Kohti Haitin rajaa

 Saatuani rinkan selkään lähdin kävelemään vauhdilla kohti busssiasemaa. Jos bussi olisi vähän myöhässä ehtisin siihen juuri sopivasti. Missä kaikki mopokuskit ovat kun niitä kaipaa? No yksi löytyi ja yli puolet matkasta pääsin mopon kyydissä. Pian saavutimme bussin. Mahtavaa! Bussi ei ollut täynnä, joten pysäkillä suoraan sisään. Kello oli vähän yli kaksi, joten pankin sulkeutumiseen olisi melkein neljä tuntia. Tiukille menee, mutta mahdollista.

Kännykässäni tuntui toimivan vain some. Normaali netti ei pelannut. Mapsin paikannus päivittyi hitaasti ja vaikka uber näytti toimivan luovuin ajatuksesta jäädä jo ennen asemaa kyydistä ja tilata uberin. Bussikin oli menossa oikeaan suuntaan. Ruuhkassa aika tuntui juoksevan. 17.40 saavuttiin asemalle. Matka ei ollut pitkä, mutta kävellen tai taksilla en ehtisi. Otin siis moton alle. Selkeästi nopein kulkuväline ruuhkassa. Pankilla olin 17.50, mahtavaa! 

Paitsi, että... Pankki oli mennyt kiinni jo neljältä. Olin muistanut aukioloajan väärin. Hyvä Tuukka...

Lähdin tallustamaan tutulle hotellille. Olin ajatellut lähteä seuraavaksi Pedernalesiin ja jos sinne haluaa ehtiä päivässä, olisi hyvä lähteä aikaisin aamulla.

Kolumbuksen viereen oli ilmestynyt uusi patsas. Tällä naisella on vielä harjoiteltavaa, mutta toinen elävä patsas oli todella taitava. Miehen täytyi syödä rauhoittavia tai jotain, silmämunakaan ei liikkunut, kun kävelin ohi. Miehelle oli pakko heittää kolikko, jolloin hän kohteliaasti kiitti.

Kun kerran täällä taas olin, päätin käydä illallisella suositulla Kolumbuksen aukiolla, kunnon lomalaisen tapaan. Kala ja pari lasia valkoviiniä verojen (18%) ja tipin (10%) kera 25€. Valkoviini oli sopivan viileää ja kala ihan ok. Ranskalaiset oli tosi lötköjä, olisi pitänyt valita pottumuusi tai riisi.

Kaupassa käydessä näin rohkaisevan lapun. Todennäköisesti korttini ei enää ole tuolla sisällä.

Nuo voisi jättää mereen.

Pankissa asiointi oli tällä kertaa haastavampaa, sillä minulla ei ollut google kääntäjää apuna. Netti ei toiminut vieläkään, vaikka olin puhelimen laskurin mukaan kuluttanut vasta 13 Gigaa viidestätoista. Sain kuitenkin selville, että korttini ei ole täällä, vaan vanhan kaupungin toisessa päässä. Selvä lähdetään sitten sinne. 

Matkalla poikkesin Claron isoon toimistoon, jotta saisin netin toimimaan. Englantia ei puhuttu lainkaan, mutta sain espanjaksi ja englanniksi selvitettyä että olin käyttänyt kaiken datan. Okei, ostetaan lisää. viikko maksaa 3 euroa ja 4 eurolla saa 10 päivää. Mutta montako gigaa? Rajaton ymmärsin ehkä, kuten se näyttää olevan. Aika halpaa siihen nähden, että maksoin monta kymppiä alunperin 15 gigasta.

Jono oli pitkä ja hidas, edellisen pankin ovella olin ollut juuri oikeaan aikaan, avaamisaikaan yhdeksältä. Sisälle pääsin näytettyäni rokotustodistuksen, jota ei ole muualla kuin pankeissa kyselty. Sen jälkeen selvitin asiani google kääntäjällä. Pankkineiti otti passini ja lähti vähän ihmetellen avotoimistoon. Siellä hänelle joku selitti jotain, neiti kävi kopiokoneella ja tuli luokseni, mukanaan luottokorttini! Kuittaus passin ja kortin kopioon ja iso kiitos. Tasan viikko siinä meni, mutta kyllä oli tyytyväinen olo. 

Nostin heti maksiminoston tämän konttorin automaatista ja vähän ehti jo ahdistaa, kun automaatti mietti tovin, juuri samassa kohdassa, johon se oli edellisellä kerralla tiltannut. Ei tiltannut kuitenkaan tällä kertaa.

Kello oli jo lähempänä kahtatoista, kun sain heitettyä rinkan taas selkään. Uber Barahonan bussiasemalle. Dominikaanisen isoimmalla bussifirmalla Caribella on linjoja ympäri saarta, mutta muiden firmojen, jotka ajavat yleensä vain yhteen kaupunkiin, asemat löytyvät melko lähekkäin vanhan kaupungin pohjoispuolelta. Näitä busseja menee huomattavasti tiheämpään. Aikatauluja voi olla hankalampi löytää, ellei käy asemalla tai soita, mutta nytkään ei tarvinnut odottaa, kuin puolisen tuntia.  

Kun istui bussin oikealla laidalla saattoi ihastella lähes koko matkan kaunista vuorimaisemaa. (Kunhan päästiin ulos Santo Domingosta)

Barahonassa kyselin jonkin tovin Pedernalesin bussia, ystävälliset paikalliset osoittivat suuntaa siten, että totesin kulkeneeni jo ainakin kahdesti ohi. Lopulta mopokuski kertoi, että tänään niitä ei enää mene. Myöskään asemaa ei ole, vaan bussit lähtevät kadun varrelta.

Kävelin siis viereiseen Cacique hotelliin. 11€/yö, reissun tähän mennessä halvin huone. Olisiko pitänyt tulla länteen jo aiemmin.

Melkoinen juhlamasiina. Alan epäillä ettei voimakas musiikki ole vahingollista kuulolle, sillä dominikaanit eivät ole puolikuuroja, vaikka näin kaiken järjen mukaan pitäisi olla.

Saaren kolonialistinen historia.

Puolikas kana ja vähän jukkaa mieheltä joka hämmästyi nähdessään minut. Minähän olin menossa Pedernalesiin, huomenna sanoin. En tilannut litran lekaa ruokajuomaksi, vaan pullossa oli mainiota valkosipulichililientä.

Barahona on teollisuuskaupunki ja sen huomasi rantaan käveltyään. Siinä missä muualla olisi kaunis rantabulevardi, oli täällä suolatehdas. Alueella on myös kaivostoimintaa. Lähistöllä on maailman ainut Larimar kaivos. Oli perjantai ja illan pimennyttyä rantaväylällä oli paljon ihmisiä liikenteessä. Oli pientä baaria, kauppaa, jonka edessä ihmiset istuskelivat oluella, kadun varren penkit täynnä ihmisiä ja parilla klubilla tanssittin villisti. 

Kahden yön jälkeen jatkoin matkaa. Kuten arvasin, kyseessä ei ollut bussi vaan minibussi. Lähti, kun oli muutamaa paikkaa vaille täysi.

Viinitarhurin aloituspakkaus myynnissä.

Tehtiin useampi pysähdys, täältä kannatti ostaa jukkaa. Perillekin lopulta pääsin. Pedernalesista lisää ensi kerralla.