät arvostelut. Sinne siis. 

Sovin kuvaan. 
Aamiaisbuffet oli tosi hyvä.

Myös jälkiruokapöytä. 

VIP:stä siirryin suoraan lennolle. Lento ei ollut aivan täynnä, joten minun ja Johniksi osoittautuneen miehen välissä oli yksi penkki väliä. Eräällä pariskunnalla oli ihmeellinen selkkaus koneeseen noustessa. He kyselivät posket punaisina, miksi he joutuivat maksamaan 150$ ylimääräistä päästäkseen lennolle. Kuulin vähän keskustelusta, mutta epäilin, että he ovat ostaneet lipun paikallisten hintaan. Joka tapauksessa joku matkatoimisto oli tainnut vedättää heitä. Toivottavasti homma ei jatku tuhansien eurojen risteilyllä.

Minulle tämä Aviancan lento Galapagos lentokentälle maksoi 135€ ja paluu samalla yhtiöllä San Cristobalilta Guayaquiliin 175€. Kansas Citystä kotoisin oleva John asui tai oli asunut Kuopiossa, melkoinen sattuma. Hän oli saanut hostelliltaan tiedon, että saarille ei enää vaadita covid-testiä. Tämä tieto osoittautui oikeaksi. Minun hostellillani puhuttiin edellisenä päivänä antigen testistä ja turisti-infossa tosiaan kolme päivää sitten PCR:stä... Nyt on tiedottamisessa petrattavaa. John oli tavannut Quitossa miehen, joka oli loikoillut Isabelan hiekkarannoilla kaksi kuukautta ja oli kuullut, että kaloja on alkanut näkyä rantojen tuntumassa aiempaa enemmän. Ehkä pieni lepo turistimassoista on tehnyt hyvää saarten luonnolle. Edelleen turisteja on melko vähän, joten todettiin, että nyt on todennäköisesti meidän elinaikamme paras aika vierailla saarilla. 

Alhaalta ylös Seymour Norte, Mosquera, Baltra (lentokenttä) ja Santa Cruz. Jo lentokoneesta näki, että vesi oli todella kirkasta.
Nämä liskot aiheuttivat lentokoneesta terminaaliin vievällä tiellä hyvän ruuhkan. Hauskaa, että oltiin juuri hetki sitten poistuttu koneesta hyvin hallitusti etu- ja takaovesta penkkirivi kerrallaan.
Passintarkastuksessa maksoin 100 dollarin kansallispuistomaksun ja sain Galapagosleiman passiini. Ecuadorissa saa majailla kerrallaan 3kk, mutta tästä ajasta voi viettää vain 2kk Galapagossaarilla. Tiesittekö muuten, että kuuluisa herra Darwin vietti täällä vain viisi viikkoa?
Lentokentältä matka jatkui bussilla (5$) satamaan ja sieltä veneellä (1$) Santa Cruzin saarelle. 
Veneestä noustessa syntyi taas ruuhkaa. Tästä eteenpäin porukka hajaantui. Osaa oli matkanjärjestäjien kulkupelejä vastassa, osa lähti taksilla ja esimerkiksi minä jatkoin bussilla (5$) Puerto Ayoraan. Puerto Ayorassa asuu noin 13 000 asukasta, eli noin puolet Galapagossaarten väestöstä.
Olin varannut huoneen 23 dollarilla ensimmäiseksi yöksi Darwin hostellista (ilmastointi ja oma kylpyhuone), sillä ainakin jossain vaiheessa täällä on pitänyt olla majoitus varattuna koko oleskeluajalle. Olin lukenut, että nyttemmin on yleensä riittänyt majoitus yhdeksi yöksi. Minulta ei kukaan kysellyt missään vaiheessa mitään majoituksesta.

Hostellilta ostin seuraavalle päivälle (7.30am) venematkan Isabelalle 25 dollarilla. Suunnitelmani on tutkia kolme asutuinta saarta lännestä itään. Olin lukenut, että neljännelle eli Floreanalle menee vain muutama vene viikossa. Hostellin pitäjä kertoi, että sinne menee nykyään yksi vene viikossa, muttei välttämättä joka viikko, jos ei ole riittävästi matkustajia. Okei tuo neljäs asuttu saari jäi lopullisesti pois suunnitelmista. 

Näytti, että suurin osa ihmisistä kulki kaduilla ilman maskeja, joten kysyin miten tuon asian laita on? Mies kertoi, että kaduilla ei maskia tarvi käyttää, mutta joissain sisätiloissa se vaaditaan. Tämä oli mukava tieto, olinkin jo kulkenut 2 viikkoa maski naamalla. En tiedä oliko se enää mantereellakaan pakollista, mutta jos 95% paikallisista käyttää sitä, niin silloin käytän minäkin.

Kierrellessäni kylällä kävin kysymässä kahdesta sukellusliikkeestä hintoja. Molemmissa kahden sukelluksen päiväreissu Gordon Rocksille maksoi 160$, sisältäen varusteet ja lounaan. 

Itse kylä oli melko leppoisen oloinen turistirysä. Kaikkien hintojen tiesin olevan korkeampi, kuin mantereella. Ravintolaa etsiessä yli kympin annokset silti vähän hirvittivät, lounasaika oli mennyt jo.

Magnumin ostin yhdestä pikkukaupasta. Jos olisin tiennyt sen maksavan 3,25$ en tiedä olisiko piheys iskenyt. Hyvä etten tiennyt hintaa, sillä jäätelö maistui helteessä todelta hyvältä. Vuorilla oli kivaa, mutta kyllä on mukava, kun on taas lämmin.

Hieman syvemmältä sisämaasta löysin paikallisille suunnatun ravintolan, jossa oli vielä lounasta jäljellä. Kaksi ruokalajia 4,5$. 
Kirkosta löytyi harvinaisen kauniita freskoja. 

Sataman laiturilla köllötteli merileijonia
Meressä näin kilpikonnan
Ja rantakivikko vilisi isoja rapuja
Illan tullen merileijonat aktivoituivat
Ja meressä parveili pieniä mustaevähaita. Alkoi tuntua siltä, että saatan viihtyä todella hyvin näillä saarilla.
 

tiistai 22. helmikuuta 2022

Quito (2850m)

 Matkalla Quitoon koitin katsella Cotopaxi vuorta, muttei siitä näkynyt kuin juuri. Cotopaxi on Mayonin ja Fujin kaltainen, erittäin kaunis tulivuori. Mutta ottaen huomioon kauden, olin jo nähnyt aika paljon upeita maisemia, joten sai olla tyytyväinen.

Quitoon saavuttaessa näin metron sisäänkäynnin. Mahtavaa täälläkö olisi sellainen. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen, metro avataan vasta loppuvuodesta, ajattelinkin ottaa taksin. Sitten ryhdistäydyin. Mikä ihmeen taksilla ajelija minusta on tullut. Matkaa on toistakymmentä kilometriä ja kai nyt näin isossa kaupungissa on julkinen liikenne kunnossa ilman metroakin. 

Kyllä oli. Tavallisten bussien lisäksi täällä oli pitkien bussien "ratikkalinja". Samantyyppinen, kuin ainakin aikoinaan Jakartassa. Näillä pitkillä busseilla on omat kaistansa ja selkeät asemat. Matka linja-autoasemalta Mariscal Sucreen maksoi 0,35$. 

Mariscal on Quiton toinen turistialue vanhan kaupungin lisäksi ja täältä löytyy halpaa majoitusta. Vertailtuani matkalla eri hotelleja, päätin talsia ensimmäisenä Galapagos hostellille. Sinnehän olen täältä Quitosta lentämässä. Hostellilla oli tietenkin myös matkatoimisto, mutta he joutuivat pettymään, kun kerroin suunnitelleeni itsenäisen saarihyppelyn, heidän kysyessän olenko kiinnostunut maa- vai risteilykierroksesta. Heikohkon Galapagoksen kartan sain sisäänkirjautuessa ja jos tarvin mitään apua suunnittelussa, heiltä voi kysyä.

Huone maksoi 15$ ja jos olisin vähintään 3 yötä 13$/yö. Hinta sisälsi hintaan nähden hyvän aamiaisen. Paahtoleipää, muna, kahvi ja hedelmiä.
Jos uskoisin enteisiin, niin tässä olisi hyvä sellainen. 

Huoneeseeni oli oma sisäänkäynti ja seinänaapurina ruokasali. Sai rauhassa tuulettaa Suomen maaleja. Pihan erotti kadusta korkea aita ja aina kun halusi portista sisään, piti painaa ovikelloa.

Löysin kahteen asti auki olevan urheilubaarinkin, mutta kun kysyin, että näyttävätkö he olympialaisia ja jääkiekkoa, sain vastaukseksi vain tyhjän katseen.

Opiskelemaan Venäjälle tai Ukrainaan? Koulutuskonsultaatiotoimisto Venäjän suurlähetystöä vastapäätä.

Katutaidetta maski-aikakaudelta. 

Galapagossaarille päästäkseen pitää käydä nokankaivuussa. Netissä oli vähän ristiriitaista tietoa, joten kävelin turisti-infoon kyselemään tämän hetken tilanteesta. He kertoivat, että minun pitää käydä PCR-testissä. Koska oli lauantai ja lentoni olisi tiistaina, voisin käydä testissä saman tien. Ajelinkin pitkällä bussilla  infon suosittelemaan ECUAamerican klinikalle. Testi maksoi 45 dollaria ja negatiivinen tulos kilahti sähköpostiin jo puolilta öin. 

Vanhan kaupungin kierroksen aloitin kauppahallista. Vaikka oli sunnuntai valikoimaa oli hyvin tarjolla. Sikajuhlat olivat taas mielessä leijonien olympiakullan kunniaksi. Ilmeisesti kokonaisten sikojen kulttuuri oli kuitenkin jäänyt etelään.
Päädyin syömään corvinaa ja cevicheä. Corvina oli todella herkullinen ja mehukas, vaikka kuvassa ei näytäkkään niin hyvältä. Myös ceviche oli todella hyvää. Miksi ihmeessä syön missään muualla, kuin kauppahalleissa.
Sankarileijona
Plaza Grandella oli paljon väkeä. Soittokunta soitti ja presidentin linnan käytävällä marssittiin. Ehkä täälläkin juhlistettiin Leijonien olympiakultaa?
Palattuani aukiolle näin taas väkeä kerääntyneenä presidentin linnan edustalle. Kyse ei ollutkaan leijonajuhlista, vaan jonkin arabin valtiollisesta vierailusta.
Pönötysjuhlallisuuksien jälkeen arabit ja ilmeisesti Ecuadorin presidentti siirtyivät mustiin autoihin ja poistuivat paikalta. Ensimmäisen auton vierellä juoksi turvamiehiä puvut päällä. Ihan jenkkityyliin.
Hämähäkkimies on kova juttu näinä aikoina.
Tuo kirkko näytti mielenkiintoiselta, sinne seuraavaksi.
En ymmärtänyt.
Komea oli kirkko läheltäkin.
Kirkon torneihin pääsi kiipeämään, kun maksoi 3$ sisäänpääsymaksun. Kellon koneisto ei ollut kovin monimutkainen, mutta silti rikki. 
Tuli mieleen Pariisin Notre Dame. Basilica del Voto Nacionalia alettiin rakentaa 1887 ja teknisesti rakentaminen on edelleen kesken. Paikallisen uskomuksen mukaan maailma loppuu, kun kirkko rakennetaan valmiiksi.
Quiton vanhakaupunki.