tiistai 11. tammikuuta 2022

Dominikaaniseen tasavaltaan

 Lentoni lähti New Jerseystä kahdeksalta aamulla, joten herätä piti jo neljältä. Liikaa ei tullut nukuttua. Metrolla Penn asemalle ja sieltä junalla Newarkiin. Lähtöselvityksessä oli melkoinen kaaos, pitkiä jonoja joka puolella. Löysin kuitenkin lähtöselvitysautomaatin ja sain siitä tulostettua rinkalleni tarran ja tulostettua boarding passin. Laite kyllä hälytti, mutta vain sen takia, että virkailijan piti käydä tarkistamassa, että minulla on QR koodi, jonka sai täytettyään kaavakkeen Dominikaanisen immigration sivuilla. Dominikaaninen ei vaadi mitään rokotuksia tai testejä. Lähtiessä nainen huokaisi, että Dominikaanisessa on varmasti ihanaa. Jono matkatavaroiden luovutukseen ei ollut pitkä. Sitten ei muuta, kuin turvatarkastusjonoon. 


Hetken siinä oltuani tajusin, ettei aulassa itseasiassa ollut pitkiä jonoja joka puolella, vaan yksi todella pitkä jono turvatarkastukseen. Jono kiemurteli moneen kertaan pitkää hallia päästä päähän. Onneksi olin ajoissa liikenteessä. Yksi mies tuli kysymään voiko hän liittyä seuraani, hän ei löydä jonon päätä. Kerroin, että kyllä se löytyy ja osoitin suunnan. Kun lopulta pääsin rullaportaiden luo, jotka veisivät yläkertaan, melkein tuuletin. Mutta onni oli liian aikaista, yläkerrassa oli melkein yhtä pitkä kiemurteleva jono. No siitäkin selvisin, eikä tarvinnut liian kauan odotella portilla lennon lähtöä.

Sinne jää New York ja Newark. Kiva oli käydä, kiva oli lähteä. 

Bahamat yms eivät osuneet reitille, joten ikkunasta näkyi Long Islandin jälkeen vain merta, kunnes vajaan neljän tunnin päästä oli aika laskeutua Puerto Plataan. Oltiin jo melkein maassa, kun kapteeni veti koneen ylös. En ollut ainoa, joka ihmetteli, että mitä nyt tapahtuu. Kohta kapteeni kuulutti, että Puerto Platassa on sellaiset sääolot, että tehdään kierros ja yritetään uudestaan. Toisella yrityksellä onnistui ja kaikki taputtivat, enpä muista, että olisi ennen sattunut moista. Kentällä tihuutti vähän vettä. 

30 päivän leima napsahti passiin immigrationissa ja seuraavaksi suuntasin automaatille, josta sai nostettua 20 000 pesoa (330€ kuluineen), mikä näyttäisi olevan maksiminosto. Seuraavaksi miettimään kyytiä Sosualle, jossa olin päättänyt viettää hieman rantalomaa. Olin lukenut, että Sosua on paras sukellus- ja snorklauspaikka pohjois-rannikolla. 

Taksikuskeilla oli kiinteä hinta 25$/1400p Sosualle, mikä tuntui hieman korkealta hinnalta 7 kilometrin matkalle. Olin lukenut, ettei juuri neuvottelun varaa ole, varsinkaan jos ei puhu espanjaa, mutta päätie on kävelymatkan päässä ja sieltä saa kyydin paljon halvemmalla. Käytin tätä seikkaa hyväkseni (olin aika väsynyt, eikä kävely oikeasti olisi maistunut) ja pian hinta olikin 500 pesoa, eli 8€. Tinkimiseni perustui lähinnä selitykseen, että ellei hinta laske, kävelen tien varteen ja maksan kyydistä satasen.

Majoituksen ensimmäisiksi 5 yöksi olin varannut Las Palmerasista, joka oli kohtuuhintainen (33€/yö) ja lähellä rantaa, mikä oli tärkeää, jotta pääsen helposti snorklaamaan.
Johtaja sanoi, että minulla kävi tuuri, sillä kaikki normaalit huoneet ovat täynnä, joten hän pistää minut sviittiin.
Altaalle oli huoneesta lyhyt matka.

Majoituksen tavallista parempi taso oli loistava asia, sillä huoneessa ja aurinkotuolissa tuli vietettyä parin ensimmäisen päivän jälkeen suurin osa ajasta. Minulle nimittäin nousi lämpö, päätä särki, vatsa meni löysäksi ja lihaksia särki. Aikalailla vastaavat oireet, kuin Indonesiassa sairastetussa Denguessa, mutta huomattavasti lievemmät. Hyttysiä ja dengueta täällä on ja olen tietääkseni sairastanut vasta yhden denguen. Niitähän on yhteensä neljä ja jokaisen voi sairastaa kerran elämässään. Covid-testiä en lähtenyt tekemään. Mutta päätin, etten lähde jatkamaan, ennen kahta oireetonta päivää. Lisäöitä sain 30 eurolla. 

Mamajuana. Dominikaanisen perinteinen, suurin piirtein kaiken parantava kaarna- ja yrttijuoma. Kolumbuksen myötä juoman reseptiin tuli mukaan alkoholi. 

Sosuasta laajemmin seuraavassa päivityksessä.


Ei kommentteja: