Santiago on vanha historiallinen kaupunki, mutta Santo Domingo on uuden maailman vanhin eurooppalainen kaupunki. Sinne siis seuraavaksi. Kuvassa Kolumbuksen patsas Parque Colónilla.
Perille pääsin bussilla, joka lähti melkein hotellini vierestä. Lähes kaikkialla maailmassa pääkaupunkiin on helpointa päästä. Hotelliksi olin valkannut Casa Alugen. Hotelleissa ei ole ruuhkaa, joten kävelin sisään ilman varausta ja säästin jokusen euron.
28€/yö
Sisältäen perinteisen dominikaaniaamiaisen.
Kanuunoita riitti ympäri vanhaa kaupunkia.
Espanja-aukio Ovandon patsaan kera. Hän saapui saaren kuvernööriksi 1502, 2500 siirtokuntalaisen kanssa, jotka alkoivat linnoittaa ja laajentaa Santo Domingon siirtokuntaa. Hänen saapuessaan alkuperäisasukkaita oli arviolta puoli miljoonaa, Avondo oli julma hallitsija ja hän oli myös se joka hirtti Anacaonan. Kuten jo aiemmin mainitsin saarelaisien perimää ei ole juurikaan säilynyt nykypäivään. Jos olisi, täälläkin varmaan keskusteltaisiin patsaiden hävittämisestä.
Fortaleza Ozama ja Oviedon patsas. Tämä espanjalainen hallitsi saarta 1533-1557. Mies oli sotilas, mutta myös luonnontutkija ja historioitsija. Hän kertoi ensimmäisenä eurooppalaisille ananaksesta, iguaaneista ja manaateista. Kuten myös riippumatosta! Tainot eli saaren alkuperäisasukkaat, olivat tulleet tänne nykyisen Venezuelan rannikolta kanooteilla ja tuoneet tuon oivan keksinnön mukanaan.
Tässä kulmauksessa kävin katsomassa piirretyn. Vitosella näki Sir Francis Draken taidokkaan hyökkäyksen kaupunkiin 1586 4D:nä, eli kolmiulotteisena heiluvien penkkien ja vesihöyryn kera. Erittäin hyvin toteutettu pätkä. Drake oli brittien arvostettu merikapteeni, orjakauppias, maailmanympäripurjehtija, laivakaappari ja poliitikko. Espanjan historiankirjoitus tuntee hänet merirosvona.
Plaza Patriotica
1500-luvulta säilynyt goottikatedraali on Zona Colonialin useista kirkoista se tärkein. Audioopas kertoi yhden huoneista olevan niin pyhä, että sieltä on suora yhteys jumalaan. Turisteilta oli pääsy kielletty, paitsi rukoilemaan. Hetken harkitsinkin johdatuksen kysymistä, sillä en ole oikein saanut päätettyä jäädäkkö Santo Domingoon vai jatkaakko itään tai länteen. Päädyin kuitenkin jatkamaan itsetutkiskelua.
Dominikaanisen tasavallan pitkäaikaisen diktaattorin (vallassa 1930-1961) Trujillon ajan julmuuksista kertovassa museossa oli paljon tietoa, muttei mitään englanniksi. Pieni pettymys.
Parque Colonilla näki yleensä itsenäisempiä turisteja ja isoja turistiryppäitä (suurin osa venäläisiä) oppaan perässä, kuten myös poliiseja, joita tuntui olevan alueen jokaisella nurkalla.
Kerran näin myös mielenosoituksen. Pieni, rauhallinen ja ehkä hieman epäonnistunut. Yksi häsläri tuli juttelemaan seuratessani tapahtumia ja hän kertoi, että asuu täällä, muttei ymmärrä mistä on kyse.
Alueen oma Potnapekka
Tällä kulmalla taitaa mennä rahallisesti ihan mukavasti. Hummereita olen nähnyt tällä saarella enemmän, kuin elämäni aikana yhteensä Suomessa.
Selfietikku 2.0
Maalauksia El Condelta, eli aluetta halkovalta kävelykadulta.
Jossa nautiskelin pari saaren suosituinta drinkkiä. Santo Libre koostuu spritesta ja rommista. Tässä rommin maku pääsee paljon paremmin esiin, kuin Cuba Libressä. Kannattaa kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti