Islandersin ja Devilsin kotipelit

 

Olin vähän jännittänyt miten käy suunnittelemilleni änäripeleille, niitä kun on peruttu valtavasti lähiaikoina. Se etten ostanut lippuja ajoissa säästi noin kolmanneksen lippujen hinnasta. Tähän ensimmäiseen Islandersin ja Buffalon väliseen olisi pelipäivänä päässyt piippuhyllylle reilulla parillakympillä, mutta päätin sijoittaa 55€ alakatsomon lippuun. Ticketmasterilla on täällä hieno systeemi. Lipun tai ilmeisesti myös kausikortin ostaneet voivat myydä lippunsa pois ilmeisesti valitsemallaan hinnalla luotettavasti Ticketmasterissa, joka saa mukavan komission palvelusta.

Yhdysvalloissa kansallislaulu kuunnellaan seisten, eikä lakkeja näy kenenkään päässä. 

Kesken pelin esiteltiin myös päivän veteraani, joka oli palvellut Irakissa. Tälle en nähnyt tarvetta tehdä kunniaa, nousemalla seisomaan ja hurraamalla hurjasti, kuten muut tekivän. Veteraanien kunnioitus on todella korkealla tasolla Yhdysvalloissa, mikä tekee tietenkin hyvää koneiston värväystoiminnalle.

Peli oli ihan viihdyttävä, vaikkei kumpikaan joukkue nosta erityisemmin sykettä. 

Olut ja chicken tenders, taisivat maksaa yhteensä noin 25$

Kotijoukkue voitti ja sain kuulla moneen kertaan yes yes yes maalihuudot. Tuo Potvinpaitainen mies oli vähintäänkin kannattajalegenda, häneltä käytiin pyytämässä jopa nimmari. Kyltin toisella puolella lukee Ledecky best owner in sport.

Tämä upouusi halli on aika kaukana Manhattanilta ja tänne pääsi kätevästi junalla. Pois ei päässyt kuitenkaan samalta asemalta, jonne olin tullut ja jonne oli jonkinverran kävelymatkaa. En ollut ainoa joka oli tehnyt saman virheen ja sain asemalta neuvon seurata paria miestä, jolle aseman henkilökunta oli juuri antanut ohjeet" "Hallin vieressä on toinen asema, jos siellä on vielä juna, sillä Jamaicalle ja jos ei ole, bussilla Queens villageen." Reitti ei ollut aivan virallinen, mutta bussiaseman läpi kulkien ja parin aidan siirtäen päästiin laiturille, jolla juna vielä oli. Muut olivat olleet sen verran fiksuja, että olivat ostaneet edestakaisen matkan, mutta minä en. Junasta en uskaltanut enää poistua, joten aloin kaivaa internetin (1,5GB telian reissupaketti 25€) syövereistä, että eikö muka nykyaikana voi ostaa lippua netistä, vaikka kaikki näyttivät suosivan automaatteja. Samalla toivoen, että tyhmä turisti selitys kelpaa tai tarkastusmaksu on kohtuullinen. No lipun pystyi, kuin pystyikin ostamaan MTA:n appilla ja ehdin tehdä rekisteröitymiset yms ennen konnarin saapumista. 

Seuraavana päivänä, eli uudenvuodenaattona oli seuraava peli Jerseyn puolella. Hetken jo harkitsin skippaavani päiväpelin, mutta Puljujärvi ja McDavid vetivät hallille, myös se vaikutti, että lippu maksoi vain 33€.

Vaikka matsi oli toisessa osavaltiossa, tällee hallille pääsi paljon nopeammin. Olin kylläkin katsonut aseman nimen väärin, joten hetki piti kävellä Newark Broad asemalta.

Olin ajoissa liikenteessä, joten tämä ei haitannut. Näin samalla Manhattanin jälkeen pikkukaupungin tuntuista Newarkia.

Keskustassa sijaitsevan hallin pihalla oli komea patsas. Punapaitaa oli kovasti liikenteessä. Se, että todella monet pukeutuvat pelipaitaan, on mielestäni hienoa kulttuuria.

Uusivuosi näkyi isosti.

Monen muun ohella menin katsomaan lämmittelyä. Koskinen ei ollut tässä pelissä maalissa, mutta lämmitteli toki muiden mukana.

Alkuvenyttelyt.

Tällä kertaa vastassa oli kanadalainen joukkue, joten 15-vuotias tyttö esitti kaksi kansallislaulua. Yleisö auttoi hienosti.

Opetusvideo.

Paikkani oli tällä kertaa yläkatsomossa, josta näki hyvin ja pelin kokonaiskuvan seuraaminen oli itseasiassa paljon helpompaa, kuin alhaalta. Edellisessä pelissä vastapäädyn tilanteita tuli seurattua aika pitkälti näytöltä, mutta toisaalta oli hienoa nähdä lähemmän päädyn kikat todella läheltä. Molemmissa on puolensa. Devils ratkaisi jatkoajalla. Kannatti tulla.

Uudenvuoden vietto jatkui Gotham Comedy Clubille. Todella hauskoja esiintyjiä. Clubilta lähdin kävelemään kohti Time Squaria, ilman sen kummempia suunnitelmia, vuoden vaihtumiseen oli vielä pari tuntia. Pallon tiputukseen en enää mahtuisi, sen tiesin. Johonkin ravintolaan menin käymään vessassa ja tapasin jonossa meksikolaisia, tai suurimman osan elämästään he olivat jenkeissä asuneet. Kahdella Minnesotalaisella oli oppaana paikallinen ystävä ja he olivat menossa jollekkin klubille, jota kehuivat sen verran paljon, että päätin lähteä mukaan. Lyhyen metromatkan jälkeen saavuttiin salsaklubille, jonne oli 35$ sisäänpääsymaksu. Minun kohdallani lipunmyyjä mietti hetken ja päästi ilmaiseksi sisään. Meksikolaiset pitivät tätä nauraen todella rasistisena, pääsin ilmaiseksi sisään koska olin valkoinen. Minä mietin, että ehkä lipunmyyjä näki päällepäin etten osaa tanssia. Mikä ikävä kyllä piti paikkansa. Yhden yllytetyn yrityksen jälkeen päätin pysyä pois parketilta. Uudet ystäväni, kuten muutkin olivat todella taitavia, hauskaa oli minullakin baarin puolella ja pallon tiputuksen näin isolta screeniltä. Hyvää uuttavuotta!