Prambanan

Olimme sopineet tapaavamme yhdeksältä paikallisen mäkkärin edessä, josta lähdimmekin suoraan bussipysäkille, jolta bussi Prambananiin menee (3k/hlo). Prambanan on yli 1000 vuotta vanha hindutemppelialue, josta löytyy myös buddhistitemppeleitä ja molemmissa on vaikutteita toisistaan, sillä temppelien rakentamisen aikaan, saari oli jakautunut näiden uskontojen kesken. Pääsymaksu oli ulkomaalaiselta opiskelijalta 63k (puoleen hintaan) ja paikalliselta 30k.

Päätemppelillä. Opiskelijoita oli paljon ja poseerasin moneen kertaan kuvissa ja vastailin kysymyksiin, mitkä he olivat koulusta tehtäväksi saaneet: nimi, kansallisuus, mitä pidän indonesiasta, kauanko olen, millainen suomi on... ja sitten lopuksi kuva, puolet ryhmistä ei kyllä ottanut kuin yhteiskuvan ja kysyi mistä olen.

2006 täällä oli suuri maanjäristys ja temppelit kärsiväti suuria vahinkoja, joita korjataan edelleen. Tässä Lumbungilla.

Candi Sewu. Tämän jälkeen lähdimme kävelemään Candi Plaosanille, jonne oli alueen pohjoisreunalta kilometrin matka. Portilla kyselimme vartioilta, että pääsemmehän takaisin, he lupasivat päästää, jos ovat vielä silloin paikalla. Candi Plaosanin portilla piti kirjoittaa nimensä kirjaan, jonka jälkeen vartija pyysi 5k per henkilö, missään ei kuitenkaan ollut hinnastoa, joten päätin vähän niskuroida tätä vastaan ja pyysin näyttämään jonkin paperin missä lukee tämä hinta, ei ollut ja mies sanoikin, että joko maksatte ja pääsette sisään tai sitten lähdette pois, pian toinen vartija kysyi mitä haluan maksaa, sanoin, että puolet, mikä kelpasi saman tien, eli olin oikeassa, omaan taskuun menivät nämä rahat. Summahan oli pieni, mutta ihan periaattesta piti laittaa vastaan.

Candi Plaosan.

Olin puhunut paljon Merapista ja paluumatkalla Sutardi vinkkasikin pohjoiseen ja näytti, että nyt huippu näkyy. Sutardi kertoi, että kun vuori purkautuu, laava näkyy yöllä todella selvästi ja näky on varmasti komea. Nämä luonnonilmiöt ovat ikävä kyllä todella vaarallisia mikäli ne tapahtuvat yhtäkkiä, viimeksi kun Merapi purkautui lokakuussa 2010, kuoli 353 ihmistä, kun laavaa ryöppysi läheisen kylän päälle. Maanjäristykset ovat kuitenkin paljon vaarallisempia, vuoden 2006 järistyksessä kuoli yli 6000 ihmistä ja yli 300 000 kotia luhistui.

Päästyämmä takaisin pohjoisportille vartijat olivat vaihtuneet, mutta näytimme kuvia, joissa näymme alueen sisällä, joten vartijat päästivät meidät sisään. kävelimme alueen läpi ja käväisimme museossa, jonka jälkeen oli edessä paluumatka kaupunkiin. Bussipysäkillä Sutardi istui kaiteella ja kun minä istahdin portaille, hän sanoi, että tuo ei ole hyvä, sillä ihmiset voivat katsoa häntä paheksuvasti, sillä Jaavalaisten tapojen mukaan, meidän kuuluu olla samolla tasolla tai sitten hän alempana (ilmeisesti kun on nuorempi), joten nousin ja istahdin itsekkin kaiteelle. Lisää uusia tapoja opin, kun kävimme syömässä, lusikka kuuluu asettaa kupera puoli ylöspäin osoittamaan, että on lopettanut, se että lusikka on oikein päin tarkoittaa, että haluaa lisää (hankala selittää, mutta toivottavasti hokasitte).

Seuraavaksi päiväksi Sutardin on tarkoitus hankkia mopo, jolla lähdemme Borobuduriin aikaisin aamulla, Indonesiassa mopolla ajeluun tarvii teoriassa kortin, joten ikävä kyllä minä en pääse ajamaan.