Cemoro Lawang

Heräsin aamujunaan ja perillä Surabayassa olin keskipäivällä (75k). Olin katsonut kartasta, että pääsen todennäköisesti bussin kyytiin joka menee PELNI:n toimiston lähelle, jos kävelen kaupunkia halkovan päätien varteen.

Pian rautatieasemalta lähdettyäni bongasin sukellusveneen.

Aamiaiseksi/lounaaksi päätin syödä nasi gorengia, tätä tulee syötyä eniten Indonesiassa, tämä oli tavallista pareempaa (10k).

Päätiellä pääsinkin minibussin kyytiin ja sillä keskustaan, PELNI:n toimistokin löytyi helposti ja menin kysymään lippua maanantain laivaan. Tätä laivaa ei kuitenkaan ollut olemassa, vaan Makassariin menee laiva jo launtaina tai vasta tiistaina. Vatvoin kauan ja lopulta päädyin lauantain laivaan, jos tulivuorilla kaikki menee hyvin ehdin helposti tähän ja tiistain laiva tuntui liian myöhäiseltä, haluan pian Sulawesille ja rannalle. Ostin lipun economy luokkaan (217,5k), laiva lähtee lauantaina 19.00 ja sen pitäisi olla perillä Makassarissa kymmeneltä illalla, ei mikään täydellinen ajankohta saapua suurkaupunkiin, mutta ei voi mitään. Toivottavasti Makassarissa/Sulawesilla ei ole kiinalaisia, sillä kiinalainen uusivuosi on juuri tuolloin. Tässä vaiheessa pitää mainita, että Sulawesin nettiyhteydet ovat käsittääkseni heikot, varsinkin, kun menen saarille, joilla voi tovi vierähtää. Joten ei tarvi huolestua, vaikkei viikkoihin kuuluisikaan mitään. Kännykkä toimii käsittääkseni melko hyvin, paitsi saarilla ei välttämättä.

Toimiston läheltä hyppäsin bussiin, joka menee linja-autoasemalle, bussi oli ikävä kyllä tyhjä, joten tehtiin melkoiset kierrokset, ennen matkan jatkumista etelään ja kohti linja-autoasemaa.

Näitä kitaransoittajalaulajia on kaikkialla, niin busseissa, kuin ruokapaikoissakin, vetäsevät biisin ja tämän jälkeen kiertävät hatun kanssa pyytämässä palkkiota ja lähtevät jonnekkin muualle soittelemaan. Etualalla oleva tyyppi jakaa kaikille tällä kertaa keksejä, jotka tulee keräämään hetken päästä pois tai tietenkin tavoite on, että joku ostaa tuotteen.

Linja-autoasemalla minut ohjattiin ruokailtuani Probolinggon bussiin, joka oli pian lähdössä, matkaa ei ole hirveästi, mutta kaasuyhtiön sössittyä 2006 poraamalla mutataskuun ja aiheuttaen hirvittävän mutapurkauksen, joka on katkaissut moottoritien, kaikki Surabayasta itään ja etelään kulkeva liikenne menee nykyään muutaman kylän läpi, liikennettä on valtavasti, joten täällä on aina jatkuva tukos. Kaasuyhtiö on pistänyt kaiken maanjäristyksen piikkiin, mutta asiantuntiat ovat vahvasti erimieltä.

Seitsemältä illalla olin Probolinggossa, johon päätin jäädä yöksi. Näin muutaman hotellin juuri ennen bussiasemaa, joten lähdin kävelemään tähän suuntaan. Löysinkin heti huoneen 70k:lla, oma pesuhuone ja oikein telkkarikin, jonka kanavat selasin läpi ja suljin toosan.

Aamulla lähdin jatkamaan matkaa kymmenen jälkeen kohti Cemoro Lawangia, jonne menee 10-hengen minibusseja, kun ajoneuvo on täynnä. Minut ohjasi autolle mies, joka kertoi suoraan oikean ja rehellisen hinnan, 25k. Ikävä kyllä minibussi oli tyhjä, joten istahdin kahville, puolen tunnin päästä paikalle saapui pari paikallista turistia, muttei tämän jälkeen ketään pitkään aikaan. Juttelin hetken ranskalaisen miehen kanssa, joka oli tulossa Cemerolta ja hän kehui kahden tunnin trekkiä kraaterin reunoja pitkin. Lisäksi juttelin paikallisen miehen kanssa kännyköinen laadusta, Nokia sai kehuja, mutta kiinalaiset härpäkkeet kovasti haukkuja. 1,5 tuntia odoteltuaan paikalliset turistit menivät minibussin rahastajan luokse ja hetken juteltuaan rahastaja tuli luokseni ehdottaen, että maksaisimme kaikki 80k ja lähdemme heti, lisää väkeä ei oikein näytä tulevan. Viilasin kympin kympin pois hinnasta ja lähdimme liikkeelle, halusin päästä vuorelle ennen pimeää suunnittelemaan seuraavaa aamua. Matkalla kuskasimme koululaisia lyhyitä matkoja ja muutama kilometri ennen päätepistettä nappasimme tanskalaisen pariskunnan mukaan.

Cemorossa minulle näytettiin homestay paikkaa, jonka kävin katsomassa, huoneella oli hintaa 100k, josta tosin tiputettiin heti 10k pois. Päätin kuitenkin käydä katselemassa muitakin paikkoja, vaikka satoi. Yhden hotellin ja muutaman homestay paikan jälkeen tulin takaisin samaan paikkaan ja sanoin ottavani huoneen 80k:lla, tämä sopi. Homestay paikkojen tyhjyys ihmetytti, ei juuri ketään ja luulin tämän olevan suosittu paikka, josta voi olla hankala saada huone, mutta toisaalta nyt on sadekausi. Sateen vähennyttyä katselin ympärilleni ja tein suunnitelmaa kylän näköalapaikalta, aamulla katsomaan auringonnousua ylimmälle näköalapaikalle kahden tunnin kävelymatkan päähän, jonka jälkeen rinnettä alas toista reittiä ja Bromolle. Paikalle saapui sama tanskalainen pariskunta, jonka olin nähnyt jo aiemmin, heidän suunnitelmansa oli kivuta alemmalle näköalapaikalle ja sieltä takaisin kylään aamupalalle ja sen jälkeen Bromolle, suunnitelmamme olivat suunninneen samat, joten päätimme mennä tanskalaisten suunnitelmalla kolmestaan.

Auringonlasku kylän näköalapaikalla Cemorossa. Täällä n. 2500 metrin korkeudessa on melko kylmä joten ostin pipon ja hanskat (25k). Auringonlaskun aikaan näköalapaikalle saapui myös hollantilainen nainen, joka oli jo varannut jeeppikierroksen, joten hän ei voinut lähteä kanssamme. Illan pimennyttyä lähdimme tanskalaisten hotellille syömään ja teelle. Hinnat olivat tuplat normaaliin verrattuna ja olin melko vasta syönyt, joten päädyin ottamaan pannullisen teetä. Ravintolassa ollut belgialainen mies suositteli kovasti ylintä näköalapaikkaa ja näytti niin upeita kuvia, että päätimme lähteä sinne asti katsomaan auringonnousua. Puoli yhdeksän aikaan lähdimme nukkumaan ja sovimme tapaavamme kolmelta yöllä, että ehdimme pimeän aikana ylös.