Pantai Bira

Lähdimme siis Corneliuksen kanssa nettikahvilasta aamulla kohti linja-autoasemaa. Ensimmäinen kerta jäi kylläkin yritykseksi, sillä Corneliuksen herättyä kuudelta olimme jo lähes rinkat selässä, kun alkoi tulla taivaan täydeltä vettä, odottelimmekin reilut puoli tuntia ja lähdimme vasta kun sade oli laantunut pieneksi tihkuksi. Pete-petellä (minibussi) pyrimme pienelle linja-autoasemalle, kuski pysäytti ja sanoi, että olemme perillä. Täällä meille tarjottiin kyytiä 300k:lla, luulimme ensin, että pete-petekuski oli tuonut meidät väärään paikkaan tahallaan, mutta sitten näimme pienellä kujalla olevan minibusseja ja täältä löysimmekin aseman, jossa sovimme autokyydistä Pantai Biraan 45k:lla. Pian häsläri tuli selittämään, että voi ollakkin, että emme pääse kuin lähellä olevaan kylään, josta voimme jatkaa toisella kyydillä, sillä tiellä on polveen asti vettä. Tämä sopi 40k hintaan ja lähdimme syömään, vähän aikaa pyörittyämme häsläri tuli kyselemään mitä haluamme ja vei meidät ruokapaikkaan, josta saimme hyvät sapuskat ja häsläri kirjoitti normaalita tuntuvat hinnat paperille. Kun yritimme maksaa, myyjät eivät millään osanneet laskea oikein vaihtorahoja ja näytti, että kyse todella oli laskutaidosta, saatuamme rahaa oikein takaisin menimme autolle, joka oli edelleen tyhjä (lähtee varmaankin vain täytenä ajattelimme).

Päätimme käydä vielä kyselemässä busseja, sillä olin katsonut kartasta, että ne taitavatkin mennä Biraan, vaikka meille muuta väitettiinkin häslärin toimesta. Kysyimmekin hintaa, mikä oli 50k ja bussi pian lähdössä. Kävelimme takaisin autolle ja halusimme rinkat takaisin, tästä tuli ongelma vaikka takatila avattiinkin, sanoimme menevämme bussilla, johon selitettiin, että ei mene busseja ja kuskikin on oottanu (me ootettiin) jne... Sovittiin sitten, että mennään autokyydillä perille asti ja maksetaan 60k/naama ja asia on loppuunkäsitelty, kun vielä sain sovittua, että auto lähtee varmasti liikkeelle yhdeksältä, jos he eivät kerran päästä meitä hyvällä bussiin. Periaatteessa häsläri ei valehellu, sillä bussi menee n. kilsan päähän eikä ihan rannalle, hän kysyi paljonko bussi maksoi ja mentiin vastaamaan, mitä kaduin, kun hän raahasi paikalle bussikuskin, jonka oli laittanut valehtelemaan hinnan nyt seitsemäksi kympiksi. Jo ennen yhdeksää lähdimme liikkeelle, kun paikalle tuli yksi paikallinen meidän lisäksemme ja Pantai Birassa olimme viiden tunnin päästä (Vettä ei ollut missään vaiheessa tiellä).

Pantai Birassa otimme ensimmäisen huoneen jonka katsoimme, kun 100k alotushinta laski 60k:hon, eli 30k/naama. Huone on iso ja siinä on oma pesuhuone. Kuvassa näkyy vesikallona, jonka kävin hakemassa pian saavuttuamme, vesi makso 5k ja pantiksi piti jättää 50k. 1,5l pullo maksaa 5k, joten tässä säästyy lompakko ja ympäristö. Kaupassa oltiin niin ystävällisiä, että minut tuotiin ilmaisella skootterikyydillä takaisin, eikä tarvinnut raahata 20l tonkkaa olalla.

Pääranta, tämä paikka on varsinkin paikallisten suosiossa viikonloppuisin ja loma-aikaan, maanantaina täällä olikin paljon väkeä, mutta sen jälkeen on ollut hyvin hiljaista.

Tiistaina lähdimme katsomaan toista rantaa, lähellä satamaa. Rannan pitäisi olla hiljainen ja kookospalmujen reunustama. Löysimmekin rannan ja oikein mukavan pienen kylän.

Jonka jälkeen rannalla oli laivanrakennustelakka. Komian näkösiä ja taitavaa käsityötä hienossa ympäristössä. Kävelimme rannan päähän ja päätimme lähteä kallion toiselle puolelle katsomaan jos sieltä löytyisi toinen ranta. Yritimme kiertää meren puolelta, mutta totesimme, sen olevan mahdotonta reppujen kanssa. Löysimme kuitenkin halkeaman, josta kipusimme ylös.

Ja jatkoimme tällaista terävää kivikkoa pitkin muutaman satametriä, kunnes luovutimme päättäen, että tuskin ainakaan kovin lähellä on toista rantaa ja palasimme takaisin. Vesi oli noussut, joten säikähdimme jo, että paluureittimme oli muuttunut mahdottomaksi, mutta pääsimme kuitenkin kahlaamaan takaisin.

Tähän maisemaan pysähdyimme ja minä lähdin snorklaamaan, oikein mukavan näköistä. Elävää korallia ja kaloja, päätin tutustua vedenalaiseen maailmaan paremmin tulevina päivinä.

Veneitä paluumatkalla. Illalla tunsin oloni flunssaiseksi ja lämpö nousikin 37,6:een, Bromolla alkanut flunssa oli palannut, kaverini flunssa taas alkoi mennä ohi, kaikki näyttivät sairastuvan vuorilla, mikä ei ole ihme, sillä harvalla on kunnolla lämpimiä vaatteita mukana. Seuraavana aamuna Cornelius tajusi, että hänen pitääkin lähteä jo keskiviikkona, eikä torstaina, kuten oli aikonut, sillä laiva Papualle lähtee 02.00 torstaina. Hänen lähdettyään minä jäin makoilemaan riippumattoon ja parantelemaan oloani. Sen verran päätin liikkua, että lähdin n. kilometrin päähän satamaan ostamaan rambutaneja ja langsateja. Mukaani lähti paikallinen muusikko, jolla oli hauska tapa lainailla puheessaan kuuluisia muusikkoja, Madonnasta Bob Marleyhyn. Välillä häntä oli vaikea tajuta, mutta kun persoonalliseen puhetapaan pääsi sisälle hän osoittautui ihan hyväksi tyypiksi, jolta ei kyllä kannattanut juuri kysyä esim. busseista, sillä vastaukset lähtivät harhailemaan ja menivät vaikeaselkoisiksi, todellinen taiteilijapersoona.

Satamassa menin syömään ja muusikko ohjasi minut takahuoneeseen valitsemaan kalaa, valitsin tämän käsissä olevan.

Ja tässä se on lautasella, vähän mautonta, mutta kastikkeet olivat herkullisia (25k).

Muusikko ja poliittinen juliste. Kysyin mitä nämä leffamainoksen näköiset "Dont stop komandan" jutut ovat ja hän kertoi, että komandan tarkoittaa johtajaa ja kuvassa on nykyinen kuvernööri ja vaalit ovat tulossa.

Iltapäivällä lähdin kävelemään suuntaan, jossa näkyi aution näköinen ranta. Ranta on kai yhtenäinen tähän suuntaan n.3km verran, kun vesi on matalalla, mutta ei nyt, meninkin tietä pitkin.

Poikkesin tieltä tälle rannalle, jossa päätin mennä vasta seuraavana päivänä perille asti ja kääntyä nyt takaisin. Rannalla oli australialainen ja ranskalainen mies joiden kanssa vaihdoin muutaman sanan.

Seuraavana päivänä lähdinkin reppu selässä taivaltamaan

Jänniä hedelmiä, ei mitään hajua mitä nämä ovat.

Kävelin reilun tunnin, kunnes aloin jo epäilemään, että olin kävellyt liian pitkälle.

Löydettyäni rantaan totesin olevani oikeassa, päärannalta näkyi palmurannalle, mutta täältä ei enää näkynyt päärannalle, käännyinkin takaisin ja mentyäni erään hotellin pihan läpi löysin oikean paikan.

Joka näytti juuri niin hyvältä, kuin olin ajatellut, ei muuta kuin etsimään riippumatolle paikkaa.

Aaaaah....

Kookospalmujen alla oleskellessa kannattaa katsoa, ettei palmuissa ole vanhoja kookospähkinöitä tai että ei ole ainakaan niiden linjalla, jos sellainen sattuu tippumaan, voivat olla hyvin vaarallisia.

Nautiskelin olosta ja söin evääksi ottamiani rambutaneja

Löysin tällaisia kiviä, osaako kiviasiantuntija sanoa mitä nämä ovat? Kivettyneitä korallinpaloja?

Löhöilypaikkani mereltäpäin. Kävin uimassa varovasti, ettei flunssa pahene, snorklauksen olen jättänyt tulevaisuuteen.

Kun alkoi tuulla ja kellokin oli jo yli neljä lähdin paluumatkalle, en kuitenkaan halunnut palata hotellille, vaan etsiä oikopolun viidakkokaistaleen läpi.

Käveleminen tätä vanhaa muuria pitkin tuntuikin hyvältä idealta.

Vuohien tapaan (kuva majapaikkani edestä)

En kuitenkaan ehtinyt pitkälle, kun hieman ennen valmiiksi sortunutta kohtaa, muuri romahti alleni. Maassa tunnustelin etten vuoda pahasti ja jäsenet liikkuvat, vasemmassa kädessä oli 10cm viilto ja oikean käden etusormen päästä oli lähtenyt siivu, kummassakin kädessä oli lisäksi pieniä haavoja, mutta mistään ei tullut pahasti verta ja jalat olivat kunnossa. Lähdinkin toisen muurin viertä pitkin tielle päin. Päästyäni luonnon haltuunottaman ja kesken jätetyn talon läpi, olin lopulta tiellä, katsellessani verisiä käsiäni, kävi mielessä, että ehkä sittenkin olisi ollut järkevää palata takaisin ja tulla hotellin kautta...

Tiellä näin pari apinalaumaa viidakossa, apinat lähtivät ylittämään tietä, mutta pysähdyttyäni ne aloittivat huudon ja painelivat takaisin, jäin odottamaan ja sain napattua ainoastaan tämän kuvan yhdestä rohkeasta, joka käväisi tiellä, mutta minut nähtyään paineli karkuun, arkoja villieläimiä, eivätkä mitään temppeliapinoita...

Käytyäni suihkussa ja desinfioituani haavat lähdin päivälliselle.

Kanaa ja perunoita. Kiinnostavaa kuvassa on muoviin yksittäispakatut vedet vesikannujen tilalla. Ei ihme, että jokapaikka on täynnä roskaa, muoville pitäis määrätä haittavero.

Illalla, kun olin koneella, niin ette arvaa monestikko löin kärsineen sormenpään näppäimistöön, luulis jo vähitellen oppivan, sen verran kivulijaita erehdyksiä ovat olleet...

Tänään kävelin samalle rannalle. Aamulla vesi on matalammalla, joten päätin yrittää kahlaamalla ja onnistuinkin, takaisin piti kyllä tulla tietä myöden, jossa katselin tarkemmin hylättyjä bungaloweja, ilmeisesti täällä on ollut ajatuksia isommaksi turistikohteeksi, mutta turistit eivät ole riittäneet.

Sama puu, kuin ensimmäisessä kuvassa. Tämä oli vielä pystyssä aamulla, mutta sinä aikana, kun loikoilin riippumatossa ja kuuntelin musiikkia se oli kaatunut muutaman kymmenen metrin päässä takanani.

Päästyäni takaisin majapaikalleni, kävin snorklaamassa päärannalla. Piti uida varmaankin yli 200 metriä, ennen kuin alkoi näkyä koralleja ja kaloja. Ei paikan paras kohta, mutta nättiä oli täälläkin. Suihkun jälkeen lähdin satamaan tarkoituksenani ostaa hedelmiä ja käydä kalaillallisella, puolet onnistui, hedelmäkauppiaat olivat jo lähteneet. Kala sen sijaan oli parempaa kuin viime kerralla.

Huomenna varmaankin snorklailua ja

lisää tätä. Sunnuntaina on tarkoitus lähteä kohti Tana Torajan ylänköjä.

PS. Täällä ei ole kolmeen päivään satanut, mikä on ollut erittäin iloinen muutos, verrattuna Jaavan päivittäisiin sateisiin.