Bromo-Tengger-Semeru National Park

Lähdimme liikkeelle kolmelta yöllä pitkin tietä. Ohjeiden mukaisesti olimme vajaan tunnin päästä tiesululla, jonne pääsee myös jeepillä tai mopolla, täällä tie pieneni ja muuttui jonkinajan päästä portaiksi, jotka johtivat alemmalle näköalapaikalle. Josephinan flunssa oli pahentunut ja matka otti sen verran koville, että hän päätti jäädä tänne alemmalle tasolle, kuten myös Matias (en ole ihan varma nimistä, mutta näillä mennään). Minä päätin jatkaa matkaa ylös, sillä aikaa oli ja näytti, että tälle pienelle tasanteelle oli tulossa moni muukin, sillä hieman ennen neljää näimme täältä ylhäältä, että kylästä lähti liikkeelle loppumaton letka ajoneuvoja. Jäin kuitenkin tälle paikalle aamukahville, jonka aikana, Matias päätti lähteä mukaani, varmaankin harkittuaan ja haisteltuaan ensin hieman, että tämä sopii hänen tyttöystävälleen.

Kahvinmyyjä osoitti meille oikean polun ja alun jälkeen polku oli selkeä, eikä mitenkään vaikea. Välillä satoi ja oli melko sumuisaa. Saavutimme vajaan tunnin jälkeen ylhäällä kukevan tien, jota pitkin jatkoimme ylöspäin päivän jo sarastaessa. Sumua oli hirvittävästi, mutta kumpikin oli hiljaa tästä.

Tunti siitä, kun lähdimme alemmalta tasanteelta pääsimme ylös. Näkyvyys oli edelleen huono, vaikka oli jo valoisaa. Käytyämme tasanteella josta ei nähnyt yhtään mitään mihinkään, lähdimme

Juomaan kahvia ja syömään friteerattuja banaaneja. Tännekkin pääsee jeepillä tai mopolla, suurinosa turisteista oli paikallisia. Kahvien jälkeen lähdimme takaisin näköalapaikalle katsomaan josko ilma vähän selkenisi, tuuli ihan mukavasti, joten olin optimistinen ja hoin, että kyllä se tästä selkenee, mulla on ollu aina hyvä tuuri tulivuorilla, Matias ei ollut läheskään yhtä optimistinen.

Odotellessa juttelimme hieman muutamien paikallisten kanssa, jotka olivat edelleen paikalla, suurimmanosan jo lähdettyä, takanamme on komea maisema (sumun takana).

Pitihän se kuva ottaa, vaikka sitten valkoista taustaa vasten...

Lopulta kuuden jälkeen alkoi tapahtua!!!

Maisema oli komea, vaikkei Jaavan korkein vuori Semuru (3676m) oikein näkynytkään, näköalapaikka on 2770 metrin korkeudessa. Jonkinaikaa katseltuamme lähdimme paluumatkalle. Taisimme olla ainoat, jotka kiipesivät tänä aamuna ylös jalan.

Pysähdyimme moneen kertaan paluumatkalla, sillä maisema oli huikea.

Moneen suuntaan, vaikkei se kuvista oikein välitykkään, kannattaa tulla itse katsomaan. Päästyämme alas Matias lähti huoneensa hintaan kuuluvalle aamiaiselle ja minä taas vanhan muorin luokse, jolta olin aiemmin saanut oikein hyvää nasi gorengia, tilasinkin samaa, johon muori vastasi nasi jotain ja nyökytteli päätään, nasi tarkoittaa riisiä, joten nyökyttelin takaisin.

Sainkin ison ja herkullisen annoksen (10k), jota en jaksanut syödä kokonaan, mikä on hyvin harvinaista. Maha pystyssä tallustin tanskalaisten hostellille, jossa he olivatkin ruokailemassa. (käänsin kyllä kuvan, mutta jostain syystä se tahtoo olla näin päin...)

Heidän syötyään lähdimme kohti Bromoa.

Bromolle olisi päässyt mopolla tai vaikka hevosella, mutta me pidimme kävelystä, Bromo hevosen (tai aasi toi taitaa kyllä olla) pään yläpuolelle, välissä musta hiekkameri.

Matias ja minä Bromon juurella. Täällä ostin kukkajutun (8k), joka kuuluu heittää Bromon jumalalle.

Bromon kraateri ja kukkajuttu.


ja sinne se menee, toivottavasti jumalat ovat nyt puolellani, vaikkei ihan lentänytkään pohjalle asti. (tästäkin näkyy vaan puolet, klikkaa siis uuteen välilehteen...)

Seurasimme jonkinmatkaa kraaterin reunaa, mutta piviä alkoi saapua sen verran, että päätimme lähteä takaisin. Minä sain idean laskea sadetakkia liukurina käyttäen rinne alas, tämä ei kuitenkaan toiminut vaan kitka voitti, enkä lähtenyt liukuun, vaikka alaspäin pääsinkin kävelemistä nopeammin. Idea osoittautui huonoksi siinä vaiheessa, kun huomasin tämän kohdan rinteestä olevan melko mutaista ja sotkin sandaalini perusteellisesti. Kun tanskalaiset pääsivät normaalia polkua luokseni näimme kuinka pari pitkää letkaa ihmisiä kulkee kohti kylää. Päästyämme tielle, näimme, että tämä oli sotilasletka ja heillä oli ilmeisesti jokin harjoitus menossa, joku upseeri moikkasi minua ja kysyin samalla mistä he ovat tulossa, vastaus oli, että Malangista. Tässä vaiheessa alkoi sataa kaatamalla vettä ja puin hieman hiekkaisen sadeviitan päälleni.

Emme olleet nähneet kuin muutaman sotilaan ja isot suorat rinkkarivistöt ja rynnäkkökiväärit alhaalla, mutta tässä sotilaat marssivat piilosta rinkoille ja aseille laulaen marssilauluja. päästyämme takaisin kylään lähdin suihkuun ja iltapäivällä pelasimme vielä hieman 500 nimistä korrtipeliä ja joimme teetä. Auringonlaskua ei näkynyt pilvien takia ja lähdimmekin syömään vanhan muorin luokse, pöperöt olivat jälleen loistavat. Ketään ei kiinnostanut lähteä seuraavana aamuna enää katsomaan mitään vaan nukkua hieman pitempään, mikä olikin hyvä ratkaisu, sillä herätessäni puoli seitsemältä satoi ja oli sumuista. Yhdeksältä lähdin täydessä minibussissa takaisin alas vuorilta.

Muutama kilometri alaspäin pysähdyttiin hostellille, jossa arvottiin ja säädettiin keiden kahden kuuluu tulla tähän minibussiin, kahden tytön liput täsmäsivät ja he alkoivat kyselemään, että pääsevätkö he suoraan rautatieasemalle ja vatvoivat vielä hetken, mutta tulivat kuitenkin kyytiin, lähdettyämme matkaan tytöt kyselivät rahastajalta, etteivätkö he voisi viedä heitä rautatieasemalle, rahastaja yritti selittää, että sinne on pitkä matka, kallista tällä, eikä selkeästi ollut kuskailuhalujakaan. Kerroin tytöille, että keltaisilla minibusseilla pääsee helposti, 3k hintaan, johon rahastaja yhtyi. Hän huitoikin yhden paikalle, kun pääsimme linja-autoasemalle, minä hyppäsin tähän, mutta tytöt lähtivät etsimään automaattia. Rautatieasemalla kuulin, että 11.10 economyjuna on myyty loppuun, mutta 12.50 business/executivella pääsee, ostinkin tähän liput (50k). En tavannut enää tanskalaisia, heillä oli matkatoimistolta valmiiksi ostetut liput 11.10 junaan. Kulutin aikaa etsien piuhaa jolla yhdistää kännykkä ja läppäri. Löysinkin sellaisen pienen etsinnän jälkeen mukavalta mieheltä kännykkäliikkestä (50k). Kyseltyäni nettikahvilaa, mies sanoi, että käytä hänen konettaan ilmaiseksi, joten tein edellisen päivityksen täältä. Mies puhui hyvää englantia ja jäinkin juttelemaan joksikin aikaa, ennen rautatieasemalle paluuta, rinkan olin jättänyt aseman vartioille. Juna lähti lähes ajoissa ja tämän kirjoittelin matkalla Surabayaan.