Pedernalesissa kävelin suoraan Villas Del Mariin kyselemään huonetta, sillä sijainti vaikutti varsin hyvältä. Perushuone aamiaisella 22€, ihan jees.
Oli sunnuntain ja kaupunki todella hiljainen, en löytänyt mistään ravintolaa. Palasinkin hotellille, olihan sielläkin ravintola ja NFL välierät pian alkamassa. No ei ollut auki sekään, tarjoilevat vain aamiaisen. Sain kuitenkin vihjeen Quintina ravintolasta.
Olin itseasiassa kävellyt tästä ohi pariinkin kertaan. Nätin näköinen paikka ja hinnasto kohtuullinen.
Mereneläväiskermakastike perunamuussilla 6,5€. Oli todella hyvää, ehkäpä tähän mennessä koko reissun paras sapuska.
Sitten olikin aika vetäytyä mangopuun varjoon katselemaan konferenssifinaaleja.
Pikaisella kauppareissulla näin kylällä olevan menossa softball peli. Tällä kertaa telkkari vei kuitenkin voiton.
Seuraavana aamuna oli aika tutustua rantaan, jonne meni lyhyt polku hotellilta.
Vesi oli aivan mielettömän kirkasta ja ranta upea. Snorklattavaa ei ikävä kyllä ollut. Ellei halunnut tuijotella vesiheinää ja hiekkaa.
Olin tullut alueelle alun perin Bahia de las Aquilas rannan takia, joka on reilut kymmenisen kilometriä etelään. Dominikaanisen kauneimmaksi rannaksi sanottu alue on kansallispuistossa, joten siellä ei ole resortteja, eikä edes hotelleja. Ainoastaan aika tyyristä telttamajoitusta. Varausjärjestelmien kautta halvin teltta oli melkein 100$. Glamping Cueva De Las Aguilas paikan nettisivuilla oli kuitenkin myös 53 dollari telttoja. Vähän kallista sekin, mutta otin yhteyttä ja minulle kerrottiin, että varaaminen onnistuu ja minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Mutta kun tiesin päivät ja koitin oikeasti varata teltan, niin enää minulle ei vastattu mitään. Ehkä paikka oli täysi.
Kaupungilla varsinkin aluksi jokainen mopokuski halusi viedä minut tuolle rannalle, ärsytykseen asti. Yhdeltä merisotilaalta otin numeron ylös, sillä hän puhui hyvää englantia. Päiväreissu maksaisi noin 15€.
Kotirantani oli kuitenkin niin mukava ja kaunis, etten lopulta käynyt koko Bahia de las Aquilasilla. Kuva satamasta, joka oli muutaman sadan metrin päässä hotellista.
Satamassa oli nätti ravintola, jossa kävin yhtenä iltana juomassa haitilaisen oluen. Tiedä sitten oliko eksoottisuuslisää, mutta peittosi mielestäni dominikaanioluet. Täällä näkyy paljon haitilaisia, sillä rajalle on alle kilometri. Hotellillakin suurin osa työntekijöistä on haitilaisia, mielenkiintoista kuunnella ranskaa muistuttavaa puhetta. Viime vuoden puolella tätä reissua suunnitellessa harkitsin Haitiinkin menemistä, mutta maa tuntui olevan hieman sekaisin ja siellä puhutaan ranskaa, joten jätin tutkimisen aika lyhyeen. Täällä olen kysynyt yhdeltä haitilaiselta millainen tilanne siellä on nyt ja onko turvallista. Vastaus oli, että ihan ok. Kun kysyin, että minä voin siis lähteä käymään siellä, silmät suurenivat ja tuli erittäin vahva ET.
Illan pimennyttyä jatkoin rannan hienoimmasta ravintolasta sataman kansanravintoloihin. Olut näytti olevan ykkösape, mutta kävin kysymymässä tästä paikasta löytyisikö ruokaa? Mies mietti hetken ja kysyi sitten kävisikö kala banaaneilla, kestää 20 minuuttia? Passaa mainiosti. Istuin penkkiin olutsuosituksen kera. Brahma oli kuulemma parasta, sillä se on vahvinta, haitilaista ei näistä kojuista löytynyt. Mies huikkasi toiselle ravintolassa olijalle, että katotko kojun perään ja hurautti mopolla jonnekkin. Pian hän palasi ja vartin päästä lähti taas. Palatessaan hänellä oli mukanaan kokonainen grillattu kala ja paistettuja banaanisiivuja salaatilla. Olisiko vaimo kokannut. Hyvää joka tapauksessa, vajaat kymmenen euroa kahdella oluella.
Sataman lähellä oli paljon rakennusvaiheessa hylättyjä taloja. Piti kysyä joltain paikalliselta mikä oli syynä, mutta se sitten unohtui. Todennäköisesti rahat ovat loppuneet.
Varsinkin rannalta tullessa oli mukava pötkötellä vielä hetki aurinkotuolissa. Pienenä haittana olivat paarmat ja mäkäräiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti